Omaha Beach Normandian matkamme 3. päivä
Tämä kirjoitukseni liittyy Normandian matkaamme syksyllä 2023.
Omaha Beach on se toinen amerikkalaisten maihinnousurannoista alueella Utah Beachin lisäksi.
Amerikkalainen hautausmaaOmaha Beachillä.
Tämä tunnetuin Normandian maihinnousurannikon hautausmaa sijaitsee ihan meren rannalla korkealla rantatörmällä Colleville-sur-Mer kylässä. Syötyämme runsaanja maittavan aamiaisen hotellissamme suuntasimme 3. päivämme aamulla sinne. Matkaa hotellilta oli 16 km. Muutenkin meidän Arromanches kes Bainsissa sijaitseva hotelli oli nappivalinta kun pisin nähtävyys missä käytiin oli 60 km päässä. Aikaa ei mennyt turhiin ajamisiin.
Nähtävää näillä D-Day rannoilla on ihan hurjasti. Jokaisella maalla omat hautausmaansa sotilailleen, omat museonsa ja muistomerkkinsä. Tälläisen lyhyen parin päivän matkalle pitää kyllä etukäteen ottaa niistä selvää ja valita mitä oikeasti haluaa nähdä.
Tämä amerikkalaisten Omaha Beachin hautausmaa ja sen yhteydessä oleva upea vierailukeskus on ”must see” paikka. Jos tänne tulisi vain yhdeksi päiväksi tuo vierailukeskus on se, joka on minun mielestäni paras ja todella asiantuntevasti ja tyylillä tehty.
Ennen kun menimme itse hautausmaalle kävimme tässä visitors centerissä. Hieno paikka, taiten ja tyylillä tehty. Sisään mentiin amerikkalaiseen tapaan tiukan turvallisuustarkastuksen kautta. Hämmästyin ja vähän pelästyinkin kun tiukkapipoinen tarkastaja kysyi onko minulla mukana veistä. Kaikki lukuisat taskut tarkastettiin ja piti avata takin vetoketju ja hyvä ettei housujenkin. Sisällä keskuksessa oli filmejä, joissa esitettiin kuvia maihinnousun tapahtumista. Mielenkiintoinen oli Eisenhoverin haastattelu yhdessä ikkunassa. Keskuksen elokuvateatterissa esitettiin filmi, jossa kerrottiin muutamista nuorista sotilaista, heidän perheistään ja merentakaisista kodeistaan ennen sotaan lähtöä. Näytettiin kuvia maihinnousurannikon kohdista missä olivat saaneet surmansa. Nyt lepäävät tällä hautausmaalla. Itkuhan siinä tuli, ei pystynyt muuta. Menin vaivihkaan vessaan kokoamaan itseni.
Keskuksessa oli infotauluja, joissa kerrottiin sotilaiden henkilökohtaisia tarinoita tekstein, kuvin ja esineiden avulla.
Keskuksesta ulostulo on kapeaa käytävää pitkin. Kun käytävässä kävelee kuulee hiljaisen ja rauhallisen naisen äänen, joka luettelee miesten nimiä. Oletin, että hän luettelee niiden sotilaiden nimiä, joiden haudoille olemme seuraavaksi menossa. Hyvin koskettava elementti tämäkin.
Matka itse hautausmaalle keskuksesta kulkee kaunista polkua pitkin, osa ihan merenrannalla korkealla rantatörmällä. Törmällä on myös taulu kaikista maihinnousurannoista nimineen.
Hautausmaa-alue on suuri, 172,5 hehtaaria ja sinne on haudattu 9 387 sotilasta, joista suurin osa menetti henkensä D-päivän maihinnousuissa ja sitä seuranneissa operaatioissa. Kadonneiden muureille, puoliympyrän muotoiseen puutarhaan muistomerkin itäpuolella, on kaiverrettu lisäksi 1 557 nimeä.
Yli 9 000 marmorista hautaristiä ja Daavidin tähteä on silminkantamattomiin rivisuorassa hyvin hoidetulla alueella.
Tällä hautausmaalla ja muistomerkillä käy noin miljoonaa käviää vuosittain.
