Kotimatkalla Espanjasta Suomen yritämme mahdollisuuksien mukaan vierailla jossain mielenkiintoisessa kohteessa. Näin pitkä automatka katkeaa mukavasti muutaman päivän lepotauon ajaksi. Keväällä huhtikuussa 2023 kohteeksi valikoitui kaksi kaupunkia, joissa olen jo vuosia halunnut käydä. Colmar Ranskan Alsacessa (Elsass) ja Goslar Saksan Harz vuoristossa. Laittelen tähän nyt kuvia Colmarin käynnistämme. Kumpikin kaupunki on tutustumisen arvoinen, ei ainoastaan historiansa takia vaan ennen kaikkea aivan ihastuttavien ristikkotalojen.
Me olimme Colmarissa kaksi yötä, saavuimme perille illansuussa pitkän koko Ranskan läpi ajetun matkapäivän jälkeen. Olin onnistunut löytämään mukavan hotellin läheltä keskustaa ja jaksoimme vielä illalla kävellä sinne. Hotel Arc en Ciel, Colmar. Hyvä oma parkkipaikka ja hyvä aamiainen. Uskallan suositella. Hissi toiseen kerrokseen käytössä. Viihtyisä ulkoterassi talon takana. Todella ystävällinen henkilökunta. Huoneemme oli pieni, mutta siisti ja riitti hyvin tähän tarkoitukseen
Colmar sijaitsee Ranskan ja Saksan Lauch-nimisen Reinin sivujoen varrella. Alue on Alsacen (Elsass) viinialuetta ja on kuulunut aikaisemmin Saksalle esimerkiksi vuosina 1871–1918. Kaupunki sijaitsee noin 20 kilometriä Reinistä ja vain 80 km Strasburgista.
Lauch-joen sillat ja joenvarsitalot luo Colmarille ihan erityisen tunnelman. Kanaalien varrella olevat kahvilat oli kivoja levähdyspaikkoja. Askeleet veivät automaattisesti ”pikku Venetsiaksi”, ”le Petit Venice” kutsuttuun vanhan kaupungin osaan. Kaksi päivää vaan oli aika lyhyt aika. Kauemminkin olisin viihtynyt.
Kahdessa päivässä ehdittiin kuitenkin ulkoapäin ihastella Colmarin tärkeimmät talot. Useimmat peräisin keskiajalta ja renesanssin ajalta.
Kannattaa tutustua pikku venetsian ympäröimiin kaikkiin kolmeen osaan: les Tanneurs, Quai de la Poissonnerie ja La Krurenau puutarhureiden korteleihin.
Le Petit Venice kaupunginossa asuivat tannerit/nahantekijät, viininviljelijät ja ammattikalastajat veden äärellä. Talojen värit vaihtelivat ammatista riippuen, punaiset teurastajille, siniset kalastajille. Nahantekijöiden perheet asuivat alimmaisissa kerroksissa ja nahat kuivatettiin ylimmässä kerroksessa.
Siellä on myös vanha katettu kauppahallirakennus vuodelta 1865.
Joen laitureilla on veneitä, joiden kyydissä voi tehdä pieniä veneretkiä.
Vanhan kaupungin tärkeimmät talot taas sijaitsevat hyvin säilyneellä historiallisella alueella katujen Rue des Têtesin, Rue des Clefsin ja Rue des Marchandsin lähellä.
Näitä kaikkia seuraavaksi luettelemia taloja käytiin katsomassa. Paljon muutakin olisi ollut, mutta samoilu ”Pikku Venetsiassa” vei voiton. Eli jos aikaa ei ole paljon käytettävissä niin suosittelen kanaalinvarsipaikkoja. Sen siltoja ja niiden kupeessa olevia kahviloita ja ravintoloita. Joulun alla tietysti kaupunki tarjoaa kuuluisat joulumarkkinat vanhassa kaupungissa.
Kohteita joita kävimme katsomassa:
Maison des Têtes
au 19, rue des Têtes
Renessanssitalo vuodelta 1609. Nimi ”Tetes” tarkoittaa suomeksi päät. Julkivivussa on 106 kivistä päätä esittävää pientä veistosta. Talo on luokiteltu historialliseksi muistomerkiksi 6.12.1898.
Talo on hiljattain kunnostettu, hienon näköinen rakennus. Se rakennettiin aikanaan Anton Burgerille, kauppiaalle, joka oli myös Colmarin pormestari. Hän puretti paikalla olleen isänsä talon ja rakennutti tämän sen paikalle.
Talossa on nykyään 5 tähden hotelli.
Talossa on toiminut ravintola vuodesta 1898 lähtien. Nykyään sen ravintolalla on yksi tähti arvostetussa Michelin Guide -oppaassa.
