Espanjan tuulimyllyt ovat kuuluisia tietysti Cervantesin romaanin Don Quijoten ansiosta. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran kahdessa osassa vuosina 1605 and 1615. Monessa muussakin maassa on vanhoja tuulimyllyjä. Lähinnä tulee mieleen Hollannin alavien maiden myllyt.
Se kuka ja missä tuulimyllyt keksi on epäselvää. Luultavasti niiden käyttämä tekniikka keksittiin monessa maanosassa toisistaan riippumatta. Kiina (jo vuonna 200 eKr) ja Persia ainakin mainitaan historiankirjoissa.
Enää ei tuulen voimalla jauheta viljaa vaan sen voima on valjastettu sähkön tuotantoon. Maailma heräsi tarpeeseen korvata öljy, kivihiili ja muut fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla energiamuodoilla, joista tuulivoimatekniikka on yksi. Tuulivoima onkin nyt Euroopan nopeimmin kasvava energiatuotantomuoto. Isoja tuulivoimapuistoja rakennetaan koko ajan kaikkialle maailmaan, Kiina taitaa olla etunenässä, mutta monessa Euroopan maassa kuten Saksassa, Ranskassa ja täällä Espanjassa uudet korkeat kolmelapaiset jättiläiset pyörivät isoina ryhminä yötä päivää. Nykyään Espanjassa jo yli 20 % energiasta tuotetaan tuulivoimalla. Espanja on RTVE kanavan mukaan maailman viidenneksi suurin ja Euroopan toiseksi suurin tuulivoiman tuottaja.
Minä olen kovasti ihastunut vanhoihin tuulimyllyihin. Jotenkin nämä Don Quijoten jättiläiset jostain selittämättömästä syystä kiehtovat. Olen jo pariin otteeseen käynyt La Manchan vanhoja myllyjä katsomassa ja mieli taas tekisi lähteä bongaamaan uusia samalle suunnalle Kastilia-La Manchan itsehallintoalueelle. Alue on oikea myllydiggarin aarreaitta. Tämä itsehallintoalue on Espanjan 3. suurin pinta-alaltaan. Sen viidessä provinsissa löytyy kaupunkeja ja mäkiä, joissa on säilyneitä myllyjä joko yksinään tai monen myllyn ryhminä – oikeina vanhan ajan tuulivoimapuistoina. Merkittävin tälläinen mielestäni on
Consuegran Caldericon kukkula, cerro Calderico.
Tällä kukkulalla voi nähdä 12 kauniisti entisöityä myllyä. Myllyt olivat elintärkeitä tälle alueelle, sillä se oli viljantuotantoaluetta aikanaan. Vehnä ja muut viljat piti saada jauhoiksi. Nimi La Mancha tulee arabiasta ja tarkoitaa samaa kun kuiva maa. Eli jokia ei ole, mutta on mäkiä ja suuria avaria peltoaukeamia. Otollisia olosuhteita ja alueita tuulen kerätä voimaa jota voi kerätä energiaksi.
Jokaisella Consuegran mäen myllyllä on oma nimi. Ensimmäisessä Bolero-nimisessä on opastuskeskus. Pääsimme myös siellä käydessämme yläkertaan katsomaan sen saloja. Yhdessä myllyssä oli myymälä ja toisessa Rucio-nimisessä on museo, jossa on säilynyt myllyn puukoneisto.
Nämä nykyiset Consuegran myllyt eivät käsitykseni mukaan ole samat, jotka seisoi mäellä Cervantesin aikana vaan ovat paljon nuorempia. Jostain luin, että ne ovat 1800-luvulta. Mutta Don Quijoten julkaisun aikana La Manchan alueella oli satoja tuulimyllyjä, nyt niistä on jäljellä vain todella harva.
Kun kävin mäellä edellisen kerran kaupungissa oli menossa La Rosa del Azafrán -juhla. Pieni juttu juhlista myös täällä. Sahramia sanotaan Consuegran punaiseksi kullaksi. Juhlien aikana siellä oli paljon ohjelmaa, kansantanssiesityksiä, sahraminkeruutyöpajoja ja paljon muuta. Juhlat järjestetään vuosittain lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Itse Consuegran kaupungissa oli myös todella paljon tapahtumia. Kannattaa olla ajoissa liikenteessä, jos mielii saada kunnon yöpaikan sikäli mikäli juhliin osallistuu. Minä pidin juhlista kovasti. Mahdollisuuksia osallistua erilaisiin tapahtumiin on paljon tarjolla. Itse osallistuin retkeen, jossa mentiin ensin pellolle keräämään sahramin kukkia (krookus) ja retken jälkeen saimme työpajassa itse nyppiä kukan luotit ja me saimme katsoa kun paikalliset kerääjät tekivät nyppimistyötä meitä paljon nopeammin. Kaupungin juhla-alueen kojut oli pullollaan hyvää ruoka ja paikallisia herkkuja. Tunnelma oli aito paikallinen ja hyvin maalainen, ei mikään turistijuhla.
Samalla kukkulalla on myös Muelan linna arabivallan ajalta. Yhdestä linnan huoneen ikkunasta näet Consuegran myllyt upeasti jonossa.
