Abanilla Murcian autonomiassa hämmästytti historiallaan. Pieni keski-ajalta peräisin oleva kaupunki oli päiväretkikohteenani ja näkemistä pienuudesta huolimatta löytyi koko päiväksi. Abanillassa kadut on kapeita ja siellä oli oikea espanjalaisen kylän tunnelma.
Kaupungista löytyy muutama mielenkiintoinen kohde, joihin tutustuttiin netistä löytämäni opaskierroksen infojen mukaan.
Kierros alkoi Plaza de la Constitucióniltä kaupungintalon edestä. Pituutta kierrokselle tuli 1,5 km. Ensimmäinen kohde löytyi heti aukion nurkan takaa. Upea kaakeleiden koristama suihkulähde.
Juomalähde/suihkulähde
Kaakelikuvat kertovat alueen maataloudesta ja espartoteollisuudesta. Esparto heinästä valmistetuilla tuotteilla kuten sandaaleilla ja köysillä oli tälläkin alueella suuri merkitys. Nyt tämä teollisuusala taitaa olla jo hiipunut.
Monumento al Moro y al Cristiano (Monumentti maureille ja kristityille)
Plaza de la Purísima -aukiolla
Monumentin teki vuonna 2005 paikallinen taiteilija ja Abanillan kaupungin pormestari Cayetano Ramírez. Se on kivimonumentti ja se on julistettu ”interés turístico regional” -nähtävyydeksi. Patsas on kunnianosoitus maurien ja kristittyjen festivaaleille, joita on vietetty 1. toukokuuta 1500-luvun jälkipuoliskosta lähtien kaupungissa. Juhlat on julistettu alueen kiinnostavaksi turistikohteeksi.
Tuossa festivaalissa sadat ihmiset, varsinkin nuoret lähiseudulta, kokoontuvat Abanillaan kaupungin kaduilla kulkevaan kulkueeseen. Ryhmiä on netin mukaan 28 ja voin vain kuvitella millainen meno fiestan aikana pienessä kaupungissa on, sillä kadut on oikeasti tosi kapeita ja plazat pieniä.
Samalla aukiolta tämän monumentin kanssa on kirkko.
Iglesia Parroquial de San José
Calatravan ritarikunta rakennutti kirkon 1600-luvun lopulla. Se vihittiin käyttöön vuonna 1712. Calatravan symbolinen risti näkyy sekä kirkon sisällä että ulkopuolella.
Calatravan ritarikunta oli hengellinen ritarikunta, joka perustettiin Espanjassa vuonna 1158. Tämä ritarikunta osallistui taisteluihin reconquistan (takaisinvaltaus) aikana islamilaisia maureja vastaan. Lopputuloksena almohadien armeija kukistettiin ja valta siirtyi takaisin espanjalaisille sen ajan kristityille kuningaskunnille. Elettiin 1200-lukua. Näitä hengellisiä ritarikuntia oli muitakin, mutta Calatrava oli ensimmäinen. Ritarikuntien alkuperäisinä tehtävinä oli taistelu vääräuskoisia vastaan.
Kun pistäydyimme pikaisesti kirkon sisällä siellä oli juuri alkamassa messu, en kehdannut jäädä lähemmin tarkkailemaan kirkon aarteita. Hieno alttaritaulu siellä ainakin oli.
Kirkon pääoven puoleiselta nurkalta pääsee myös hienoon julkiseen pesulaan. Sisäänkäyntiä ei ensin huomaa, mutta siellä se on kapea sisäänkäynti.
Lavadero Municipal
Tämä julkinen pesula on yksi harvoista alueella edelleen käytössä olevista. Olemme näissä eri kaupunkien pesuloissa monesti käyneen, useimmat ovat nykyään vain turistinähtävyyksiä, mutta täällä Abanillan pesulassa tapasimme ensimmäistä kertaa rouvan, joka oli ison pyykkimäärän kanssa työn touhussa. Pesula on vuodelta 1880 vaikkakin sitä on muutettu vuosien varrella usein. Vesi tulee jostain maanalaisesta lähteestä. Samasta paikasta tulee myös Calle Mayorin suihkulähteen vesi. Hienot laatat kuvaavat pesulaa käyttäviä naisia ja kukka-asetelmia. Pesulasta lähtevä vesi kerätään altaaseen, kaupungin auditorion kellariin, joka on pesutuvan takana, ja sillä kastellaan kaupungin esikaupunkialueita.
