Matkakertomuksia Espanjasta

Arras

Arras (Ranskassa) sijaitsee lähellä Belgian ja Ranskan rajaa, noin 100 km Monsista (Belgia).

Ensimmäisen maailmansodan aikana Arrasin alueella käytiin raskaita taisteluja. Kaupungin keskiajalta peräisin olevat maanalaiset tunnelit ja niiden tunteminen oli brittisotilaiden etu näissä taisteluissa.

Me tutustuimme syksyn 2023 matkalla Normandiaan kahteen muistomerkkialueeseen kaupungin ulkopuolella.

Kanadan kansallinen Vimy-muistomerkki

Vuodelta 1936

Vimy-muistomerkki on Arrasin pohjoispuolella, vain 11 km Arrasin kaupungista. Vimyn kylän lähellä, paikassa, jossa Kanada voitti Vimy Ridgen (ridge=harjanne) taistelun Givenchy-en-Gohellen alueella.

Tämä valtava muistomerkki on tehty kaikille ensimmäisen maailmansodan aikana alueella palvelleille kanadalaisille sotilaille. Lisäksi muistomerkkiin on kirjoitettu niiden 11 285 sodassa kaatuneen kanadalaisen sotilaan nimet joilla ei ole Ranskassa tunnettua hautaa. Taistelut olivat ensimmäiset, joissa Kanada osallistui sotaan omalla armeijaryhmällään. Vuosi oli 1917.

Muistomerkissä on kaksi 40 metriä korkeaa tornia, joista toinen kuvaa Ranskaa ja toinen Kanadaa.

Vimy Ridgessä olisi ollut myös vierailukeskus jossa museo ja paljon tietoa sekä mielenkiintoiset entisöidyt juoksuhaudat. Niihin nyt ei ehditty tutustua.

Nämä Vimyn harjanteella olevat kummut on siis jäänteitä juosuhaudoista ja tunneleista. Kummankin taisteluiden osapuolten juoksuhaudat olivat niin lähellä toisiaan, että sotilaat kuulivat toistensa puheen.

Maasto muistomerkin ympärillä oli aidattu sinne mahdollisesti jääneiden räjähteiden takia. Vaikuttava näky tuo kumpuileva maasto. Hyvin saattoi kuvitella miehet, jotka kaukaa merten takaa olivat tulleet taistelemaan vapauden puolesta juoksuhautoihin, joita alueella oli.

Loretten kukkulan muistomerkit:

Maailman suurin ranskalainen sotilashautausmaa, jossa on 42 000 ranskalaisen sotilaan viimeinen leposija. Ristejä on yli 20000.

Hautausmaan basilika, joka ”vartioi” suureen hautausmaahan haudattuja sotilaita. Hautausmaan keskellä oleva majakka oli käydessämme remontissa. Oppaiden mukaan majakan valo näkyy kymmenien kilometrien päähän.

Samalla Loreten kukkulalla vastapäätä ranskalaista hautausmaata ja basilikaa on vaikuttava vuonna 2014 pystytetty kansainvälinen muistomerkki nimeltä:

muistokaari sisältä
muistokaari ulkoa

L’Anneau de la Mémoire/The Ring of Memory

Muistokaari on suuri ellipsin muotoinen rengas. Sen sisäreunaa kiertää kapea tasanne, jota pitkin voi kävellä ja samalla lukea kauneissa pronssin värisissä seinäpaneleissa olevia nimiä. Kaaresta kirjoitetaan näin: ”Muistorengas työntyy tasangon yli, melkein leijuen, ikään kuin välittääkseen sen symboloiman rauhan haurautta.” Kaaren iso keskusta on avoin ja siitä huomaa, että kaari on maanpinnan yläpuolella.

Itku tuli kun kiersimme muistokaaren ympäri. Kaikki ringin kiertäneet ihmiset oli silmiinnähden liikuttuneita kun hiljaisesti kiersivät suurta rinkiä ja lukivat kaaren reunolla olevista teräksisistä pronssinvärisistä levyistä menehtyneiden nimiä. Kauniita levyjä, kun kirjan sivuja, on yhteensä 500 kpl. Niihin on kirjoitettu 580000 sodan sotilasuhrien nimet, jotka menettivät henkensä Nord-Pas-de-Calais’ssa vuosina 1914–1918. Nimet on kaiverrettu aakkosjärjestyksessä, ensimmäistä kertaa ilman eroa kansallisuuden, arvon, sukupuolen tai uskonnon välillä.- entiset viholliset ja ystävät vierekkäin. Koskettavaa tässä muistomerkissä on sen idea ”Yhtenä veljeyteen kuolemassa”.

Muistokaaren on suunnitellut arkkitehti Philippe Prost

Nimiä on seuraavista maista. Nimet saatiin eri maiden viranomaisilta ja organisaatioilta:

294.000 brittiläisen kansainyhteisön sotilaita Skotlannista, Irlannista ja 174,000 saksalaista. Saksalaisiin nimiin ei sisälly kadonneiden sotilaiden nimiä, joita on useita kymmeniä tuhansia.

