Matkakertomuksia Espanjasta

Retki Finca Flores tilalle

Kävin retkellä Mulassa Murcian vuoristossa. Siellä pitää suomalainen pariskunta Finca Flores-nimistä maatilaa. Heillä on mantelipuupelto ja hurja määrä kotieläimiä. Suuri osa eläimistä on adoptoituja. 8 koiraa, kolme kissaa, kaksi aasia, kuusi kääpiövuohta, yksi lammas, ja suuri määrä munivia kanoja..

Aasit Sancho ja Baldo, joille sai viedä porkkanoita tuliaiseksi oli yksi syy retkelle mukaan lähtöäni. Aasi on mielenkiintoinen otus. Monille lastenlauluista ja tarinoista lapsuuden päiviltä tuttu. Kaikki tuntevat sanonnat ”tyhmä kun aasi” tai ”itsepäinen kun aasi”. Tyhmä aasi ei ole, sen tietävät ne, joilla on onni niitä tuntea. Aasi on varovainen ja varmaankin arka eläin. Nämä ominaisuudet ei ole tyhmyyttä. Itsepäinen se kyllä on ja itsepäisyys taas voi olla ihan hyväkin ominaisuus. Päänsä on hyvä pitää tässä maailmassa, ainakin joskus. Aasilla on tosi hyvä kuulo, se suuntaa pitkät korvansa ääntä kohdin ja voi kuulla kuiskauksen monen metrin päähän.

Ja se aasin ääni. Oletko kuullut kun aasi kiljuu. Minä olen. Aikamoinen palosireeni sen kurkusta pääsee. Harvoin kuulema aasi ääntelee. Sen kyllä ymmärtää hän, joka on aasin kiljunnan kuullut. Eihän sitä ”kestä Erkkikään” eikä siis varmaan aasi itsekään. Parhainten nämä sympaattiset eläimet voi kuulla kiljuvan aamulla, kun äänekkäästi ilmoittavat, että ”täällä odotellaan aamiaista. Me retkeläiset oltiin onnekkaita kun lounaspöydässä istuttiin ja havahduttiin vaikuttavaan äänishow-esitykseen. Sancho ja Baldo antoivat parastaan porkkanoiden toivossa: ”meille myös murkinaa”.

Minulla oli heille mukana porkkanapussi ja hienovaraisen tutustumisen jälkeen toinen heistä tuli niitä kädestä syömään. Vuohille annettiin kuivunutta leipää.

Yksi vuohista oli tiineenä. Isäntäpari aavistelee, että tulossa on kaksoset.

Taloa vartioi kaksi Espanjan mastiffiä Esmeralda ja Namu. Aika kunnioittavan kokoisia otuksia. Koirankoppikin oli talon kokoinen. Namu pysyi meistä kaukana, mutta Esmeralda oli lupsakka kaveri ja tykkäs olla porukoissa.

Toinen syy retkelle lähtööni oli mosaiikkityöt. Talon emäntä, joka leikillisesti kutsuu itseään Mulan Martaksi on taitava käsityöihminen ja tekee mosaiikkitöitä. Niitä on tilalla paljon nähtävissä rakennusten seinissä.

Meitä oli retkellä mukana 8 vierasta, saimme nauttia maittavan lounaan, isäntä huolehti juomapuolesta ja lähtökahvitkin kakkuineen nautittiin ennen kotiinlähtöä. 

Oli kyllä mukava retki. Juttua riitti ja rapsuteltavia. Koirakuume tuli kylkiäisenä kotiinvietäväksi muiden tuotteiden lisäksi. Tilalta nimittäin voi ostaa emännän käsitöitä ja tilalla tuotettuja juttuja. Kaikki tuotto käytetään näiden adoptoitujen, löydettyjen ja hyljättyjen eläinten hyväksi. Yksi koirista esimerkiksi oli jätetty pentuna roskikseen. Nyt hänelläkin oli paikka onnellisessa omassa laumassa Finca Floresissa.

Matkan järjesti täkäläinen suomalainen Ninamar-niminen yritys. Matkanvetäjänä yrityksen omistaja Jaana, meidänkin asuntoa talovahtina poissaolomme aikana hoitava ihana Jaana.

Scroll to Top