Hautausmaalle haudattujen joukossa on myös kaksi Nilanin perheen veljeksistä, Preston ja Robert. He, jotka innoittivat elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan tekijöitä. Samoin kaksi presidentti Theodore Rooseveltin poikaa on tänne haudattu. Toinen heistä kuoli jo I maailmansodassa mutta uudelleen haudattiin tänne veljensä viereen. Siellä on myös isäiä ja poikia vierekkäin ja muitakin veljeksiä.
Muistomerkillä on pronssipatsas nimeltä “Spirit of American Youth Rising from the Waves.” Eli ”Amerikan nuorten henki nousevista aalloista”. Tämä teos ei oikein herättänyt minussa mitään tunteita.
Muistomerkin kummallakin puolella on kauniit taulut. Eteläisen kuvan kartta kuvaa Normandian maihinnousuja ja sitä seuranneita siirtoja sisämaahan ja pohjoisen kartta liittoutuneiden liikkeet Länsi-Euroopan halki D-päivästä Saksan antautumiseen vuonna 1945.
Muistomerkin vastapäätä hautausmaantoisessa päädyssä on kaunis pieni kappeli. Kappelin altarin takana olevan ikkunan reunoilla olevat 48 tähteä edustavat 48 osavaltiota vuonna 1956, jolloin hautausmaa avattiin.
Ikkunassa on myös Daavidin tähti, jonka keskellä on rauhaa edustava kyyhkynen. Ikkunaan on kiinnitetty ohut tiikkipuu latinalainen risti, joka on päällystetty kultalehtisellä kuparilla.
Katossa värikäs mosaiikki kuvaa Amerikkaa siunaamassa poikiaan, kun nämä lähtevät meri- ja ilmateitse taistelemaan vapauden puolesta, sekä kiitollista Ranskaa, joka lahjoittaa laakeriseppeleen amerikkalaisille kuolleille, jotka antoivat henkensä vapauttaakseen Euroopan. Rauhan paluuta muistelevat enkeli, kyyhkynen ja kotiin palaava laiva.
Linkkejä ja tietoja näistä alueista löytyy netistä pilvin pimein. Kaikki tietoni on kaivettu sieltä. Tässä kuitenkin hyvä tämän amerikkalaisenhautausmaan info sivu:
https://www.abmc.gov/sites/default/files/publications/Normandy%2520AC%2520Cemetery%2520Booklet.pdf
Les Braves monumentti
Amerikkalaiselta hautausmaalta suuntasimme Omaha Beachin rantaan katsomaan Les Braves monumenttia. Taiteilija Anilore Banonin takoma metalliveistos. Tämä Omaha Beachillä sijaitseva virallinen tilausveistos omistettiin vuonna 2004 D-Dayn 60-vuotisjuhlaan. Se oli kaunis teos ihan rannassa.
5 km amerikkalaiselta hautausmaalta.
Les Braves koostuu kolmesta elementistä: The Wings of Hope, Rise Freedom ja Wings of Fraternity.
Rannasta palasimme takaisin hotellin tienoille, käytiin ostamassa omenasiideriä, joka on tämän alueen merkkituote. Calvados departementin oma erikoisuus. Kaupasta ajoimme vielä kerran hotellin lähikylään Arromanches les Bainsiin, jossa myös seikkailtiin ensimmäisenä päivänä. Tarkoitus oli syödä siellä sinisimpukoita, joita nyt joka paikassa tarjoillaan, onhan september, joka päättyy r-kirjaimeen. Vaan eipä onnistunut. Ravintoloiden keittiöt on täällä kiinni klo 18 asti. Niinpä sitten vatsa täyttyi kananugeteillä ja ranskalaisilla ja päälle vohveli siirapilla.
”These men came here to storm these beaches for one purpose only, not to gain anything for ourselves not to fulfill any ambition that America had for conquest, but just to preserve freedom, systems of self-government in the world.” Dwight D. Eisenhower President, Commander in Chief
Nämä miehet tulivat näille rannoille taistelemaan ainoastaan yhtä tarkoitusta varten. Ei saavuttaaksemme itsellemme tai Amerikalle jotain, vaan jotta vapaus ja itsehallintojärjestelmät maailmassa säilyisivät./Dwight D. Eisenhower President, Commander in Chief