Täällä Costa Blancalla on keskiajalla vaikuttanut yksi mahtisuku, joka on päässyt historiaan. Suvun nimi on Borgia. Myös Borja, Borjia ja Borges nimiä käytetään. Suku liittyy Valencian alueella olevaan Gandian kaupunkiin ja siellä sijaitsevaan Ducal palatsiin. Borgiat ”putkahtelevat” esiin usein niin Espanjan kun Italiankin renesanssiajan juttuja lukiessa. Siksipä halusin vähän selvittää ketä nämä Borgiat olivat. Keskiajalla Borgiat olivat yksi Espanjan alueen voimakkaimpia sukuja. Suvun eri jäsenistä tuli jopa paaveja, monia kardiaaleja ja lukuisia politikkoja.
Kardinaali on paavin myöntämä arvonimi, jonka kantajat ovat oikeutettuja valitsemaan paavin konklaavissa. Se on toiseksi arvokkain nimi paavin jälkeen roomalaiskatolisessa kirkossa.
Konklaavi taas on Roomassa kardinaalien kokous, jossa he valitsevat paavin. Konklaavit on pidetty vuodesta 1492 alkaen Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa.
Paavi Calixtus III
Aluksi pitää mainia kolme miestä, joista kaikista tuli paavi. Ensimmäinen oli Alfonso de Borgia (1378–1458). Hän loi vahvan perustan Borgian perheen vaikutukselle Italiassa. Paavina hänen nimensä oli Calixtus III.
Paavi Alexander VI
Toinen suvun paavi oli Alexander VI. Syntymänimeltään Rodrigo Borja (1431-1503). Rodrigo de Borja syntyi Xàtivassa, Espanjassa Aragonian kuningaskunnassa. Rodrigo de Borjan äiti oli Isabella Borja, joka taas oli paavi Calixtus III sisko.
Paavi Alexander VI, joka lienee kuuluisin Borja, oli paljon lapsia. Osa aviottomia. Yksi heistä oli kuuluisa Cesare niminen, jolla oli paljon tekemistä Machiavellin kanssa. Lähteiden mukaan Machiavelli piti kirjoituksiensa inspiraariona Borgioiden häikäilemättömyyttä ja julmuutta. (Ja mehän tiedämme ketkä pitivät/pitävät kuulema yöpöydällään iltalukemisenaan Machiavellin kirjoja. )Tästä saan aasinsillan Paavi Alexander VI elämään. Monet meistä muistaa Ylelläkin olleen sarjan Borgiat – maan ja taivaan valtiaat. Tuossa Steven Spielbergin tuottamassa sarjassa kuvataan juuri noita tunnetuimpi Borgioita, Rodrigoa, paavi Alexander VI ja hänen lapsiaan. Tapahtuvat sijoittuu 1400-1500 lukujen taitteeseen renesanssi-Italiaan.
Jeremy Irons näyttelee paavia ja oli ainut kuuluisa sarjan näyttelijä. Hän on kertonut ensin epäilevänsä mukaan lähtöä sarjaan, mutta hyvä että lähti. Mielestäni hieno roolisuoritus häneltä. Hesarin mukaan sarja on ” malliesimerkki ylhäisestä perheestä, joka ei kaihda mitään temppuja pysyäkseen vallassa. Borgiat olivat kuuluisia korruptiosta, väitetyistä kilpailijoiden murhista, avioliittojen ulkopuolisista suhteista ja sukurutsasta”. Suvun nimi yhdistetäänkin usein moraalittomuuteen ja häikäilemättömyyteen.
Yksi paavi Alexander VI aviottomista lapsista oli hänen suosikkipoikansa Giovanni Borgia. Koko nimeltään Juan de Borja y Cattanei tai Juan Borgia (1474 – 1497). Espanjankielisissä julkaisuissa hänestä käytetään Juan de Borja nimeä. Näitä kun tutkii saa olla tosi tarkkana näiden nimin kanssa. Giovannista tuli myös Gandian herttua, mutta ihan varmaa ei edes ole, oliko Giovannin isä tämä paavi. Muutakin epävarmaa tästä Giovannista voi lukea. Hänen kuolemaansa nimittäin liittyy mysteeri. Giovanni oli viettämässä iltaa veljensä César Borgian kanssa äitinsä luona. He lähtivät juhlista yhtä aikaa ja mukanaan Giovannilla oli myös yksi palvelijansa. Veljekset hyvästelivät toisensa portilla ja Giovanni palvelijansa kanssa lähti jatkamaan juhlintaa Rooman yöhön. Sen koommin häntä ei enää elävänä nähty. Paavi määräsi koko Rooman laajuiset etsinnät. Lopulta etsijät löysivät palvelijan pahoin mukiloituna, mutta Giovannia ei löytynyt mistään.
