Santa Iglesia Catedral del Salvador y Santa Maria
Listalla: Bien de Interés Cultural con categoría de monumento
Tämä katedraali on merkittävä historiallinen käyntikohde. Se on rakennettu 1200-1700-luvuilla ja rakentaminen aloitettiin muslimien rakentaman temppelin raunioiden päälle. Goottilainen rakennustyyli ja mahtipontiset sisätilat upeine kappeleineen oli taas hienoa katsottavaa kun siellä jouluna 2023 kävimme.
Kirkko oli aluksi tavallinen seurakuntakirkko, mutta vuonna 1564 paavi Pius IV myönsi sille Orihuelalle piistanistuimen ja valitsi piispa Gregorio Gallon (1566-1577) Orihuelan hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi ja kirkosta tuli katedraali. Nykyään hiippakunta kattaa 4 415 neliökilometrin alueen ja palvelee 1,15 miljoonan katolilaisen asukasta. Orihuelan katedraali on toinen Orihuela-Alicanten hiippakunnan kahdesta katedraalista. Toinen sijaitsee Alicantessa.
Katedraali on suorakaiteen muotoinen Valencian gotiikkaa. Kirkon olemassaolon aikana sitä on kuitenkin muutettu ajan kuluessa ja näin siinä on myös gotiikan lisäksi renesanssi- ja barokkipiirteitä. Siinä on kolme käytävää ja kappelit sivuilla ja päädyssä sekä pääkappeli/pääalttari keskellä. Toisessa päädyssä on kirkosta erillään oleva hieno glaustro. Ja toisessa pääsisäänkäyntipäässä aivan upea kuoriosa vastapäätä alttarikappelia.
Yläsivuikkunat ovat pieniä, mikä tekee katedraalista tosi pimeää.
Noista eri rakennusvaiheista ja niiden tyyleistä voi lukea tästä dokumentista.
Dokumentista selviää ja saa tietoa noista eri aikakauden rakennustyyleistä. Onkin mielenkiintoista katedraalin sisällä kulkiessa näitä eri tyylejä tarkkailla.
Katedraalin rakentamisen alkuajoilta on 1200-luvun lopusta aina 1300-luvun puoliväliin petäisin esimerkiksi sen vanhin osa, sen goottityylinen torni, yksinkertaiset gootiholvikäytävät ja ns. ketjujen oviaukko.
1500-luvulla kirkkoa laajennettiin ja lisättiin poikkikäytävä, kaksi sisäänkäyntiä sivuille ja pääalttari kirkon keskelle. Tältä aikakaudelta löytyy renesanssin tyyliä. Pääalttarikappeli tuhoutui sisällissodan aikana ja se kunnostettiin vuonna 1942 nykyiseen muotoonsa alkuperäistä kunnioittaen. Siinä on nähtävissä maallikonkin silmiin renesanssia. Tässä kappelissa on kaunis tähtiholvikatto ja aivan upea takorautasäleikkö sulkee kappelin.
Säleikkö on tehty lähikaupungissa Gartagenassa vuonna 1549. Säleikön keskellä on ”medaljonki” jossa kuvataan arkkienkeli Pyhä Gabriel ilmoittamassa Neisyt Marialle raskaudesta. Enkelin ja Marian välissä on astia, jossa on liljoja. Ne ovat Marian puhtauden ja neitsyyden symboli. Taas kerran on hyvä muistaa, että näissä kristillisissä esineissä ja arkkitehtuurissa olevilla koristeilla on monesti jotain kertottavaa katsojille. Niihin usein liittyy jokin symboliikka, tarina tai tarkoitus. Medaljongin ympärillä on renesanssille tyypillinen koristeornamenttikuvio, groteski, jossa kuvattu kasveja, fantasiaeläimiä ja griffinejä. Medaljongin yläpuolelle on tehty Adam ja Eva paratiisiin. Adam varoittamassa Evaa synnistä, jonka tämä aikoo tehdä. Kaiken yläpuolella kohtaus Golgatalta.
Kirkossa on myös toinen samantyylinen säleikkö. Se sulkee kirkon upean kuorin, joka on vastapäätä pääalttarikappelia. Sen takorautasäleikössä on kuvattu Kaarle V:n vaakuna, jota ympöröi taidokas kuviointi samaan tyyliin kun alttarinkin säleikön.