Muitakin linnoja tällä La Manchan alueella on, yksi upea on Belmonten linna, jonka lähellä on myös yksi mylly. Tämä mylly on vähän erilainen kun nuo monessa paikassa olevat ”valkoiset jättilaiset”.
Campo de Criptana
Toinen kaupunki, joka on merkittävä paikka vanhojen tuulimyllyjen näkemiseen on saman autonomisen alueen Kastilla-La Manchan toisen provinsin Ciudad Realin kaupunki Campo de Criptana.
Campo de Criptana on vain 50 km päässä Consuegrasta ja siellä on 10 myllyä. Nämä myllyt näkyvät jo kauas kun ajelee kohti Campo de Criptanaa. Alunpitäen alueella oli eri tietojen mukaan 20 – 30 myllyä ja niistä on kirjoitettua tietoa vuodelta 1575. Kolme näistä olemassa olevista on 1500-luvulta säilyneitä alkuperäisine koneistoineen. Monet La Manchan alueen kaupungit ilmoittavat omista myllyistään tosiasiana, että juuri ne ovat niitä Cervantesin kirjassaan kuvaamia jättiläisiä. Totuus tästä kuitenkin on, ettei kukaan tiedä minkä paikan myllyjä hän kirjassaan kuvasi. Campo de Criptanan myllyt kuitenkin vastaavat parhaiten ympäristöltään Don Quijoten jättiläisien kuvausta. Ehkä siis voimme sopia, että Cervantes on näillä kukkuloilla itsekin kulkenut ja inpiraarionsa kirjan kohtaukseen täällä saanut. Jotain taianomaista tässä kukkulassa on kun siellä seisoo ja katsoo kauas yli Manchan punaisen mullan peittämiä tasankoja.
Mota del Cuervo
Kolmas tärkeä tuulimyllykaupunki löytyy myös Kastilla-La Manchasta, mutta sen Cuencan provinsista. Mota del Cuervoa kutsutaan myös Manchan parvekkeeksi. ”El Balcón de la Mancha”. Tuo ”parveke” on kukkula, jossa sijaitsee 7 vanhaa tuulimyllyä. Myllyistä Molino El Zurdo-niminen on vanhin. Täällä en vielä ole käynyt, mutta se virhe täytyy kyllä korjata tuota pikaa. Sen verran kiinnostava paikka oppaiden mukaan kaupunki on.
Itse kaupunki sijaitsee kukkulan juurella. Paikan erikoisuus on leipä, Pan de la Mota, joka on saanut vuonna 2021 patentin. Se on puu-uunissa paistettu käsin vaivattu hapatettu vehnäleipä.
Kaupungissa on myös keramiikkamuseo. Kaupunki on kuuluisa keramiikasta, ns. Moteñan keramiikka ja etenkin siitä, että sitä tekivät naiset. Tämä keramiikka ei ole maalauksin koristeltua eikä lasitettua. Ihan omanlaisiaan siroja kapeakaulaisia, pulleamahaisia ja alaspäin suipponevia ruukkuja hyvin vähin kuvioin tai kokonaan ilman.
Mota del Cuervo on 80 km päässä Consuegrasta ja 30 km päässä Campo de Criptanasta. Samassa ryppäässä, noin 40 km päässä Mota del Cuervosta on Alcázar de San Juanin kaupunki.
Tämän kaupungin lähellä on kukkula, josta löytyy myös myllyjä. Tällä mäellä nimeltä Cerro de San Antón niitä on 4 kpl. Alunperin myllyjä on ollut 9 kpl.
Alcázar de San Juanista pitää tässä yhteydessä mainita sen Santa María la Mayorin kirkko, joka on rakennettu vanhaan moskeijaan. Sinne on tallennettu Cervantesin syntymätodistus. Muutakin nähtävää tästä kaupungista löytyy, esim Museo Casa del Hidalgo, joka sijaitsee 1500-luvun kartanossa. Tätä kivaa kaupunkia voisi pitää hyvin ”base campinä” ja sukkuloida sieltä käsin eri myllypaikat.
Muitakin myllyjä tuolta suunnalta löytyy, esimerkiksi Molinos de Viento de El Romeral lähellä Tembleque-nimistä kylää, joka on julistettu kulttuuriperintokohteeksi ainutlaatuisen Plaza Mayor -aukion vuoksi. Aukio on ainutlaatuinen esimerkki kastilialaisesta arkkitehtuurista. Tai Puerto Lápice -nimisen paikan 3 myllyä. Tai 7 myllyä, Los molinos de Herencia, Herencian mäellä lähellä Puerto Lapicea. Puerto Lapicessa on muuten kiva kahvila jota suosittelen.
Kun ulkomainen vilja saapui 1800-luvun lopussa Espanjaan, viiniviljelmät valtasivat La Manchan vehnäpellot. Myllyt ja vehnänviljely jäivät tämän kehityksen jalkoihin. Kokonaan myllyt eivät onneksi alueelta kadonneet vaan osa ymmärrettiin säilyttää historiallisina muistomerkkeinä ja turistinähtävyyksinä. Tänään nämä ensimmäiset koneelliset energiantuotantolaitokset kertovat meille osaltaan historiasta ennen ydinvoimaloita.