Goslarin kaupunki Saksassa Harz vuoristossa.
Nimensä kaupunki on saanut Gose-joesta, joka on Abzucht-nimisen joen sivujoki. Abzucht joki taas virtaa Goslarin kaupungin läpi.
Samalla kotimatkalla keväällä 2023, kun kävimme Ranskan Colmarissa tutustumassa sen ristikkotaloihin, yövyimme yhden yön Saksan Goslarissa. Goslarin vanhakaupunki julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi sen 1 500 poikkeuksellisen hyvin säilyneen eri aikakausilta peräisin olevien ristikkotalojen ansiosta.
Goslarin perusti noin vuonna 920 kuningas Henrik I. Jo vuodesta 968 oli läheisellä Rammelsbergillä ollut erittäin tuottavaa hopean louhintaa.
Ensimmäiset Saksan keisarit pitivät valtiopäiviään Goslarissa ja keisari Kaarle IV teki kaupungista 1300-luvulla keisarillisen kaupungin.
1200-luvun puolivälissä Goslar liittyi Hansaliittoon. Tämä asia kaivostoiminnan lisäksi edisti kauppaa ja vaurautta Goslarissa.
Goslarista olin varannut yöpymisen tyypillisestä saksalaisesta Gasthausista. Saksalaiset majatalot, Gasthausit, on hyviä yhden yön majapaikkoja. Niissä tarjoillaan yleensä hyvät kunnon aamiaiset tuoreine sämpylöineen. Pikkasen petyimme Goslarin valintaani. Tietojen mukaan talolla olisi hyvä oma parkkipaikka talon pihassa. Ilmeni kuitenkin, että auto oli jätettävä kapealle kadulle talon eteen jyrkkään mäkeen. Hyvin se kulkupeli siinä yönsä kuitenkin vietti. Minulla ei meinannut unet tulla kun pelkäsin, että täyteen lastattu auto ehkä kiinnostaa liikaa mahdollisia ohikulkijoita.
Illan vietimme Goslarin keskustassa kiertelemällä sen katuja ja ihastelemassa ristikkotaloja. Olin myös etukäteen ottanut selvää missä voisimme käydä syömässä oikean kunnon saksalaisen aterian kivassa ympäristössä. Olihan pitkän matkamme viimeinen pysähdys ja sitä on aina syytä juhlia. Ajoa Travemünden satamaan, mistä laivamme lähtisi seuraavana päivänä oli Goslarista enää vaivaiset 300 km, joten siinäkin mielessä oli mahdollisuus jo vähän huokaista helpotuksesta.
Matkalla majapaikasta kaupungin keskustaan kiertelimme ensin kuuluisan keisarillisen palatsin (Kaiserpfalz)alueella. Sitä hallitsee mahtava Kaiserhaus rakennus, jota alettiin rakentamaan Henrik II aikana 1005 ja se valmistui lopullisesti vuosina 1039-1056 Heinrich III:n hallituskaudella. Kaiserhaus on 54 metriä pitkä ja 18 metriä leveä ja se on aikansa suurin maallinen rakennus. Hieno romaaninen mestariteos. Kolmetoista kuningasta ja keisaria on aikanaan sitä asuttanut.
Rakennuksen päädyssä näkyy pyöreä osa, joka on St. Ulrichin kappeli. Heinrich III rakastui Harz-vuoristoon. Hänen ruumiinsa haudattiin Speyerin katedraaliin, mutta hänen toivomuksestaan hänen sydämensä lepää tässä Goslarin keisaripalatsin päädyssä olevassa St. Ulrichin kappelissa kivisargofagissa.
Palatsialueella on ja on ollut monta rakennusta. Osa vuosien saatossa on purettu. Esimerkiksi katedraali, josta nyt on säilynyt vain kuvan rakennus. Itse katedraali oli rakennettu 1047–1056. Tämä kuvan rakennus, katedraalin pohjoisportaali, lisättiin kirkkoon vuonna 1150. 1800-luvulle tultaessa katedraali oli päässyt rappeutumaan ja sen kunnostukseen ei köyhtyneessä Goslarissa ollut varoja. Niinpä tehtiin käsittämättömän kamala päätös huutokaupata katedraali purettavaksi. Koko Pohjois-Saksan suurin romaaninen kirkko purettiin maan tasalle ja jäljelle jätettiin vain tämä kaunis porttaalipääty. Rakennuksen takana on parkkialue, jonka maapohjaan on piirretty paikalla olleen katedraalin pohjan muodot.