Muutama päivä katoamisen jälkeen poltopuita myyvä mies oli tullut kertomaan, että hän oli nähnyt katoamisyönä monen miehen joukon heittäneen jotakin epäilyttävää Tiber jokeen. Lopulta Giovannin ruumis löydettiin joesta, kurku auki viillettynä. Tekijää ei koskaan löydetty, mutta epäilyt kohdistuivat tuohon Machiavellin ihannoimaan Césare veljeen, josta Giovanni oli aikaisemmin eronnut.
Paavi Innocencius X
Kolmas paavi, joka oli oletettavasti tätä samaa sukua ja suoraan Alexander VI jälkeläisiä, mutta yli sata vuotta hänen jälkeensä, oli Giovanni Battista Pamphili, joka otti paavina nimen Innocencius X. Hän oli paavina vuodet 1644–1655 ja oli Juan Borgian lapsenlapsenlapsenpoika. Ja tämä Juan oli taas yksi paavi Alexander VI aviottomista lapsista, mutta ei siis ole sama kun tuo Giovanni jota myös Juaniksi näkee nimitettävän. Kuten jo sanoin, joku näissä nimissä voi sekoilla, toivottavasti se en ole minä. Näissa auttaa paljon nuo kuolinajat. Syntymäajoista tässä paavi Alexander VI tapauksessa ei ole paljon apua kun oli niin toimelias mies ja teki noita aviottomia lapsia monen naisen kanssa.
Osasta tuon toisen paavin Alexander VI jälkeläisistä tai sukulaisista tuli Gandian herttuoita. Hän nimittäin osti vuonna 1485 Gandian herttuakunnan suvulleen. Kauppaan kuului myös Espanjan Gandiassa oleva palatsi, josta vähän myöhemmin lisää. Näiden herttuoiden myötä tuosta Ducal palatsissa tuli Borjan suvun asuinpaikka Gandiassa.
Kun käy läpi Gandian herttuoita tätä sukulinjaa pitkin kohdalle osuu myös Gandian 4. herttua Francis Borja.
Tämä Francis oli mielenkiintoinen tapaus. Hän oli paavi Aleksanteri VI:n pojanpojanpoika. Hän oli esimerkki siitä, että suvusta löytyy myös muita kun häikäilemättämiä jäsenia. Francis nimittäin luopui herttua-arvonimestään ja ryhtyi jesuiitaksi vaimonsa kuoleman jälkeen. Häntä pidetään järjestön toisena perustajana. Tultuaan jesuiittojen johtajaksi vuonna 1565 hän perusti lähetysasemia Amerikan mantereen puolelle alueelle, jota tuohon aikaan kutsuttiin Uudeksi-Espanjaksi. Katolinen kirkko julisti hänet myöhemmin vuonna 1671 pyhimykseksi ja hän sai nimensä eteen St. lyhenteen. Hän on Portugalin suojeluspyhimys sekä suojeluspyhimys maanjäristyksiä vastaan.
Viimeinen Gandian herttua, joka kuului Borjan sukuun oli María Ana Antonia Luisa de Borja Aragón y Centelles, joka oli 12. Gandian herttuatar. Hän kuoli Madridissa 1748. Hänen jälkeensä Gandian herttuat ja herttuattaret on muuta kun Borjan sukua. Tänä päivänä arvonimen haltija on ollut vuodesta 2016 lähtien doña Ángela María de Ulloa y Solís-Beaumont.
Viimeinen Borgian mieslinjassa periytyävä sukuhaara borgioita elää Etelä-Amerikassa. Siis muita kun Gandian herttuoita. Tunnetuin näistä ehkä on ollut Ecuadorin entinen presidentti vuosina 1988–1992, Rodrigo Borja Cevallos.
