Etretat, Les Jardins d’Etretat -puutarha
Puutarha, jossa kuljeskella ja haaveilla, mitä muuta ihminen voisi toivoa. Ehkä kukkia polun reunaan ja tähdet taivaalle.
Kotimatkaamme Espanjasta keväällä 2022 kuului myös päivän mittainen vierailu Etretatin pienessä rannikkokaupungissa Ranskassa. Etretat sijaitsee Luoteis-Ranskassa, Seine-Maritimen departementissa. Etretatin Les Jardins d’Etretat -puutarha oli kaupungissa pääkohteemme.
Saavuttuamme kaupunkiin jätimme auton parkkiin keskustan parkkialueelle. Puutarha sijaitsee alueella, jonne ei autolla pääse, sillä Ranskan hallitus kieltää luonnonsuojelullisista syistä rantakallioille ajon. Meille kävi tuuri, että onnistuimme saamaan parkkipaikan keskustan todella harvoista parkkialueista. Tätä kohdetta netissä moititaan juurikin näistä parkkimahdollisuuksista. Lipun pystyy ostamaan vain max 5 tunniksi tai sitten luultavasti isolla hinnalla koko vuorokaudeksi. Paikkaa, jossa vasta lähtiessä maksettaisiin ajan mukaan ei ole. Mutta turisteja todella paljon. Meillä auto oli kartalla näkyvällä Place de General De Gaulle alueella, joka on iso parkkipaikka vaikka sitä kartalla ei siksi ole ilmoitettukaan.
Les Jardins d’Etretat
”Uskokaa unelmiin, sillä niihin on piilotettu ikuisuuden portti.” Nämä Kahlil Gibranin sanat on painettu Les Jardins d’Etretat -puutarhan esitteeseen. Lause sopii mitä parhaiten tunnelmiini kun nyt vihdoin tutustuin tähän ihmeelliseen puutarhaan. Olinhan jo vuosia sitten lukenut siitä jostain puutarhaoppaasta ja ajatellut, että uskaltaisikohan haaveilla pääsystä joskus siellä käymään.
Puutarha on saanut seuraavat palkinnot ja maininnat:
- ”European Garden Award” -palkinto kategoriassa ”Paras historiallisen puiston tai puutarhan kehitystyö”.
- Puutarhalla on myös yksi MICHELIN-tähti Green Guide -oppaassa
- ja se on listattu ”Great Gardens of the World/Maailman suuret puutarhat” -luetteloon.
- Sillä on myös Ranskan kulttuuriministeriön myöntämä ”Remarkable Garden” -tunnus.
- Travellers Coise, Tripadvicer
Mittavat maininnat ja tunnustukset kertoivat jo etukäteen, että edessä oli hieno elämys. Viivyimme pienessä puutarhassa kauan tutkien jokaisen sen kolkan.
Vierailun aikana puhelimeni soi ja puhelimessa videon välityksellä oli 7-vuotias ystäväni. Minä, hän mumminsa, olin niin innoissani puutarhasta, että juoksentelin uudestaan puhelimen kanssa jo kerran kulkemiamme reittejä näyttäen pojalle kaikkia sen ihmeitä videopuhelun välityksellä. Ihmettelimme yhdessä miten Taata sai puun soimaan veivaamalla avaimesta, ilmeileviä pensaissa lymyileviä pallopäita ja rantakalliota, jossa ”elefantti työntää kärsäänsä mereen”. Ihmiset varmaan ihmettelivät minkä kohtauksen sain kun siellä poukkoilin paikasta toiseen juoksuaskelin.
Puutarhan historiasta muutama tieto:
Vuonna 1905 pariisilainen näyttelijä madame Thébault sai omistukseensa huvilan ja sitä ympäröimän alueen korkealla Normandian Alabasterirannikon kallion päällä Etretat -nimisen kylän laidalla. Hän nimesi huvilan esittämänsä roolihahmon mukaan ”Villa Roxelaneksi”. Näyttelijätär palkkasi maisemasuunnittelijan suunnittelemaan talon ympärille puutarhan. Jotkun nykyisessäkin puutarhassa kasvavista puista on tuolta ajalta, eli yli sata vuotta vanhoja.
Monet ranskalaiset kuvataiteilijat olivat usein Etretatissa maalaamassa ja esimerkiksi Eugene Delacroix, Gustave Courbet ja Claude Monet ovat ikuistaneet rannikon kuuluisat kalliomuodostelmat kuten neulanmuotoisen merestä kohoavan L’Aiguille -piikin ja sen edessä olevan kaaren, L’Arche! jota myös elefanttikallioksi sanotaan.