Goslarin Marktplatz on upea kokonaisuus sen keskellä olevan suihkulähteen ja torin ympärillä olevien talojen ansiosta. Istuimme yhden sen varrella olevan ravintolan ulkoterassilla ja odottelimme, että varaamani ruokapaikka vähän matkan päässä torilta aukeaa.
Tori on hienosti kivitetty noin 50 x 40 metriä suuri ja sen ympärillä on esimerkiksi seuraavat rakennukset:
Kaupungintalo/Das Rathaus
Rathaus on alunperin goottilaiseen tyyliin rakennettu talo. Rakennusta laajennettiin vuosisatojen ajan ja se muutti näin ulkonäköään usein. Viimeisin laaja peruskorjaustyö alkoi vuonna 2011. Kaupungintalon takana on Marktkirche.
Kaiserworth-rakennus
Tämä tärkeä talo, joka kyllä kiinnittää matkailijan huomion, on myös yksi torin laidan taloista. Se on vuodelta 1494. Tämän entisen kangaskauppiaiden kiltatalon koristeellinen julkisivu sai minulta ansaitsemansa huomion ja räpsinkin siitä monta kuvaa. Sen julkisivu esittää Goslarin asukkaiden vaurautta ja vaikutusvaltaa. Eri keisarien hahmojen lisäksi Kaiserworthissa on myös yksi Goslarin kaupungin epävirallisista maamerkeistä – Dukatenscheißer (kultarahapaskoja). Kun katsoo tarkkaan yhden isomman patsaan alla olevaa pienempää veistosta huomaa, että se esittää poikaa joka kakkaa kolikoita.
Rakennuksessa toimii nykyään hotelli ja ravintola. Arvellaan, että kolikoita kakkaava poika viittaisi huoleen laittomasta rahanlainauksesta. Mene ja tiedä onko näin.
Vuonna 1831 rakennus muutettiin ravintolaksi ja hotelliksi. Sitä se on vielä tänäkin päivänä. Vuonna 1992 se julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi yhdessä sen vieressä olevan torin kanssa.
Das Kaiserringhaus/Kamreerien talo/Kämmereigebäude.
Tässä talossa on kellopeli, joka soi päivittäin kello 9, 12, 15 ja 18. Harmiksemme me myöhästyimme siitä ”näytöksestä”. Tornista tulee nimittäin ulos ”soittavia patsaita”. Kellopeli kuvaa Rammelsbergin kaivostoiminnan historiaa. Esiin tulee keisari, ritareita ja kaivosmiehiä. Goslar sopii hyvin kotimatkareitille. Ehkä joskus uudestaan voisi sovittaa matka-aikatauluun, sillä paljon jäi näkemättä.
Der Marktbrunnen
Aivan torin keskellä on suihkulähde.
Suihkulähde koostuu monesta osasta vaikka näyttääkin ikään kuin yhdeltä kokonaiselta taideteokselta. Sen eri osat on peräisin eri aikakausilta. Alempi suihkulähdekulho on vanhin. Se on valmistettu 1100-luvulla ja sitä pidetään suurimpana romaanisen ajan pronssivaluna. Ylempi suihkulähdekulho ja kotka taas valmistettiin 1200-luvulla. Vasta myöhemmin kaikki osat yhdistettiin yhdeksi suihkulähteeksi. Kannattaa huomata, että kotkalla on päässä kruunu, joka lisättiin 1700-luvulla.
Tämä suihkulähde hallitsee suurta avaraa toria ja on muistutuksena keisarillisen Goslarin loiston päivistä. Kultainen kotka kruunu päässään.
Nagelkopf patsas
Goslarista löytyy myös nykyaikaa. Esimerkiksi raatihuoneen nurkalla oleva patsas nimeltä Nagelkopf (naulapää) Rainer Kriesterin taideteos vuodelta 1981.
