El convento de Santo Domingo, Orihuela
Koko Valencian autonomian suurin kansallismonumentti. Sen pinta-ala on yli 18 000 neliömetriä.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä rakennus tunnetaan myös nimilllä:
– Colegio del Patriarca Loazes
– Colegio Diocesano de Santo Domingo
– El Escorial de Levante
Rakennus on listattu Bien de Interés Cultural (BIC)listalle
Rakennuksessa on kaksi julkisivua. Toisessa vain ikkunoita ja hieno kilpi ja toisessa kolme sisäänkäyntiovea joista kuvat alempana. Tuo iso kilpi on Antiokian patriarkan Fernando de Loazesin suuri kilpi. Hän oli yliopiston perustaja.
Tutustumisen kohteena oli siis tämä iso gootti-, renessanssi-, barokki- ja rokokootyylinen Orihuelan kaupungissa oleva rakennus. Se on rakennettu 1500-luvun alun ja 1700-luvun väliltä. Tämä on mukava kohde Torreviejassa oleville, sillä Orihuela on vain 34 km päässä sieltä.
Tämän valtavan rakennuskokonaisuuden rakennuttajaksi on nimetty kardinaali ja piispa Loazes ja yhdeksi suunnittelijaksi arkkitehti Jerónimo de Quijano. Muitakin suunnittelijoita ja rakennusprojektin johtajia tietysti oli, koska kyse oli suuresta, laajasta ja ajallisesti pitkästä prosessista kun tuollainen kokonaisuus rakennetaan.
Joitakin vuosilukuja onnistuin löytämään, tiedot olen ”noukkinut” mielenkiintoisesta dokumentista, jossa kerrotaan noista rakennuksen perustajan heraldisista vaakunoista. Heraldiikka/vaakunaoppi olisi myös mielenkiintoinen tutustumisen aihe.
Linkki dokumenttiin täss:
Tässä hienossa ja valtavan isossa rakennuksessa on kolme osaa: kaksi luostaria, toinen renessanssi- ja toinen barokkityyliä ja ylellisesti sisustettu barokkikirkko ja sen koristeellinen torni.
Kirkko valmistui 1608, mutta raunioitui osittain 1658 ja rakennettiin uudelleen vuosina 1664-1676. Sisustus holvi on taidemaalari Francisco de Heredian (1690) työ. Kirkon Rosary-kappelin rakentaminen aloitettiin vuonna 1680.
Pääluostarin rakentaminen on aloitettu vuonna 1587, mutta se on valmistunut vasta vuonna 1607.
Yliopiston luostarin rakentaminen aloitettiin 1609.
Tornista löytyi seuraava tieto. Sen päällä oleva osa on ollut paikallaan vuoden 1820 maanjäristyksestä lähtien, mutta aiemmin siinä oli sipulimainen torni.
Näistä rakennusvuosista on netissä hyvin erilaisia vuosilukuja melkein joka oppaassa vähän erit. Mutta näistä mainituista saa nyt jonkinlaisen käsityksen kuinka kauan rakennus on ollut paikoillaan.
Colegio Diocesano de Santo Domingo oli Dominikaanisen ritarikunnan luostari ja siellä toimi yksi ensimmäisistä julkisista kirjastoista Espanjassa. Sinne perustettiin myös Orihuelan yliopisto, joka toimi lähes kolmen vuosisadan ajan.
Nykyäänkin rakennuksessa on yksityinen katolinen koulu. Koulu toimii kaikilla opetusasteilla varhaiskasvatuksesta 18 vuotiaisiin asti.
Talo myös Espanjan kansalliskirjaston päämaja.
Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy julkisivusta. Nimittäin noiden todella vanhojen punamaalilla kirjoitettujen lauseiden lisäksi sieltä löytyy yksi vähän uudempi kirjoitus, jota on kyllä osin pyyhitty poiskin. Kirjoituksesta erottu lause: ”Dios, patria y Franco” (”Jumala, maa ja Franco”.) Se on sodan aikainen iskulause.
Oppaissa on erikseen mainittu rakennuksen kolme erilaista oviaukkoa. Jännä miten muuten aika koristeettomaan julkisivuun on rakennettu tälläiset sisääntulot.
Kirkon oviaukko/Portada de la Iglesia
Tämä Juan de Inglésin suunnittelema ovi valmistui vuonna 1561. Siinä on kaksi runkoa korinttilaisilla pylväillä.