Sekä pääalttarin että kuorin säleiköiden kummallakin sivulla on pienet saarnastuolit. Pääaltarin saarnastuolit on hienosti koristeltu kotkanpäillä.
Kuorissa on istumapaikkoja 45 ja yksi piispalle. Istuimet on saksanpähkinäpuuta vuosilta 1716-1718. Seinäpaneleihin ja istuimiin on kaiverrettu hienoja kuvioita. Niitä kannattaa tiirailla tarkkaan.
Kirkon muutokset jatkuivat 1600-luvulla. Siihen lisättiin esimerkiksi
Capilla de Nuestra Señora del Rosario kappeli.
Todella koristeellinen kappeli barokkityyliä. Runsas koristelu peittää alttaritaulun ja koko kappelin. Ihan taas erilainen kun muut katedraalin osat.
1700-luvulla tapahtui myös laajennus, jolloin perustettiin muun muassa Capilla de la comunión/ehtoolliskappeli ja sacristía/sakasti.
Sakaristiin en päässyt ja siitä ei minulla ole kuvia enkä siitä mitään kirjoita mutta kirkon suurimpaan kappeliin, ehtoolliskappeliin/capilla comunióniin pääsi. Perustaja oli piispa Juan Elias Gómez de Terán vuosina (1738-1759) ja tyyli on uusklassinen. Kappelissa on kolme alttaria ja se on muutenkin kun kirkko kirkon sisällä.
Urut
suuret barokkiurut valmistivat Nicolás de Salanova ja Martín de Userralade Valenciassa vuonna 1733. Nyt kirkossa ollessamme itse urut oli poistettu mutta seinällä oli hieno koristeellinen kehikko nähtävillä. Urut varmaan olivat entisöitävinä. Kehikon takaa nimittäin ei urkupillejä näkynyt.
Löysinkin netistä sivuston, jossa voi lahjoittaa varoja urkujen entisöintiin. Netin mukaan ne ovat Morellan urut, yhdet muinaisen Valencian kuningaskunnan tärkeimmistä historiallisista uruista, ja ne vaativat kiireellistä entisöintiä.
Entisöinnin kokonaissumma on noin 390 192 euroa, josta Generalitat Valencianan osuus on 90 000 euroa.
Katedraalissa on kolme kuuluisaa oviaukkoa.
La Puerta de las Cadenas, ketjuportti. Tämä on katedraalin pääsisäänkäynti on peräisin 1300-luvulta. Hienot kaaret koristeineen. Goottityyliä jossa selvästi nähtävissä mudejar tyylin piirteitä. Kannattaa huomata oikealla oleva ketjukoriste. Se on siellä vähän yksinäisen näköinen ja oppaissa kerrotaankin, että oletettavasti vasemmalla puolella on ollut samanlainen koriste mutta se on osin hävitetty tornin rakennusvaiheessa. Katso vasempaan laitaa.
Nimensä tämä ovi on saanut sen edessä olevista ketjupylväistä joissa on kiinni ketjuja. Ketjut rajasivat alueen, joka kuului Cartagenan hiippakunnalle. Sanotaan, että ”alueen sisällä olevat välttyivät siten Orihuelan viranomaisten siviilioikeudelta, joten kahleiden sisällä väärintekijät saattoivat turvautua kirkkoon.” Tällä ketjupatiolla on myös kokoontunut keskiajalla kaupunginvaltuusto.
Toinen kirkon sivulla olevista ovista on nimeltään
La Puerta de Loreto tai Puerta de los Músicos (muusikoiden ovi)
Tyyli on myöhäisgotiikkaa.
Siinä näkyy enkeleitä soittamassa ja laulamassa, mistä johtuu oviaukon toinen kutsumanimi.
Toinen sivuovi on nimeltään
La Puerta de la Anunciación/Ilmoituksen portti
renessanssin plateresque-tyyliä vuodelta 1588.