Rakennuksesta kannattaa huomata nuo 106 ihmispääveistosta ja sen harjakaton ylimmäinen pieni patsas. Patsas esittää viinitynnyrintekijää ja sen on tehnyt Colmarissa syntynyt kuvanveistäjä Auguste Barthold. Tämä taiteilija on myös luonut New Yorkin vapaudenpatsaan. Huomaatko myös, että ikkunat ovat eri levyisiä ja epäsäännöllisesti pystysuunnassa sijoitettuja. Muitakin hienoja veistoksia noiden erilaisten päiden lisäksi talon julkisivusta löytyy. Ja mielenkiintoiset lasi-ikkunat sekä kaunis sisäpatio.
Koïfhus
Koïfhus, entinen tullirakennus vuodelta 1490. Sillä oli iso tehtävä Colmarin poliittisessa- ja talouselämässä. Siellä verotettiin tavaroita ja sen huoneissa kokoontui ns. Décapole ( saksaksi: Zehnstädtebund), joka oli nimensä mukaan 10 Alsacen alueen vapaakauppakaupungin liitto vuodelta 1354. Emme käyneet talon sisällä, mutta ihastelimme sen ulkoasua ja sen hienoa lakatuin laatoin katettua kattoa. Tuli mieleen alueen historia vapaakauppa-alueena kun nykyäänkin hyvin lähellä Colmaria sijaitsevassa Strasburgissa kokoontuu Euroopan parlamentti täysistunnoissaan.
Tämän talon edessä ja sen luona olevan kanavan varrella oli kunnon markkinahässäkkä. Paljon myyntikojuja ja ravintoloita
Talon edessä on myös patsas ja suihkulähde mikä on hyvä huomata
Schwendin suihkulähde
Place de l’Ancienne-Douane -aukiolla sijaitsevan Koïfhusin takana on jo mainitsemani kuuluisan Colmarin kuvanveistäjän tekemä patsas ja suihkulähde. Patsas esittää komentaja Lazarus von Schwendiä, joka tarinan mukaan toi Elsassiin Pinot gris -rypäleen sotaretkeltään Unkarista 1500-luvulta. Schwendi pitää patsaassa kädessään viiniköynnösnippua.
Manneken Pis
Lähellä tätä Koïfhusia on myös Colmarin Manneken Pis patsas, rue des Augustins. Se on jäljennös Brysselin patsaasta. Brysselin kaupunki lahjoitti patsaan Colmarille. Se on symboli ranskalais-belgialaisesta ystävyydestä. Meidän Colmarissa ollessamme pikkupoika oli puettu lämpimästi eikä se pissinyt.
Musée Bartholdi
Rue Des Marchand
Colmarin oma kuvanveistäjä Auguste Barthold syntyi kaupungissa 1834 ja kuoli Pariisissa 1904. Hänen museonsa pihalla käytiin. Taiteilija syntyi tässä talossa jonka pihalla tietenkin oli yksi hänen teoksistaan. Aika ei antanut periksi museokäynteihin.
Colmarissa on monta Bartholdin suunnittelemaa patsasta, mutta tärkein hänen työnsä on New Yorkissa oleva vapauden patsas.
Colmarissa oli monta taloa korjayksessa. Esimerkiksi ehkä kaupungin vanhin talo vuodelta 1350
Maison Adolph
Place de la Cathédrale -aukiolla
Huomaa talon goottilaiset piirteet.
Halusin myös kuvata talon nurkalla olevan kaivon yläpuolella olevan 1500-luvun leijonanpään. Harmillisesti vaan rumat rakennustelineet oli tiellä koko kaivon kuvaamiseen ja päädyin kuvaamaan vain ikivanhaa leijonanpäätä.
Talo rakennettiin vuonna 1350 Adolphin perheelle. Alunperin se ei ole tältä näyttänyt vaan sitä on korjailtu ja muutettu vuosien varrella. Ensimmäisen kerran netin tiedon mukaan 1500-luvulla. Jossain vaiheessa taloon on lisätty kerroksia. Nuo goottilaiset ikkunat antaa ymmärtää, että se osa talosta on rakennettu samaan aikaan aukiolla olevan katedraalin kanssa. Ikkunat on samaa tyyliä. Perhe, jonka mukaan talo on nimetty muutti siihen 1824. Tämä omistaja myös paljasti piilossa olleet goottilaiset ikkunat. Talo on kaupungin vanhin yksityisessä omistuksessa oleva talo.