Tuosta Gandian 4. herttuasta Francis Borjasta voinkin jo hypätä Gandian Ducal palatsiin
Gandia ja sen Ducal palatsi
Tämä hieno palatsi sijaitsee noin 150 km päässä Torreviejasta Gandia-nimisessä rantakaupungissa. Kaupunki on yksi Valencian autonomian tärkeimmistä rantakaupungeista. Gandia on kuuluisa pitkistä hiekkarannoistaan, jotka täyttyvät kesällä turisteista. Varsinkin madridilaiset viettää siellä lomiaan.
Gandian vanhassa kaupungissa on tämä Borgioiden hieno vanha palatsirakennus. Sen nimi on Ducal palatsi ja se on julistettu vuonna 1964 kulttuurikohteeksi ja on hieno esimerkki autonomiamme hienoista siviilirakennuksista. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä jos noilla seuduilla liikkuu.
Kuvat kertoo sen upeista tiloista. Monta tyylilajia ja paljon suurella rahalla kunnostettuja saleja. Siellä voi ihastella gotiikkaa 1300- ja 1400-luvuilta, renesanssia 1500-luvulta sekä barokkia.
Palatsin rakensi alunalkaen Jaume II:n pojanpoika Alfons el Vell hovinsa päämajaksi. Vuonna 1485 se siirtyi Borgioille, joiden jälkeen olikin monta omistajaa kunnes vuonna 1890 jesuiitat ostivat sen hylättynä ja ryöstettynä julkisessa huutokaupassa. He kunnostivat palatsia ja entisöivät sitä, tekivät siitä jesuiittojen perustajan San Francis Borjan (tuon Gandian 4. herttuan) muistoa vaalivan palatsin. St Francis de Borja oli mm syntynyt palatsissa ja siellä on mielenkiintoinen hänen kuolinnaamionsa kaikkien nähtävänä. Kuolinaamiot tehtiin vainajan muistoksi, ja ne olivat erittäin kuuluisia 1800-luvulle asti. Näitä tehtiin eri materiaaleista, kuten kullasta, puusta tai, kuten Gandian tapauksessa, kipsistä valutekniikalla. Näitä San Francisin naamioita on oppaiden mukaan tehty kolme eri versiota, Ensimmäinen versio katosi Madridissa toukokuussa 1931, tämä Ducal palatsin naamio on toinen säilyneistä. Tämä on arvokas siksi, että se on yksi ensimmäisistä kuvista San Francis de Borjasta hänen kuolemansa jälkeen.
Palatsia on entisöity ja sen aarteita on konservoitu myös meidän päivinä eri säätiöiden ja valencialaisten tahojen toimesta.
Palatsissa on upeita saleja, paljon ihasteltavia ja hienoja yksityiskohtia. Minulle jäi mieleen erikoisesti upea monen salin kokonaisuus Galería Dorada/kultainen galleria ja mahtava kruunusali. Samoin vanhat seinävaatteet, seinälaatat ja lattiat.
Galleria Dorada
Barokkityylinen hieno viiden salin kokonaisuus jonka rakennutti Gandian 10. herttua pyhimykseksi kanonisoidun San Francis Borjan kunniaksi. Kun saapuu ensimmäiseen saliin katse suuntaa automaattisesti kattoon. Vau mitä maalauksia ajattelee ja ihastelee. Oppaasta ilmenee, etteivät ne olekaan katon pinnalle maalattuja vaan työ on tehty taulujen tapaan kankaalle ja isot maalatut kankaat sitten nostettu kattoon. Niskat kenossa kuljin salien läpi. Vasta viimeisessä huoneessa katse ylös herpaantui kun sen huoneen lattia kiinnitti huomioni. Se on kokonaisuuden ainut alkuperäinen lattia. Meillä oli tuuria käydessämme palatsissa, sillä olimme sillä hetkellä melkein ainoat kävijät. Pari kertaa siellä kuljin itsekseni läpi näiden taidokkaiden salien. Jokaisella kultaisen gallerian salilla on oma nimenä canvaskaton mukaan. Canvasien koot: kolme ensimmäistä ovat 10x5m ja kaksi muuta 5x5m. Nimet saleille:
heraldinen sali,
koristesali
San Francisco de Borjan kirkastamisen sali
Pyhän perheen sali
Taivaan ja maan sali,
Huoneiden ovenkarmit on kauverrettu ja päällystetty lehtikullalla. Kultainen galleria on saanut nimensä juuri siitä, että koristeluissa on käytetty paljon lehtikultaa.