Kirkon ja pesulan jälkeen kierroksemme jatkui. Heti kirkon sivuovea vastapäätä on
Casa cabrera
Talon seinässä on valtava rokokookilpi. Se antaa ymmärtää, että sen asukkaat olivat ennen Calatravan ritarikunnan komentajan eri joukkojen sotilaita. Samalla saa aavistuksen siitä millainen kaupunki Abanilla on entisaikoihin ollut kun sinne on tälläisiä palatsimaisia rakennuksia pystytetty. Nyt kun käveli kaupungin vähän rähjäisilläkin kapeilla keskiaikaisilla kujilla ja sitten aina jostain nurkan takaa putkahti jokunen iso palatsirakennus voi vain aavistaa millainen vauraus siellä aikanaan on ollut.
Casa Cabrera on barokkityyliä. Oven yläpuolella olevassa isossa reliefissä on sukuvaakuna, Cabrerasin vaakuna, ja tästä siis talon nimitys. Talon seinässä on myös pieni kuva Virgen de las Angustiasista. Alkujaan kartano oli koko korttelin laajuinen, siihen kuului puutarhoja, kappeleita ja käytävä kirkkoonkin. Nyt jäljelle on onneksi jäänyt edes tämä kuvan talo.
El Paje
Talon ja kirkon välisellä aukiolla on mukavan näköinen pieni patsas. Se liittyy kaupungin kuuluisaan juhlaan, jota vietetään huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa. Juhlan virallinen nimi on
Fiestas Santísima Cruz, Moros y Cristianos.
Isot juhlallisuudet, jotka on julistettu alueelliseksi turistikohteeksi vuonna 1986. Juhliin kuuluu ”Moros y Christianos” kulkue yhtenä päivänä ja sen jälkeen kulkue, jossa viedään ristiä pyhiinvaelluskulkueessa ”La Cruz en Romería” läheiselle pyhäkölle parin kilometrin päähän. Pyhäkön nimi on Ermita de Mahoya. Tuon pyhän ristin kulkueen edessä kulkee kaksi tytöksi puettua poikaa, los Pajes, ja he näyttävät tien ja paikan missä kulkueen sotilaat voivat laukaista Arcabuz-pyssynsä ja heiluttaa lippujaan. Sotilaita kutsutaan nimellä ”capitanes”. Pojat valitaan oman kaupungin 6-8 vuotiaista pojista ja asut on 1700-luvun tyylisiä. Mekon barokkimuotoilu on säilynyt ennallaan alusta asti ja tästä juhlasta on kirjallista tietoa jo 1770-luvulta, mutta juhla on vielä tätä vanhempi eli 1500-luvulta.
Puvussa on kellomainen hame, paita on hienosti kirjailtu ja hiuksissa on tiara. Koko puku koristellaan kaupunkilaisilta lainatuilla ketjuilla ja koruilla. Kun saavutaan perille pyhäkköön nämä Pajes pojat siunataan ja uskotaan, että näin myös korujen lainaajien omaisuus on ”siunattu”.
Tuon toisen kuvan takana olevassa näyteikkunassa näkyy sellainen puku, jota paje pojat käyttävät.
Vielä oli kierrokselta pari kohdetta käymättä. Seuraava oli
Casa de la Encomienda
Calle Encomienda kadulla
Tämäkin talo liittyy Calatravan ritarikunnan kaupungissa asumiseen. Ritarikunnan komentajalla oli veronkanto-oikeus ja kymmenykset kerättiin paikallisilta tässä talossa.
Talo kutsuttiin myös nimellä la Casa del Infante. Sillä tarkoitettiin luultavasti itävaltalaista D. Juan Joséa, Felipe IV:n äpäräpoikaa ja Carlos II:n velipuolta, joka oli pääministeri, kenraalikapteeni ja siis ritarikunnan komentaja.
