Ossuaire de Douaumont
I maailmansodan kuuluisan Verdunin taistelun vaikuttava muistomerkki ja kirkko.
Keväällä 2026 käytiin Ranskassa Verdun -nimisen kaupungin lähellä olevalla hautausmaalla ja sen muistomerkiksi rakennetussa kirkossa.
Olin tätä käyntiä suunnitellut useampana vuotena, kun kuitenkin monena vuonna autolla tuollakin suunnalla olemme ajelleet. Nyt Verdun oli ihan matkan varrella kun ajeltiin Amillynistä Luxemburgiin yöksi. Tämä nähtävyys ja käyntikohde on sen verran syrjässä keskellä metsää ja peltoja, ettei sinne oikein julkisilla kuljetuksilla helposti pääse. Oli siis korkein aika poiketa täällä ennen kun siirrytään käyttämään julkisia kuljetuspalveluja ja jätetään nämä tuhansien kilometrien automatkat nuoremmille.
Ossuaire kääntyy suomeksi sanaksi ”luuhuone”. Harmi, ettei kirkon ja sen pitkän luostariksi kutsutun osan sisällä saanut kuvata. Oli todella vaikuttava paikka. Ulkona sai kuvata myös luukasoja, joita pääsi ”kurkkimaan” ulkoseinän pienistä ikkunoista. Ulkotilat kun ovat yleistä aluetta mutta sisätilat yksityistä. Sisällä ei mitään luukasoja näkyvillä ollut vaan vain todella kaunis kirkon kappeli ja pitkä käytävä, jossa oli symboliset isot hautapaadet tummasta kivestä. Käytävän katto oli täynnä nimiä samoin seinät. Kummassakin päässä oli alttarit.
Suosittelen kiinnostuneille käyntiä paikan nettisuvuilla. En oikein edes osaa sanoin kuvailla koko paikan olemusta, kirjaimellisesti veti sanattomaksi.
Découvrez l’Ossuaire de Douaumont | Mémorial de la Bataille de Verdun
Tässä vielä Ranskan matkailuorganisaation sivusto, jossa enemmän kuvia itse luukirkon sisältäkin
Tähän kirkkoon on haudattu noin 130 000 tunnistamattoman ranskalaisen ja saksalaisen sotilaan jäännökset, jotka on löydetty Douaumontin pelloilta. Siellä käytiin tämä I maailmansodan tykistötaistelu vuonna 1916.
Sisäosan seinissä ja katossa oli 4 000 piirtokirjoitettua nimeä. Esim niiden nimiä, jotka edelleen ovat kadoksissa, mutta joiden tiedetään taistelleen Verdunin taistelussa.
Sisältä pääseen kiipeämään korkeaan torniin, josta on hienot näkymät edessä avautuville pelloille ja tuolle suurelle ranskalaisten sotilaiden hautausmaalle. Itse en edes yrittänyt sinne kiivetä, sen verran korkea torni. Ajan kanssa olisi ehkä onnistunut mutta nyt käyntimme oli pikakäynti kun piti ehtiä ennen pimeää määränpäähän.
Pitkän luostariosan ulkopuolelta pienistä ikkunoista pystyi katsomaan suuria luukasoja. Itse luostarin sisällä oli samoissa kohdin isot kivipaadet symbolisina arkkuina.
Ranskalainen sotilashautausmaa, Douaumontin kansallinen hautausmaa (Douaumont National Necropolis)
Muistomerkin edessä loivassa rinteessä on Douaumontin kansallinen hautausmaa, jossa on yli 16 000 ranskalaista sotilashautaa.
Haudat eivät ole siis tuntemattomia kuten itse kirkkoon tallennetut luut.
Tunnistamattomat lepäävät siis yhdessä mutta tunnistetut saksalaiset taistelussa kuolleet sotilaan on haudattu muualle Verdunin alueelle.Tunnistetut on haudattu omien valtioidensa ylläpitämissä hautausmaista.
Netistä löytämääni
Netistä löytyy hieman eriäviä tietoja Verdunin miestappioista ja taisteluihin osallistuneista. Mutta voidaan kait sanoa että 10 kuukautta kestäneihin taisteluihin osallistui yhteensä arviolta kaksi miljoonaa saksalaista ja ranskalaista sotilasta. Heistä 700000 kaatui, haavoittui tai katosi. Kaatuneiden osuus arvioidaan 350000- 400000. Taistelut käytiin hyvin pienellä alueella, jostain luin, että alue oli noin puolet Manhattanin pinta-alasta. Sieltä löytyy edelleen vuosittain sotilaiden luita sateiden jälkeen.
Tähän Verdunin luukirkkoon ja sen katakombeihin on kerätty alueelta löytyneiden tunnistamattomien sotilaiden luut. Luiden yläpuolella muistomerkin sisällä on 46 graniittihautakiveä, joista kukin edustaa yhtä sektoria Verdunin taistelussa. Näiden hautapaasien alapuolella lattian alla on luut, joita näkee monumentin ulkopuoleisista ikkunoista. Sisällä ei saa kuvata sillä tila on yksityinen mutta ulkopuolelta voi kuvata ikkunoiden takaisia luukasoja. Luut kuuluvat 130 000 tunnistamattomalle ranskalaiselle ja saksalaiselle sotilaalle.
Jätimme vainajat lepäämään ja jatkoimme surullisina matkaa kohti Luxemburgia. Vaikuttava paikka, mutta samalla hyvin surullinen. Taas kerran mietin miksi kukaan ei opi mitään historian suuristaa virheistä vaan sama meno jatkuu.