Madame Thébault oli taas Claude Monet’n ystävä ja tämä taiteilija innoitti näyttelijää luomaan puutarhastaan avantgarde-puutarhan.
Vuonna 2015 puutarha koki uuden elämän kun sitä kunnostettiin. Suurin osa puutarhan historiallisista elementeistä ”luotiin uudelleen”. Työhön valjattiin Pariisissa ja Lontoossa toimistoa pitävä venäläinen maisemasuunnittelija Alexandre Grivko. Puutarhasta tehtiin julkinen puutarha, jossa on sekä pysyviä että tilapäisiä kansainvälisten taiteilijoiden veistoksia.
Puutarha tuo mieleen sadun ”Liisa Ihmemaassa” joka onkin ollut suunnittelijan inspiraation lähteenä hänen itsensä kertoman mukaan. Projektiin, joka kesti 24 kuukautta kuului hankkia lisää maa-alueita kaupungilta, rakentaa satoja metrejä matalia muureja ja valleja, tuoda lisämaata tonneittain ja istuttaa 150000 kasvia.
Etretat on kuuluisa myös suojelluista valkoisista liitukivikallioistaan ja hienoksi hioutuneista rantakivistään. Kaupunki sijaitsee kahden kalliomuodostelman välissä. Kummallakin kalliolla meren rannassa on kuuluisat luonnonkaaret, jotka maanalainen virta ja meriveden aiheuttama eroosio on muovannut.
L’Arche on 70 metrin korkeuteen kohoavan, neulanmuotoisen kalliomuodostelman. Joku voi olla lukenut kirjailija Maurice Leblancin kirjan ”Onton neulan salaisuus”. Siinä kirjailija kuvaa tätä muodostelmaa näin: ”Valtava, yli 80 metrinen kallio, nousee graniittiperustastaan luotisuoraan kuin kolossaalinen obeliski”. Kirjailija vietti paljon aikaa huvilallaan Etretatissa kirjoittaen Arsene Lubin tarinoitaan. Nyt hänen kesäasuntonsa on muutettu Le Clos Arsène Lupine museoksi, joka on omistettu kuvitteelliselle Arsène Lupinille.
Ihan neulanmuotoisen L’Archen vieressä on L’Aiguille, kaari, jota myös elefanttikallioksi kutsutaan. Tämä on se elefantin kärsä, jota tyttärenpoikani kanssa ihmettelimme.
Kaupungin toisella laidalla olevan kallion jyrkän reunan kohdalla meren rannassa on myös kaari ns Amontin kaari. Tämän kallion päällä on myös kivinen kappeli, joka on rakennettu suojelupyhimykselle nimeltään Notre-Dame-de-la-Garde. Kappelin paikalla oli myös aikaisemmin kappeli, mutta se tuhoutui toisessa maailmansodassa. Tästä kappelista on vain muutaman askeleen matka Les Jardins d’Etretat puutarhan portille.
Puutarha oli tosiaan korkealla mäellä ja sinne pääsi kävellen kahta eri kautta. Joko tietä pitkin tai sitten tälläisiä rappuja pitkin. Kun ottaa kaupungin rantabulevardilta suunnan kiviseen kappeliin ei voi eksyä ja löytää kyllä puutarhan ja voi matkalla ihailla upeita maisemia.
Rannan kallioilla on myös kolmas kaari, Manneport-kaari, mutta siitä minulla ei ole kuvaa, sillä se ei näy kaupunkiin ja meillä loppui parkkiaika ja vähän kuntokin, niin että emme sitä enää kävelleet katsomaan.
Puutarhan eri osat lueteltuina. Alla kerron joitakin niistä
Les Jardins d’Etretat-puutarhason jaoteltu moneen osaan ja osat on nimetty mielenkiintoisilla nimillä. Heti sisäänkäynnin jälkeen alkaa
”Jardin Avatar”.
Kopioin tähän suoran käännöksen puutarhan esitteestä: ”Avatar oli sanskritinkielinen nimitys maailmankaikkeuden suojelijasta, joka läpäisi sen jumalallisella läsnäolollaan. Jardin Avatar on portti, joka johdattaa vierailijat todellisuuden rajojen ulkopuolelle surrealismin maagiseen maailmaan. Siellä jopa puut tekevät musiikkiaan. Näyttävästi leikatut kasvit houkuttelevat vierailijaa astumaan satuun, josta kuka tahansa voi löytää oman Avatarensa.