Tämän talon vieressä on tärkeä vanha rakennus nimeltä
Ancien Corps de Garde
Talon paikalla oli ensin hautausmaan kappeli, mutta kun hautausmaan pito kiellettiin kaupungin keskustassa talosta tehtiin ossuari, luuvarasto. Luuvarasto lakkautettiin lopullisesti vuonna 1533. Tämän jälkeen
talo toimi jonkin aikaa kaupungintalona. Se muutettiin ”maallisiin tarkoituksiin” vuonna 1575. Tämän talon parvekkeelta kaupunginjohtaja luki kansalaisille tärkeät ilmoitukset. Taloa pidetään renessanssin arkkitehtuurin jalokivenä Ylä-Reinin alueella.
Kaunis rakennus monine yksityiskohtineen, mutta myös valitettavasti käyntimme aikana restouroinnin alla.
Kävin myös pikaisesti kahdessa kirkossa. Toisessa siksi, että sinne oli siirretty Untenlinden museosta kuuluisa saksalaisen taiteilijan luomus.
Kirkko oli Eglise des Dominicains, dominikaaninen kirkko
Kirkon rakentaminen alkoi 1400-luvulla. Siellä on tuon todella kauniin maalauksen lisäksi upeat lasimaalausikkunat ja seinällä ristin tie maalaukset, joita jäin ihailemaan toviksi.
Tämä kuuluisa maalaus, josta olin jo oppaista lukenut ja joka oli nyt siirretty Untenlinden museosta tänne Dominikaaniseen kirkkoon on nimeltään the Virgen in the Rose Bush, tai ranskaksi La Vierge au Buisson de Roses tai saksaksi Madonna im Rosenhag. Se olikin tosi kaunis maalaus ja kannatti maksaa se 2€ pääsymaksu, joka ovella perittiin. Maalauksen on tehnyt saksalainen Martin Schongauer 1470-luvulla. Siinä Neitsyt Maria istuu valtaistuimella, jota ympäröi kaunis ruusutarha. Marialla on sylissään Jesus-lapsi. Monta hienoa yksityiskohtaa voi nähdä tuossa kirkkaanvärisessä maalauksessa. Se että Maria ja Jeesus-lapsi katsovat eri suuntiin sanotaan kuvaavan sitä, että kumpikin tiesi mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaiverrukset kehyksissä on myös upeat. Ne eivät kuitenkaan ole alkuperäiset tai Schongauerin tekemät vaikkakin Schongauer oli paitsi taidemaalari myös kultaseppä ja kaivertaja.
Maalaus on kerran 1972 varastettu. Silloin maalaus oli esillä toisessa kirkossa. Varkaat rikkoivat kirkon ikkunan ja kiipesivät sisään, veivät maalauksen sivuoven kautta ulos. Maalaus löytyi vuoden kuluttua Lyonista ja on siitä asti ollut Colmarissa, jonne se alun perin Schongauerin siveltimestä maalattiin.
Toinen kirkko, jossa kävin todella pikaisesti oli kaupungin katedraaliksikin sanottu
Collégiale Saint-Martin (Saint-Martin Collegiate Church)
Kirkko sijaitsee Place de la Cathédrale -kadulla. Ja tietysti sekin oli restaurointitöiden piirissä. Tämän kirkon luona on myös nuo kaksi tärkeää taloa Ancien Corps de Garde ja Maison Adolph . Olisikin mielenkiintoista joskus koukata uudelleen Colmarin kautta ja katsoa millainen tästä alueesta näiden entisöintitöiden jälkeen on tullut.
Kirkko rakennettiin vuosien 1235 ja 1365 välillä. Se on tärkeä goottilaisen arkkitehtuurin esimerkki Alsacen alueella. Kirkko on kärsinyt vuosien varrella esimerkiksi tulipalosta vuonna 1572. Sitä on restauroitu useita kertoja.
Colmarin asukkaat nimittävät tätä kirkkoa katedraaliksi. Oikeasti se on toiminut katedraalina historiansa aikana vain 10 vuotta.
Tämä kirkko on läpikäynyt monta muutosta. Vuonna 1972 muutostöiden aikana löydettiin paikalla olleen ensimmäisen kirkon rauniot jotka on vuodelta 1000. Nykyinen rakennus oli rakennettu vuosina 1234–1365 Kellotorni oli lisätty vuonna 1572 renessanssityyliin tulipalon jälkeen. Tyypillinen goottiarkiitehtuuri, hienot lasimaalausikkunat ja todella kaunis katto. Paljon olisi kirkon sisälläkin ollut nähtävää, mutta en jaksanut oikein keskittyä niihin. Ulkona oli kiva yksityiskohta kirkon päädyn katolla. Haikara oli tehnyt pesänsä sinne.