Torin ympärillä olevien talojen lisäksi Goslarissa on lukuisia muitakin hienoja taloja. Itse asiassa koko kaupunki on täynnä upeita ristikkotaloja, Fachwerkhaus. Niitä sanotaan olevan 1500. Goslar säästyi sodan pommituksilta ja siksikin tämä hieno kokonaisuus on säilynyt meidän ihasteltavaksemme. Talot on peräisin 1400–1800-luvuilta.
Yksi upea talo on nimeltään
Siemenshaus/Siemensin talo
Vuonna 1693 rakennettu Siemensin teollisuusperheen kotitalo on yksi Goslarin suurimmista ja parhaiten säilyneistä kaupunkitaloista. Talo ei ollut vain asuinpaikka, vaan se oli myös perheen yritystoiminnan pääpaikka. Talolla oli myös 1600-luvulla oluen panimo- ja myyntioikeus.
Kun ilta eteni lähdimme syömään. Olimme varanneet pöydän kuuluisasta kanavan varren ravintolasta nimeltä Paulaner Wirtshaus an der Lohmühle.
Ja olihan hyvää ruokaa. Kunnon saksalainen Schnitzel ja päälle tuoppi olutta. Tunnelma ravintolassa oli mukava, paikallisia ihmisiä oli paljon syömässä. Oli huhtikuun viimeinen viikonloppu ja vappuvapaat ihmisillä tulossa. Kaikesta kiireestä huolimatta meidät reissussa rähjääntyneet väsyneet turistit otettiin hyvin vastaan ja palvelu oli ystävällistä.
Ravintola sijaitsi kaupungin läpi virtaavan joen varrella. Ihan kuuluisan Lohmühlen vastapäätä. Tämän kuvan mylly Lohmühle on ainutlaatuinen Saksassa, ja se kunnostettiin huolellisesti vuosina 2011–2013. Sen erikoisuus on lähes täysin säilynyt tekninen laitteisto. Myllyyn voi tutustua mutta tietysti se oli nyt siellä ollessamme kiinni. Mutta koko myllyn ympäristö on viehättävä alue.
Ravintolan ristikkotalo on aikaisemmin ollut näiden ”Lohmüllereiden” asuntona. Lohmüller = Käsityöläinen, joka murskaa puunkuorta myllyssä ja jalostaa sen parkitusaineeksi.
Matkalla ravintolasta majapaikkaan reitille osui vielä yksi Goslariin kuuluisa talo:
Großes Heiliges Kreuz
(Suuri Pyhä Risti). Se perustettiin vuonna 1254 kaupungin köyhien auttamiseksi. Täällä köyhät, sairaat ja orvot sekä pyhiinvaeltajat ja muut matkailijat löysivät yöpymispaikan ja saivat ruokaa. Ainutlaatuinen laitos koko Saksassa tuohon aikaan. Talon sivusiivessä on nyt modernit vanhusten asunnot, joten laitos täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä edelleen, 770 vuotta perustamisestaan.
Ehkä kuitenkin tunnetuin Goslariin liittyvä juttu on kaupungin taustalla oleva 600 metriä korkea Rammelsberg-kukkula. Sen uumenista kaivettiin vuosisatojen ajan kultaa, hopeaa, kuparia, lyijyä ja sinkkiä. Nyt siellä on Unescon suojeluksessa oleva Rammelsbergin kaivosmuseo. Tämä kauvostoiminta antoi aikanaan Goslarille mahdollisuuden vaurastua. Me emme nyt tuonne museoon ja sen alueelle ehtineet, sillä seuraavana päivänä oli jatkettava matkaa Travemündeen.
Väsyneenä mutta tyytyväisenä päivän antiin suuntasimme siis majapaikkaan. Olimme päivän aikana ajaneet satoja kilometrejä Saksan ruuhkaisilla moottoriteillä Ranskasta Goslariin. Nyt oli aika levätä. Onneksi aamulla pystyi ilman kiirettä jatkaa matkaa ja reitti Travemündeen oli osin jo tuttu aikaisemmilta reissuilta. Tiesimme missä voidaan poiketa kahville. Lauenburgissa Skippertreff kahvilassa on hyvä parkkipaikka ja mahtavat kaakut. Ilmatkin suosi ja tulppaanit kukki matkan varrella.