Ja täällä tosiaan puukin soi kun vääntää vietäristä, brittiläisen taiteilijaryhmän nimeltä Greyworld luoma instalaatio ”Clockwork Forest”.
Puutarhan seuraavan osan nimi on Jardin Émotions ja siihen on saatu inspiraatio ensimmäisen ranskalaisen osteritilan mukaan, jonka omisti kuningatar Marie Antoinette lähellä Etretatia. Pensaiden muotoihin on saatu inspiraatio merenpohjan muodoista. Leikatut kasvit toistavat vedenalaisen maailman maisemia ja osterien elinympäristöä. Tässä osassa puutarhaa on myös joukko ilmeikkäästi muotoiltuja kasvoja. Tämä oli mielestäni puutarhan mielenkiintoisin ja mieleenpainuvin osa ja taidepläjäys. Veistoksilla oli erilaisia ilmeitä, jotka tekijänsä mukaan ”symboloivat valtameren ja sen asukkaiden erilaisia ”tunnelmia”.
Gouttes de pluie – sadepisarat, Raindrops (2016) on näiden pallopääteosten nimi. Taiteilija espanjalainen Samuel Salcedon polyesterihartsista ja alumiinijauheesta valmistetut veistokset esittelevät monenlaisia inhimillisiä tunteita: kuten suudelman odotuksen tai huulten rypistymisestä arvattavan kiusan, uupumusta tai kylläisyyttä, kipua tai mielihyvää. Jokaisen näiden kasvojen tulkinta riippuu ennen kaikkea niitä tarkailevasta katsojasta.
Seuraava puutarhan osa on nimeltään Jardin Impressions.
Se on esitteen mukaan ”Les Jardins d’Étretatin sydän”. Tästä osasta puutarhaa avautuu mahtava näköala merelle ja Étretatin kallioille, jotka ovat inspiroineet monia suuria taiteilijoita, jotka tulivat kaupunkiin maalaamaan.
Jardin d’Aval on puutarhan vierailijoiden kohtaamis- ja lepopaikka. Tarina Liisa ihmemaassa inspiroi sitä. Tässä osassa puutarhaa on upeita kasveja ja marjakuusikaaria, jotka symboloivat kuuluisaa Étretatin Aval-kalliota. Jardin d’Aval osassa on kokoelman orkideoita.
Saksalaisen kuvanveistäjä Thomas Röslerin valmistama massiivinen tammipöytä ja tuolit.
Jardin Zen -osasta oppaassa sanotaan hienosti, että se ”ilmentää ihmisen ja luonnon harmonista rinnakkaiseloa”. Täällä kasvaa vain valkokukkaisia kasveja,ja esitteen teksti jatkuu käännettynä näin ” jotka juurruttavat katsojaan neitseellisen puhtauden ja ykseyden tunteen luonnon kanssa”. Puutarhassa on ääni-installaatio, jonka tarkoituksena on herättää hyvän voimat ja antaa kävijöille mahdollisuuden löytää uusia tapoja nähdä ympäristöään taiteen kautta”.
Siellä pitäisi olla myös ääni-instalaatio, missä voi kuulla sanan Taide 125 eri kielellä. Harmikseni en löytänyt sitä.
Kun kuljimme eri pensaiden ohi useasta paikasta alkoi kyllä soimaan kaunis musiikki, tai jokin rauhallinen ääni kertoi jotain – ranskaksi, mutta tätä kyseistä Art ääni-taideteosta emme löytäneet.
Kun olimme kiertäneen puutarhaa muutaman tunnin laskeuduimme alas kaupunkiin ja lepuuttelimme jalkojamme ja herkuttelimme yhdessä rannan ravintoloissa ennen kun jatkoimme matkaa läheiseen Fecamp nimiseen kaupunkiin, josta olimme varanneet B&B majoituksen seuraavaksi yöksi.
Etretatissa kiertelimme vähän sen kujia. Siellä on kauniita taloja ja todella monta ravintolaa ja matkamuistomyymälää. Näimme myös mielenkiintoisen vanhan kauppahallirakennuksen, mutta sekin oli muutettu matkamuistomyymäläksi, emmekä menneet sinnekään sisälle. Jalkoja jo sattui ja halu oli kova päästä majapaikkaan.
Lähteenä tähän postaukseen käytin Etretatin turisti-infosta saamiani hyviä esitteitä ja puutarhan nettisivuja.