Yhdellä aukiolla kolme upeaa rakennusta
Albacete on Kastilla-La Manchan yksi iso kaupunki ja matkaa Torreviejasta Albaceteen on 200 km.
Tämä kaupunki on siitä mukava tutustumiskohde, että kaikki sen tärkeät nähtävyydet on kohtuulähellä toisiaan. Eri aukioiden laidoilla on monta upeaa rakennusta, museoita ja kirkkoja.Puhumattakaan Albaceten isoista puistoista.
Vaikka kaupunki on iso, siellä ei bussikyytejä kaipaa. Tein Albaceteen talvella parin päivän retken ja kerron nyt kuvin ja tekstein yhdestä kaupungin aukiosta ja sen kolmesta upeasta nähtävyydestä. Aukion nimi on La Catedral de San Juan Bautista.
la Casa de Hortelano
Yksi tämän Plaza de la Catedral aukion taloista on la Casa de Hortelano, jossa toimii Albaceten ruokailivälinemuseo Museo de la Cuchilleria de Albacete.
Talon historiasta luin, että vuonna 1912 Joaquín Hortelano tilasi kunnanarkkitehdilta nimeltä Daniel Rubio remontin rakennukseen, jossa asui. Taloon oli tarkoitus tulla Banco Vitalicio de Españan vakuutusyhtiön pääkonttori.
Tämä arkkitehti toimi Albaceten kunnan arkkitehtinä ja hän suunnitteli Hortelanon taloon aivan uuden julkisivun. Julkisivusta löytyy modernistisia ja uusgoottilaisia vaikutteita. Talo on kaunis esimerkki Daniel Rubion tyylistä. Kaunis kun kermakakku.
Talo on ollut asuntona, vakuutustoimistona, hotellina, lastenkotina, löytötavaratoimistona, Albaceten paikallispoliisin päämaja ja Kastilia-La Manchan yliopiston sosiaalineuvoston päämajana. 1980-luvulla Albaceten kaupunginvaltuusto hankki kiinteistön kaupungin omistukseen ja nyt siinä siis toimii Albaceten kaupungin ruokailuvälinemuseo.
Albacete tunnetaan veitsistään. Museolla on 450 neliömetriä tilaa. Monta kerrosta ja huonetta. Siellä voi tutustua veitsien, terien ja saksien historiaan kaikilta ajoilta ja paikkakunnilta.
Museon kokoelmat on valtavat, siellä minulle tuli vähän jopa liiallisesti tietoa, väsyin mutta kahlasin kyllä koko näyttelyn läpi. Mielenkiintoisin osa oli Albaceten veitsien historiasta ja valmistuksesta kertovat osat.
Museo on yksi maailman kolmesta ruokailuvälinemuseosta, kaksi muuta ovat Solingenissa (Saksa) ja Thiersissä (Ranska).
Casa Consistorial de Albacete
Aukion yhdellä laidalla on talo nimeltä Casa Consistorial de Albacete. Tämä talo toimii kaupungintalona. Talon on suunnitellut arkkitehdit José Luis Palencian ja Jesús García Gil. Talo rakennettiin 1980-luvulla kun tarvittiin toiminnoille isommat tilat.
Albaceten kaupungintalona 1500-luvulta alkaen oli toiminut monta eri taloa ympäri kaupunkia. Edellinen talo tätä nykyistä ennen on Plaza del Altozanan reunalla oleva upea Casa Cortés, jossa on nykyään kaipungin museo.
Nykyinen kaupungintalo on monikerroksinen klassisen tyylisuunnan luomus. Maanalaisia kerroksia on kaksi. Julkisivua hallitsee iso kello. Rakennusvaiheessa löydettiin maan alta tunneleita, jotka todennäköisesti johtivat entisiin sisällissodan aikaisiin suojiin. Nämä suljettiin turvallisuussyistä. Albacetellähän oli iso rooli sisällissodan aikana. Kaupungissa oli sodan aikana tasavaltalaisten ilmavoimien ja kansainvälisten prikaattien päämaja.
Kaupungintalon edessä on todella kaunis suihkulähde, joka on upeasti valaistu illalla. Suosittelen käyntiä tällä aukiolla myös illalla sillä valaistus on upea.
La Catedral de San Juan Bautista
Aukion yhdellä laidalla on massiivinen katedraali. La Catedral de San Juan Bautista.
Katedraalikäynti oli minulle elämys vaikka en siihen muuten oikein perehtynytkään enkä siitä muuta tietoa ole etsinyt kuin sen seiniä peittävät taideteokset. Niistä olin kuullut jo ennen retkeämme ja tiesin mitä tulen kokemaan. Harvoin viihdyn näissä isoissa kirkoissa niin kauan kun nyt täällä Albaceten SanJuan Bautistan katedraalissa. Itse asiassa kävin siellä jopa kaksi kertaa.