Kattojen kuvissa on heraldiikkaa ja vaakunoita ja yksi katto ranskalaisten Savonnerie-kankaiden kuvioita. Suurin osa kuvaa kuitenkin uskontoa, katossa liitelee enkeleitä pilvien keskellä ja paavin päitä lasten ympäröimänä.
Viimeisessä huoneessa on kuuluisa neljän elementin keraaminen lattia, yksi Valencian tärkeimmistä barokkikeramiikkaryhmistä. Se esittää neljää asiaa: tuli, ilma, vesi ja maa, jotka on järjestetty samankeskisiin ympyröihin.
Capilla neogótica/ uusgoottinen kappeli
Tämä huone oli alun perin toimisto, jota herttua käytti 1500-luvulla.
Myöhemmin siitä tehtiin San Francis Borjalle omistettu kappeli. Kappelissa on valtavan upea kaariholvi katto. Sininen ja tähtiä täynnä. Altaritaulu on kullattu ja loistava, seinät paneloitu kauniilla kuvioilla. Kupolissa mielenkiintoinen keskuskuvio ja seinillä kauniita maalauksia ja laattoja. Yhdellä seinällä pieni ruusuikkuna. Kaikki hyvin pienessä tilassa kauniisti erilaisia, mutta sopusuhtaisia.
Kappelista pääsee huoneeseen, jossa muutamia huonekalu ja tuo mainitsemani San Francis Borjan kuolinnaamio. Huomionarvoisaa on huoneen lattia. Sieltä löytyy joitakin Manises-laattoja 1500-luvulta. Käsitykseni mukaan ne ovat noita sinisiä pieniä, joita on lattialla, joka on alkuperäinen.
Keramiikka
Palatsissa on nähtävissä arvokkaita keramiikkalaattoja jopa 1300-luvulta. Jo rakentamisen alkuaikoina keramiikkaa käytettiin lattian ja seinäfriisien koriste-elementteinä. Yksi vanhimmista täällä löydetyistä esimerkeistä on ”alfardons”-keramiikka, joita voi nähdä alkuperäisellä paikallaan Sala de la Torrecilla salissa lattialla. Minulla ei niistä laatoista ole kuvaa mutta tuo Sala de la Torrecilla on sali, jossa on alla olevan kuvan mielenkiintoinen paneelitaulu. Tämä Sala de la Torrecilla oli Hertuatar María Enríquezin huone ja paneelitaulu on 1500-luvulta.
Palatsissa on myös huone, jonka seinillä on tauluja, joihin sieltä löydetyt vanhat laatat on siirretty. Vain osassa saleja on laattoja alkuperäisellä paikallaan. Tälläisiä saleja ovat esimerkiksi tuo mainitsemani Sala de la Torrecilla ja huone, jossa kuolinnaamio on.
Myös ns Kruunusali (kuvia alla) on laattojen kannalta mielenkiintoinen. Siellä lattialla voi nähdä Borgian suvun omiia laattoja, joissa kruunuja ja tämän huoneen ikkunoita, ovia ja seinien alaosaa reunustaa tosi vanhat mudejar tyyliset vihreät laatat 1500-luvulta. Uuden näköiset laatat tässä huoneessa on teetetty vanhojen mallin mukaan alkuperöisellä tekniikalla 1900-luvulla.
Kruunusalissa kannattaa viivähtää muutenkin hetki ja ihastella suuria seinävaatteita, joissa kuvituuksena on San Franciscon elämän historianeri vaiheita aikajärjestyksessä myötäpäivää katsottuna. Palatsin esitteessä ne on esitelty. Muutenkin kannattaa ottaa ”netti” mukaan ja käydä sen mukaan huone huoneelta läpi, jos palatsissa vierailee. Opas siis löytyy netistä jopa englanninkielisenäkin nimellä Palau Ducal.
Kruunusalin nimi tulee upeasta katosta, jossa kuvina kruunukuvio. Tätä kuviota Aleksanteri VI käytti symbolina paavin kruunajaisissaan. Suku alkoi sitä sitten käyttämään omana tunnuksenaan ja sitä nyt sitten näkee laatoissa ja tämänkin kasettikaton parruissa.