Maison Pfister
Rue des Marchands
Colmarin yksi ”must see” talo on vanhassa kaupungissa hyvin lähellä katedraalia oleva Maison Pfister
Tämä on renessanssiajan helmi. Talo rakennettiin vuonna 1537 Besançonin rikkaalle hatuntekijälle Ludwig Schererille. Julkisivussa on hienot Christian Vacksterfferin maalaukset. Niissä on kuvattu 1500-luvun germaanisia keisareita, evankelistoja, kirkon isiä sekä raamatullisia henkilöitä ja kohtauksia. Sen nykyinen nimi tulee kauppias François-Xavier Pfisterin nimestä, joka osti sen vuonna 1841.
Talo on tyypillinen ristikkotalo puisine ”kehyksineen” ja kehyksien välissä on käytetty Rouffach alueen hiekkakiveä. Ihastelin ja kuvasin kauan sen freskoja ja kulmassa olevaa kaksikerroksista erkkeriä. Yläkerrosta kiertää hieno puinen parvekerivi.
Pfister-talo on varmaan Colmarin tunnetuin talo. Joskus sitä kutsutaan myös nimillä Red Rooster or the Black Hands. Talo on luokiteltu historialliseksi muistomerkiksi.
Presbytère Protestant de Colmar
Levähdettiin hetken aikaa tämän talon alakerran kahvilassa Grand Rue -kadulla. Oppaan mukaan ”saksalaisen renessanssin ihme”
Talo rakennettiin vuonna 1606 protestanttisten pappien asunnoksi. Alimpana kaarikäytävä, jossa kauppoja ja ravintoloita. Talon kahdella kulmalla on kolmikerroksiset tornit joissa erkkeri-ikkunat.
Halli, Marché couvert
13 Rue des Écoles, 68000 Colmar, Ranska
Katettu kauppahalli on rakennettu vuonna 1863-1965. Tiilirakennus, joka on le Petit Venice kaupunginosassa Lauch-kanavan varrella. Sisältä on suora käynti kanavalle, joka mahdollisti kauppapuutarhureiden telakoitumisen veneineen halliin purkamaan lastinsa. Nykyään oven eteen on tehty kahvila.
Rakennus on toiminut myös parkkihallina vuosien varrella, mutta vuodesta 2010 lähtien taas kauppahalli on siinä toiminut. Hallissa on noin kaksikymmentä kauppiasta, jotka myyvät hedelmiä ja vihanneksia, lihatuotteita, herkkuja, juustoja, leivonnaisia, kalaa ja kukkia.
Kun ilta pimeni tulopäivänä oli pakko suunnata takaisin hotellille, vaikka kovasti olisi vielä halunnut kierrellä katsomassa paikkoja. Matkan varrelle osui Untenlinden Museon rakennus. Rakennus on 1200-luvulta ja siinä on ollut dominikaanisten uskonnollisten sisarten luostari ja vuonna 1906 julkinen kylpylä.
Toisena päivänä hyvän hotelliaamiaisen jälkeen suunnattiin takaisin vanhaan kaupunkiin. Kierreltiin laajasti eri alueet ja tarkasteltiin noita yllä luettelemiani taloja. Colmarista löytää markkinameininkiä, todella paljon erilaisiä myymälöitä mutta myös rauhallisia alueita kanavan varrella. Ravintoloissa oli todella paljon väkeä.
Vaikea taas kerran oli päättää mitä syödä kun ruokalistat oli usein vain ranskaksi. Tuttu turvallinen pitsakin yllätti. Ei ollut tomaattikastiketta vaan oli jokin muu viritys. Hyvää kuitenkin oli – kyllä en ole Ranskassa koskaan ruokaan pettynyt. Rohkeutta kuitenkin ravintolakäynneissä siellä tarvitaan. Nimet listoissa on ihan ”hebreaa” ja usein google kääntäjäkään ei niitä tunne. Mutta kuten sanoin ranskassa osataan tehdä hyvää ruokaa.
Jotain kotimaistakin olisi Colmarisa ollut tarjolla. Parissakin kaupan ikkunassa oli Mölkky-palikat myynnissä.
Kannattaa täälläkin nostaa katse ylös ja tarkkailla eri talojen yksityiskohtia. Colmarissa niitä löytyy todella paljon ja ravintoloiden kyltit ne vasta kivoja oli.
Kahden yön jälkeen meidän oli jatkettava matkaa seuraavaan yöpymispaikkaan Saksan puolelle. Colmarissa meille kävi tuuri ilmojen puolesta. Oli lämmintä ja aurinkoista. Lähtöaamuna kuitenkin satoi. Colmar jätettiin taakse tämän liikenneympyrän kohdalla. Pienoismalli vapauden patsaasta, kaupungin oman pojan Auguste Bartholdin New Yorkiin suunnitteleman Vapauden Patsaan pienoismalli.
Linkit
Colmar, Ranska: parhaat nähtävyydet – matkaopas ja tekemistä
Livemap – Wemap