Katedraalin juuret ovat vanhassa 1200-luvun lopulta peräisin olevassa mudéjar-temppelissä, jonka päälle nykyistä katedraalia alettiin rakentaa vuonna 1515. Vanha temppeli purettiin vähitellen uuden tieltä, ja vasta vuonna 1949 siitä tuli nykyisen näköinen.
Katedraali on julistettu kulttuurikohteeksi ja se on Albaceten hiippakunnan pääkirkko ja piispanistuin. Sen sisällä on kaupungin suojeluspyhimyksen Virgen de los Llanosin alkuperäinen patsas. Ja tästä patsaasta tietty on myös erilaisia legendoja olemassa. Sen löysi maanviljelijä Los Llanosin alueen pelloltaan sitä kyntäessään vuonna 1447.
Yhden tarinan mukaan Aragonian Jaakko II:n sotilaat toivat patsaan alunperin Albaceteen valloittaessaan alueen vuonna 1296. Muslimiaikana se piilotettiin, jotta sitä pystyttiin suojelemaan häpäisemiseltä.
Mikä sitten tekee tämän katedraalin niin mielenkiintoiseksi, että siellä viihdyin tavallisuutta kauemmin oli sen seinät. Niitä peittää valtava, öljyvärillä kankaalle tehty maalaus joka kattaa lähes 1 000 neliömetriä ja sitä pidetään maailman suurimpana yhden taiteilijan maalaamana kankaana. Taiteilija Casimiro Félix Escribá teki töitä maalauksensa kanssa ilman apulaisia vuosina 1958 – 1962.
Teos on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita oli tosi hauska tutkia. Vähän erilainen uskonnollinen maalaus. Uskonnollisten kohtausten ja Jeesuksen ajan kuvausten joukosta löytyy nimittäin moderneja yksityiskohtia tai muuta kirkkotaiteessa harvemmin nähtävää, kuten iglu, USA:n lippu, New Yorkin pilvenpiirtäjiä, Hiljaisuuden torni Mumbaissa, pyramiidi, ja jopa Kristuksen ruumiin valtimot. Yhdessä nurkassa on maalattuna eri taivaankappaleita, Saturnus renkaineen ja toisessa kohdassa pyörä, jossa kumirengas. Sitä jää miettimään miksi taiteilija on niitä tuonne suurelle kankaalle halunnut maaalata Jeesuksen ja raamatunajan kuvausten sekaan.
Luinkin, että taiteilija oli myös pappi. Ja että maalaamalla moderneja elementtejä teokseensa hän halusi yhdistää raamatulliset asiat moderniin maailmaan. Näin kristillisyys on läsnä nykyajassa.Auton rengas tai pilvenpiirtäjä edustaa edistystä joka myös on osa Jumalan maailmansuunnitelmaa. Luin myös, että maalauksen ihmishahmojen kasvot on todellisten taiteilijan tuntemien ihmisten, joilta hän oli kysynyt lupaa ikuistaa heidän kasvonsa osaksi teostaan.
Kiertelin kirkon kaikki seinät moneen kertaan ja tutkin niihin maalattuja tarinoita, hahmoja ja kuvia, jotka peittivät seinät lattiasta kattoon asti. Oppaiden mukaan korkealla vaikeasti alhaalta havaittavissa taiteilija olisi maalannut jotain omia juttujaan piiloon. Kun olimme paikalla siellä oli myös ryhmä oppaan kanssa ja opas heille selitti ja osoitteli valokynällä eri kohtia. Harmi kun en ymmärtänyt etukäteen selvittää olisiko siellä ollut ehkä englanninkielinenkin opastus saatavilla.
Albacete on todellinen veitsikaupunki. Siellä on lukuisia myymälöitä, joissa myydään mitä eriskummallisiakin veitsiä ja sitten niitä kuuluisia Albaceten taittoveitsiä. Yksi maailmankuulu merkki on veitsimerkki Arcos. Tämä yritys vie tuotteitaan yli 60 maahan monelle mantereelle, ja tuotemerkillä on yli 130 vuoden historia.
Ja vielä on mainittava Albaceten veitsimies, joka on saanut ihan oman patsaankin kaupungin pääaukiolle. Patsas kertoo meille miehestä, joka ennen myi tavaroitaan ja veitsiä katukauppiaana bussi- ja juna-asemilla sekä kadulla. Patsas löytyy Plaza Altozanolta muutaman sadan metrin päästä tästä katedraaliaukiosta. Seuraavaksi ehkä kerronkin sitten Albaceten keskustan pääaukion nähtävyyksistä.