Yläpuolella on Kristuksen hahmo lapsena, ja hänen molemminpuolin arkkienkeli Gabriel ja Neitsyt
Clautro/luostari
Tämä osa katedraalia on renesanssia. Sinne pääsee sisään suoraan sivukadulta. Tästä minulla on muisto kun ensimmäisen kerran vuosia sitten kävin Orihuelassa hyvin kuumana päivänä. Mukana meillä oli meidän Elli koira. Kuumuudesta johtuen hän tarvitsi juomatauon ja pysähdyimme lepäämään luostarin varjoisaan puutarhaan. Jossain netin syövereissä on kuva uskollisesta ystävästäni tässä puutarhassa. Nyt koleana joulukuun päivänä pysähdyin hetkeksi tähän kauniiseen luostaripuutarhaan muistelemaan meidän Ellin kanssa tekemiämme mukavia retkiä. Koira kyllä hankaloittaa jonkin verran retkeilyä mutta hankaluudet kyllä unohtuu jos mukana kulkee aina iloinen kaikkeen sopeutuva matkakumppani. Sellainen meidän Elli oli. Ei valittanut, aina häntä iloisesti heiluen uteliaana mukana kulkija. Jo vuosia olemme matkanneet ilman Elliä, nyt mukana kulkee vain ihanat muistot.
Luostari on alun perin rakennettu vuonna 1377 ja kunnostettiin 1560 keskellä renesanssia ihan muualle. Se siirrettiin vuonna 1942 tänne Convento de la Mercedistä.
Lisää kirkon kappeleita joista minulla kuvia:
Capilla de la Inmaculada jonne oli pystytetty pieni belen joulun kunniaksi. Tässä kappelissa on kaunis pitkä goottilainen ikkuna lasimaalauksin tuomassa valoa muuten todella pimeään katedraaliin.
Capilla de Nuestro Padre Jesús el Nazareno
Kappelissa on José Sanchez Lozanon vuonna 1947 tekemä teos, jossa Jeesuksella on kangaspuku päällä.
Capilla de Santa Catalina
Pyhän Katariinan kappeli. Goottilainen kappeli, jonka kautta pääsee Capitular saliin. Tämän kappelin taulu on omistettu Santa Catalinalle ja hänen marttyyrikuolemalleen. Alttaritaulun keskellä Pyhä Katariina ja molemmilla puolilla kaksi marttyyrikuoleman kohtausta.
Capilla de la Virgen de la Soledad
Goottilainen kappeli, kunnostettu 1500-luvulla. Sen Virgen patsas on vuodelta 1940-luvulla. Päällään neitsyellä on musta samettipuku. Kappeliin on haudattu kaksi piispaa. San Juan de la Penitencian luostarin Clarisas-sisaret huolehtivat tästä neitsyestä. Tämäkin neitsytpatsas kulkee pääsiäisviikon yhden päivän kulkueessa ja Orihuelan piispa on mukana.
Capilla de Santa Bárbara y Capilla bautismal
Pyhän Barbaran kappeli ja kastekappeli
1500-luvulta
kappelissa on José Sanchez Lozanon tekemä patsas Santa Bárbarasta.
Se on myös piispa José Esteven (1594-1603) mausoleumi, hän vihki katedraalin vuonna 1597.
Capilla Cristo Agonia
Goottityyli jossa ristiinnaulittu Jesus patsas
Muitakin kappeleita on mutta niistä minulla ei ole kuvia
Katedraalin yhdessä huoneessa on esillä hienoja barokin ja rokokoon ajan taideaarteita. Yksi hieno oli custodia del Corbus Cristi , jonka valmisti vuonna 1717 Toledon hopeaseppä Juan Antonio Domínguez. Sitä pidetään tällä hetkellä yhtenä parhaista barokkikultasepän töistä Espanjassa. Tälläistä kuljetetaan Corpus Christi -juhlan aikana kulkueessa. Minulle ei oikein selvinnyt nuo nimitykset custodia ja toisissa paikoissa mainittu monstranssi. Onko niillä jokin ero. Tiedän että monstranssi on astia, joka liittyy katollisen kirkon ehtoollisvälinrisiin ja siunatun leivän kantamiseen. Perinteisessä monstranssissa on usein tuo aurinkokuvio, joka tästäkin löytyy. Huoneessa oli muitakin upeita hopeatöitä ja Espanjan roomalaiskatolisissa kirkoissa yleensäkin ehtoollisvälineet on hienoja hopeatöitä.
Kirkossa oli myös esillä arkeologisista kaivauksista vuonna 1992 löytynyt goottilainen ikkuna, joka on peräisin kirkon tornista 1300-1400 luvulta. Hieno esimerkki gotiikasta. Ja taas ihmettelen miten näitä löytöjä osataan sijoittaa oikeisiin paikkoihin ja aikoihin.