Luostarin ovi/Portada del Convento, vuodelta 1578
Kolme osaa päällekkäin. Klassinen tyyl. Tästä ovesta mennään sisään ja ostetaan 2 euron sisäänpääsymaksu. Minä aina ihmettelen näiden Espanjan turistinähtävyyksien hintoja, jotka ovat vain parin euron luokkaa. Suomessa saa maksaa monta kertaa itsensä kipeäksi museoissa ja vastaavissa.
Yliopiston ovi
Pedro Juan Codoñerin työ. Barokkia 1700-luvulta. Kolme ”runkoa”.
Päällimmäisena viisauden hahmo.
Claustro del Convento
Toinen luostareista on ns keskusluostari. Se on renessanssityylinen. Suunnittelija Agustín Bernardino. Luostarin pihan keskellä on kaunis kaivo ja yhdessä nurkassa on nyt sen perustajan Antiokian patriarkan piispa Fernando de Loazesin patsas.
Pääluostarin kummankin puolen muodostavat 7 upeaa kaariaukkoa, joita pitävät doorilaiset pilarit ja entablementti (pilarien yläpuolinen palkki)joka tukee yläpuolella olevaa kerrosta, jossa on myös pylväikkö. Ne pylväät taitaa olla joonilaista tyyliä sikäli mikäli minä näistä pylvästyyleistä jotain ymmärrän. Koulussahan niitä aikanaan päntättiin kolmea kreikkalaista pylväsjärjestelmää, doorilaiset, joonilaiset ja korinttilaiset pylväät. Taidehistoria oli mun lempiaineita ja kreikkalainen temppeliarkkitehtuuri varsinkin.
Ylempi galleria/kerros oli ensin avoin kuten viereisessä luostarissa, mutta se suljettiin ja pylväiden väliin tehtiin ikkunat kaksi vuosisataa myöhemmin kirjaston tilaa varten.
Luostarin yhdessä kulmasta on upea oviaukko. Se on kirkon sakastin ovi.Se on Juan Inglésin työ, joka on peräisin vuodelta 1570. Ja kuinkas onkaan, siinä oviaukon kummallakin puolella on pylväät, jotka selvästi niin koristeelliset, että tyyli on korinttilainen.
Tästä keskusluostarista on käynti pientä käytävää pitkin toiseen luostariin/yliopiston luostariin. Käytävän upea katto mainittiin erikseen oppaissa ja onhan se upea. Tässä käytävässä on myös ovi portaikkoon, josta pääsee yläkerrokseen, vaan eipä ollut auki kun siellä olin. Harmi, sillä se olisi oppaiden mukaan ollut hyvin kaunis.
Toinen luostari on:
Claustro de la Universidad/Yliopiston luostari Suunnittelija Francisco Raymundo. Barokille ominainen runsas koristelu on tämän rakennuksen tunnusmerkki. Pylväiden väliin on tehty heraldista koristelua. Niistä löytyy mm. Espanjan, Calatravan ja katolisen kirkon paavien vaakunat. Ylägallerian pylväät on kauniin kaiteen päällä. Vaikutelma on hyvin kevyt koko rakennelmassa. Tässä osassa toimi yliopisto ja nykyään koulu.
olen käynyt täällä kaksi kertaa ja toisella kerralla jouduimme odottamaan vähän aikaa ennen kun pääsimme paikkoja katsomaan. Oli tavallinen koulupäivä ja oppilailla oli välitunti. Meidät päästettiin sisään vasta kun tunnit taas alkoivat. Ja olihan siellä ääntä kun alaluokkalaiset temmelsi tuollaisella suljetulla kivisellä sisäpihalla.
Kirkko
Kirkon sisustus.
Pedro Quintanan suunnittelemassa kirkossa on yksi nave. Kappelit sijaitsevat tukipylväiden välissä, risteys ja kupoli poikkilaivan risteyksessä. Kirkossa on runsas barokkityylinen sisustus/koristelu, joka on tehty 1600- ja 1700-luvuilla.
Bartolomé Albert vastasi sisäholvien maalauksesta ja kullasta.
Kirkossa Toisessa risteyshaarassa aukeaa vuosina 1680-1701 rakennettu Ruusukon kappeli. Kun kirkkoon tutustuimme tässä kappelissa kokoontui papin johdolla joukko nuoria. He lauloivat ja soittivat kitaraa niin että en voinut tähän kauniiseen kappeliin lähemmin tutustua. Kuuntelin tovin kaunista laulua.
1700-luvulta peräisin olevat historialliset urut on myös hyvä huomata.
Santo Domingon torni.
Barokkityylinen, neliömäinen ja tiilestä rakennettu torni rakennettiin 1700-luvun puolivälissä aikaisemman renessanssin kellotornin tilalle. Torni on koristeltu enkeleillä, linnuilla, humanoideilla ja kilvillä. Torni erottu muusta värinsä ja koristeellisuutensa takia.
