Aina yhtä ihanat Consuegran ja Campo de Criptanan ”jättiläiset”, joita vastaan mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen taisteli viekkaan pelkurimaisen aseenkantajansa Sancho Panzan ja hevosensa Rosinanten kanssa Miguel de Cervantesin kahdessa romaanissa vuosilta 1605/1615.
”Samassa he havaitsivat kolme- tai neljäkymmentä sillä tasangolla sijaitsevaa tuulimyllyä, ja ne nähdessään Don Quijote sanoi aseenkantajalleen:
– Hyvä onni ohjaa asioitamme paremmin kuin osaisimme toivoakaan, sillä näetkö, parahin Sancho Panza, kuinka tuolta ilmaantuu kolmekymmentä tai neljäkymmentä hirmuista jättiläistä. Niitä vastaan aion käydä taistelemaan ja ottaa ne kaikki hengiltä, ja niiltä saatu saalis olkoon rikkautemme alku, sillä tämä on rehellinen taistelu, ja Jumalalle tehdään suuri palvelus, kun sellaiset kehnot sikiöt hävitetään maan päältä.
– Mitkä jättiläiset? – kysyi Sancho Panza.
– Nuo jotka tuolla näet, – vastasi hänen isäntänsä – nuo joilla on pitkät käsivarret; toisilla ne ovat usein lähes kahden peninkulmankin pituiset.”
Myös näitä Campo de Criptanan myllyjä läheisen Consuegran kaupungin myllyjen ohella sanotaan juuri noiksi myllyiksi, joita Cervantes kuvaa tuossa yllä olevassa lainauksessa. Hän joutui Manchassa Argamasilla de Alban vankilaan maksamattomien laskujen takia ja sai siellä idean kirjaansa. Tiedetään, että myllyjä Campo de Criptanan mäellä oli siihen aikaan huomattavasti enemmän kun nykyiset kymmenen.
Oli niin tai näin, upeita ovat kummankin kaupungin myllyt ja muitakin myllyjä näkee Manchan alueen punamultaisilla tasangoilla