Keramiikan lisäksi palatsissa on tila, jossa on voi nähdä rakennuksen alkuajoilta peräisin olevia gootiikan tyylin seunämaalauksia 1300 ja 1300-luvuilta, siis ajalta kun Valencian kuningaskuntaa hallitsi Jaime II. Maalaukset löydettiin vuonna 1894 jonkun uudistuksen yhteydessä.
Noita saleja palatsissa on todella monta, kaikkia en tässä lähde luettelemaan. Joitakin kuitenkin jo yllä mainitsemieni lisäksi. Yksi on
Cámara de la Duoquesa/herttuattaren kamari
Sen sanotaan olevan huone, jossa San Francisco de Borja syntyi. Huoneen osan lattiassa on 1400-luvun lopulta peräisin oleva keraaminen laattapäällyste, Borgia-vaakunallinen kangastyyny ja Roomasta tuotu messukasukka.
Tämä huone tai pieni kamari jatkuu huoneella nimeltä Salón de las Águilas/kotkien salonki. Nyt taas katse kohti kattoa niin selviää mistä nimi salille on tullut. Tämä sali oli Borjan aikaan yksi palatsin päähuoneista. Tuo upea katon rajassa oleva kotkia esittävä friisi on lehtikullattu.
Toinen sali, jota ei voi jättää esittelyttä on Oratorio, Borgian herttuoiden yksityinen kappeli.
Huone on tosi pieni. Se on täysin uusittu. Huoneessa on näyttävä intersiatekniikalla tehty parkettilattia. Puulajeja on monta. Kattokin on erikoinen. Se on kullattua messinkiä. Näyttää siellä olevan keramiikkaakin. Altari ja lattialistat taas on erivärisistä marmoreista. Seinillä renesanssiajalta peräisin säilyneet alkuperäiset grisella tekniikalla toteutetut maalaukset. Grisell tekniikka tunnetaan myös nimellä harmaasävymaalaus. ”Maalaus on yksivärinen ja se toteutetaan käyttämällä kaikkia harmaansävyjä mustan ja valkoisen välillä.” Voi mikä ihana sekamelsta.
Patio de Armas
Palatsin sisääntulon jälkeen on ensimmäisenä Iso avoin tila nimeltä patio de Armas, josta on käynti eri tiloihin.
Huomatkaa hieno portaikko ja sen seinällä koko rakennuksen ainoa alkuperäinen goottilainen ikkuna.
Rakennuksessa on myös toinen avoin sisäpiha nimeltä Patio de la Cisterna (säiliö) tai patio de la Cañas (ruoko)
Tätä patiota käytettiin alun perin paraatikenttänä ja Borjan kaudella se muutettiin puutarha-alueeksi (bambu). Siellä oli vesisäiliö, jonka rakennutti Gandian 5. herttua Carlos de Borja jo 1500-luvulla. Sisällissodan aikana 1900-luvulla sitä käytettiin ilmatorjuntasuojana.
Tämän toisen sisäpihan yksi palatsin seinä on kauniisti maalauksin koristeltu. Seinän parvekkeet kuuluvat Galleria Dorada saleihin.
Vielä yksi sali muistiin tästä palatsista, johon varmasti vielä palaan.
Tuosta kotkien salongista pääsee sala de los estados de Cerdeña/Sardinia saliin.
Nimi juontuu yhden Borjan herttuan avioliiton solmimisesta Magdalena de Centelles kanssa. Morsiammen isä oli varakas valencialainen ylhäismies ja samalla Sisilian varakuningas.
Tässä huoneessa on neljä suurta taulua 1700-luvulta, joissa on kohtauksia Francis de Borjan elämästä. Nyt pitäs sitten tajuta kiinnittää huomio hyvin säilyneeseen keraamiseen sokkeliin 1600-luvulta – valeencialaiset Mocadoret-laatat. Laatoista ja niiden historiasta kiinnostuneelle tämä palatsi onkin oikea ”aarreaitta”.
Lähteenä olen käyttänyt Ducal palatsin esitettä, Helsingin Sanomia, katolisen kirkon nettisivuja ja tietysti wikipediaa