Vähän historiaa
Orihuelan dominikaaniluostaritoiminta sai alkunsa kun dominikaanimunkit asettuivat Orihuelan kaupungin lähellä olevaan erakkokappeliin nimeltä la Virgen del Socorro y San José. Elettiin vuotta 1510. Paavi Julius II lupa luostarille tuli vuonna 1512.
Tarina kertoo, että kaupungin neuvosto oli osoittanut kappelin dominikaanimunkeille kun jollekin neuvoston jäsenelle oli ilmestynyt neitsyt kertoen, että kaupungissa jyllänyt ruttoepidemia saataisiin loppumaan, jos munkit asettuisivat kaupunkiin. Tällä ilmestystarinalla tuskin on todellisuusperää mutta tarina kertoo myös, että näin tapahtui, että rutto hävisi.
Vuonna 1552 paavi Julius III valtuutti luostarin muuttamisen kouluksi. Koulu oli aluksi korkeakoulu vain dominikaaleille ja sen perustaja oli Léridan piispa D. Fernando de Loazes, joka oli syntynyt Orihuelassa.
4. elokuuta 1569 Pius V antoi bullan joka antoi korkeakoululle yliopiston statuksen. Tämä bulla on nähtävissä luostarin museossa. Vuonna 1646 Espanjan kuningas Philip IV julisti luostarin kuninkaalliseksi yliopistoksi. Siitä tuli yleinen ja julkinen yliopisto. 1700-luku oli yliopiston kulta-aikaa kunnes 1800-luvulla toiminta yliopistona lakkautettiin kun haluttiin vähentää yliopistojen määrää Espanjassa. Lakkautusvuosi oli 1835.
Ja nykyään, kuten alussa kerroin tässä hienossa rakennuksessa toimii yksityinen katolinen koulu. Koulu toimii kaikilla opetusasteilla varhaiskasvatuksesta 18 vuotiaisiin asti.
Pieni nippelitieto noista paavin bullista. Luostarin museossa siis on paavi Pius V antama bulla esillä. Nykyään bullaksi kutsutaan sitä papyrukselle kirjoitettua asiakirjaa joita paavit antaa. Alunperin ja oikeasti bulla on nauhan ympärille valettu savi-, lyijy- tai vahamöhkäle, johon on painettu sinetti aitouden merkiksi. Kuvassa tämä nauhalla sidottu sinetti näkyy myös.
Noita rakennuksen perustajan hienoja vaakunoita löytyy monesta paikkaa, niin sisä- kun ulkopuolelta pienin eroin.
Alttarialueella on kaksi upeaa kullattua ”pömpeliä” isompi niistä on alttari ja pienempi tänä vuonna 2024 vihitty ambón. Olisko oikea sana saarnastuoli? Se on kirkon uusin ”jalokivi”, jonka on suunnitellut Francisco Jorge Mora García. Tämä ambo on samaa tyyliä kun alttari, joka on myös uusi edelliseltä vuodelta. Ambóniin on käytetty koulusta poistettujen palkkien vanhaa puuta. Kultaisen koristelu on italialaisen taiteilijan Massimo Pisanon käsialaa ja se on veistetty koulun puusepän työpajoissa.
Luostarin nurkalla on Puerta de la Olma. Se on kaupungin muurin ainoa säilynyt portti. Oikealla sivulla rakennusta on toinen hieno kilpi.
Suosittelen käyntiä tässä Orihuelan rakennuskomplessissa. Luostareiden välissä on pieni museo. Siellä on tila, jossa voi katsoa videon rakennuksen historiasta. Kielen voi valita. Video on todella hyvä, kestää noin puoli tuntia. Yksi parhaista esittelyvideoista mitä museoissa olen nähnyt. Se on tehty tarinan muotoon, jossa luostarin perustajan pojaksi esittäytynyt dominikaanimunkki kulkee rakennuksessa ja samalla kertoo isänsä töistä ja historiasta. Katsoessa voi miettiä vaikka sitä millaista elämää Suomessa samaan aikaan elettiin. Muistinvirkistykseksi mainitsen, että vuonna 1556 Kustaa Vaasa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi vuonna 1556. Juhannahan asui Turun linnassa ja avioitui Katariina Jagellonican, Puolan prinsessan kanssa, jonka hän vei linnaan jouluna vuonna 1562 ja he asuivat linnassa vuoteen 1563 asti. Samoihin aikoihin Mikael Agricola oli Turun piispana ja kirjoitti ensimmäiset suomenkieliset kirjat. Helsinki syntyi vuonna 1550.