106,000 ranskalaista.

2,300 belgialaista

2,300 portugalilaista

Ja lisäksi Venäjän ja Romanian sotilaita jotka joutuivat saksalaisten vangeiksi.

Osoite:

D58E3, Chemin du mont de Lorette,

62153 Ablain-Saint-Nazaire

Nettisivut: https://memorial1418.com/en/anneau-de-la-memoire/

Noin 15 km Arrasista

Arrasin kaupunki

Itse Arrasin kaupungissa emme ehtineet tutustua sen moniin mielenkiintoisiin nähtävyyksiin. Ajoimme kuitenkin keskustaan syömään. Auton sai hyvin ison torialueen laidalle. Ihan pieni kävelykierros tehtiin,mutta väsymys ajoi takaisin hotelliin.

Arrasissa on kuitenkin paljon nähtävää. Laitan joitakin tärkeimpiä tämän jutun lopuksi muistiin tulevaa varten,  sillä kaupunki on aika hyvin välillä Espanja – Suomi. Suurta mutkaa ei tule jos reitti kulkee Belgian Monsin kautta Saksaan.

La Grand Placen ja La Petite Placen aikion talot on entisöity 1700-luvulta peräiseen asuunsa. Tuhoutuivat suuresti sodassa.

Boves, käytävät:

Arrasin maanalaiset käytävät. Ne syntyivät keskiajalla kun aloitettiin liitukiven louhinta rakennusmateriaaliksi. Tätä louhintaa tehtiin 1900-luvulle asti. Britit käyttivät näitä käytäviä hyödyksi joukkojen siirtämiseen ensimmäisen maailmansodan aikana. Louhoksien yhdistämiseen he palkkasivat 500 kaivosmiestä New Zealand Tunneling Companysta. Mukana oli maori- ja Tyynenmeren saarten asukkaita, jotka palkattiin kulta- ja hiilikaivosalueilta ja tuotiin kaivamaan 20 kilometriä tunneleita. He työskentelivät yhdessä Royal Engineerin tunnelointiyritysten kanssa, jotka tähän mennessä koostuivat brittiläisistä hiilikaivostyöläisistä ja ammattimiehistä, jotka olivat rakentaneet Lontoon metron. Työ oli vaikeaa ja vaarallista. Pelkästään Uuden-Seelannin yksiköissä 41 tunneleria kuoli ja 151 loukkaantui vastamiinojen aikana saksalaisia vastaan, joiden omat tunnelerit yrittivät häiritä liittoutuneiden tunnelointioperaatioita. Arrasin tunnelit yhdistivät louhokset verkostoksi, joka kulki kaupungin keskustasta, ei-kenenkään maan alta useisiin kohtiin aivan Saksan etulinjojen edessä. Tunnelijärjestelmään mahtui 20 000 miestä, ja se varustettiin juoksevalla vedellä, sähkövaloilla, keittiöillä, käymälöillä, kevytraidejärjestelmällä ja täysin varustetulla sairaalalla. Tunnellerit nimesivät yksittäiset louhokset kotikaupunkinsa mukaan – Auckland, Wellington, Nelson, Blenheim, Christchurch ja Dunedin uusiseelantilaisten osalta, Glasgow, Edinburgh, Crewe ja Lontoo brittien osalta.

Toisen maailmansodan aikana tunnelit avattiin uudelleen toimimaan ilmahyökkäyssuojina. Ne sinetöitiin uudelleen vuonna 1945 ja suurelta osin unohdettiin, kunnes ne löydettiin uudelleen vuonna 1990. Suuri osa verkosta on nyt romahtanut ja suurin osa muusta on erittäin vaarallista. Arrasin kaupunginvaltuuston, alueneuvoston ja Ranskan osavaltion tuella yksi Carrière Wellingtonin ympärillä oleva osa kunnostettiin ja muutettiin museoksi 4 miljoonalla eurolla.

Parikymmentä kilometriä tunneleita kulkee kaupungin poikki, 12 metrin syvyydessä maan pinnasta.

Osa tunnelitekstistä on käännös tästä linkistä löytyvästä artikkelista:

The Boves, an exploration beneath the cobblestones of Arras – Arras Pays d’Artois Tourisme

 

Rotta on Arrasin symboli

Voit ostaa esimerkiksi rotan muotoisia suklaita

Rakkaus rottaa kohtaan tulee sanaleikistä, jonka vain ranskaa osaava voi ymmärtää.

Tässä linkki selitykseen ja rotan historiaan

The little Rats of Arras – Arras Pays d’Artois Tourisme

Keskustan nähtävyyksiä

Grande Place

Place des Héros. Sen laidalla oleva goottilainen kaupungintalo

Petite Place.

Katedraali klassista tyyliä, 1800 luvulta

Kuuluisat globeliinit

75 metriä korkea Arrasin kellotorni, joka on Unescon maailmanperintökohde. Torniin pääsee kiipeämään. Torni on goottilaista tyyliä ja sen huipulla on kultainen patsas joka esittää aurinkoa pitelevää leijonaa.

Scroll to Top