Talon ensimmäinen kerros on holvimainen ja toinen tasakattoinen. Talon kellarissa oli puolitoista metriä korkeat saviruukut, joissa säilytettiin kymmenyksinä saatua viljaa, viiniä ja öljyä.
Nykyään talo on kirjasto ja kunnan virastotalo. Harmi, että käyntimme oli sunnuntaipäivä emmekä siksi päässeet sisään.
Casa Pintada
Calle Santa Eulalia kadulla lähellä Casa de la Encomiendaa
Tämä talo on saanut nimensä maalatusta julkisivusta.
Casa Pintada kuului Enríquez de Navarralle, Navarran kuninkaallisten suorille jälkeläisille. Aluksi sitä kutsuttiin Enríquezin taloksi. Rakennuttaja oli Calatravan ritarikunnan jäsen. Ja tämä asema antoi hyvät mahdollisuudet kiinteistöbusineksen harjoittamiseen kaupungissa vaikka hänestä ei koskaan komentajaa tullutkaan. Mutta siis varallisuutta pystyi kartuttamaan asemansa perusteella. Lisäksi kiinteistöjen hankintaa auttoi se, että Enriquezit olivat sukua Roca de Togores -perheeseen, jolla oli valtavat kiinteistöt Orihuelassa.
Julkisivussa on valkoinen huonokuntoinen vaakuna. Siitä voi ”lukea” että talon asukas on ollut kreivi ja kuninkaallista sukua. Vaakunassa on oikealla Santa Catalina -pyörä ja vasemmalla leijonat ja Navarran ketjut, jotka antaa vihiä siitä, että talon omistaja on ollut Navarran kuninkaan sukua.
Kun olimme kiertäneet katsomassa kaikki nämä opaskierroksen kohteet palasimme kaupungintalolle. Sekin on hieno rakennus 1700-luvulta. Rakennuksen ikkunat, rautahelat ja listat on rakennuksen perustamisen ajalta. Muuta osaa siis oppaan mukaan muutettu. Se toimi kuninkaallisena vankilana ja viljamakasiinina.
Aukiolla oli kaunis pieni joulukuusi ja upeat joulutähdet. Kerrankin kaunis jouluvalokuusi täällä Espanjassa. Ei oltu yritetty tehdä suurta ja mahtavaa, vaan pieni aukion mittoihin kauniisti sopiva.
Suurta ja mahtavaa löytyi sitten heti aukion vierestä. Nimittäin korkeat rappuset, niitä peittävä muraali ja rappusten yläpäässä valtava jeesuspatsas.
Olin vuosi sitten lehdestä lukenut näistä maalatuista rappusista ja ne olivatkin käyntimme pääsyy Abanillassa.
La Escalinata del Corazón de Jesús
Espanjassa pidettiin kansainvälinen kilpailu ja siinä hankkeessa valittiin 4 teosta toteutettaviksi Fortunan, Abanillan, Jumillan ja Yeclan kaupungeissa. Nämä maalatut rappuset Abanillassa olivat yksi hankkeen voittajista. Teoksen tekijä on hondurasialainen taiteilija Jonatan Rodríguezin. Teoksen nimi on
”Mirada de un pueblo”
Näissä rappusissa on 180 porrasta. Portaat johtavat mäelle, jossa on suuri el Sagrado Corazón de Jesús patsas. Työn muraali kuvaa alueen eläimistöä, kasvistoa ja vesiputousta. Kuvia oli myös seinillä.
Patsaan luonna oli kaunis puistoalue ja palkintona ylöskipuamisesta saimme ihailla mahtavia näkymiä yli kaupungin ja koko alueen.
Alaskin piti päästä. Rappuset on aika jyrkät mutta käsikaiteet hyvät ja askelkorkeus sopiva. Täältä suunnattiin takaisin autolle ja ajettiin takaisin Torreviejaan 57 km.
Matkaa Torreviejasta oli 57 km Abanillaan.
Tietolähteenä olen käyttänyt Mi Costa Cálida appia ja
Ja mm näitä uutisia;
kuvat on omia niinkun kaikki blogini kuvat