Mont Saint-Michel kylä
Tämän 2022 kevään paluumatkaan Espanjasta takaisin kotiin kuului vierailu Mont Saint-Michelin luostarisaarella. Itse luostarista ja sen kirkosta kirjoitin ihan oman postauksen. Linkki siihen postaukseen tässä. Aika pitkä siitä tuli, kun halusin tallentaa kaikki kaivamani tiedot muistiin, sillä tekisi niin mieli joskus mennä uudestaan. Oli nimittäin todella mahtava paikka se Merveille luostari.
Postauksessa kerron myös vuorovedestä, onhan Mont Saint-Michelin lahdella Manner-Euroopan suurimmat vuorovedet.
Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin paikallisten nimittämä ”tangue” – harmaa hiekka tai siloinen sedimentti, jossa on paljon simpukoita. Saaren ympärillä merenpohjaa peittää tämä Tanque-kerros, jonka syvyys vaihtelee 10–20 metrin välillä. Tämä hieno sedimentti alkoi kerääntyä lahteen 6 500 vuotta sitten. Laskuveden aikaan vetäytyvä meri paljastaa lähes 25 000 hehtaarin suuruisen alueen tätä Tangue aluetta.
Mont Saint-Michel on paljon muutakin kuin vain sen luostari. Saarella on hurjasti nähtävää. Saari on oma kunta ja siellä on tietysti kylä. Kylässä on kauppoja, ravintoloita ja hotelleja. Kylässä on tietysti kirkko ja kirkolla hautausmaa. Kylää ympäröi puolustusmuuri ja ns. vallitie, Chemin des remparts. Muurireunainen kapeahko kuja, joka kiertää saaren reunoja. Kujalta on myös suora sisäänkäynti useampaan ravintolaan ja myymälään, joiden pääsisäänkäynti on kylän ruuhkaisella pääkadulla.
Tämä vallitie rakennettiin 100 vuotisen sodan aikana (1337 – 1453), jolloin munkit puolustivat menestyksekkäästi saartaan englantilaisia vastaan.
Kylä on kuuluisa yhdestä ruokalajista, jota voi nauttia monissa sen ravintoloissa. Me tietysti myös kokeilimme Mont Saint-Michelin kuuluisaa ruokalajia ja valitsimme yhden lukuisista mielenkiintoisen vallitien varrella olevista ravintoloista sen nauttimiseen. Kysehän on omeletista.
Mont Saint-Michel omeletti tai toiselta nimeltään Poulardin muorin omeletti:
Tämän omeletin valmistusaineet ovat muna ja ranskankerma. Ne vatkataan kovaksi vaahdoksi ja paistetaan kuparipannulla ja avotulella. Meidän ravintola oli täpötäynnä asiakkaita niin että emme kuulleet vispauksen ääntä, jonka asiakkaan tulisi kuulla oikeoppisen Poulardin muorin omeletin tilatessaan. No emme tietty olleet siinä alkuperäisessä ravintolassa, jossa muori munakkaitaan alkoi valmistaa ja joka edelleen on madamen nimeä kantavana kylässä. Madamen omassa ravintolassa munakkaan hinta on yli 30€. Ja siis näihin munakkaisiin ei kuulu mitään ”sisuksia” vaan tosiaan vain pelkkä kananmuna ja ranskankermaa.
Vuonna 1888 Annette ja Victor Poulard avasivat saarella majatalon, jossa majoittivat pyhiinvaeltajia ja tarjoilivat heille ruokaa, jonka madame valmisti suuressa takassa. Madamesta tuli vuosien varrella kuuluisa ranskalaisen keittiön edustaja. Saarella toimii siis edelleen ravintola ja huoneita vuokraava majoitustalo hänen nimellään.
Poulardin pariskunta on haudattu saaren pienelle hautausmaalle.
Hautausmaa on saaren pienen kirkon vieressä. Kirkko, Saint-Pierre, on 1400- ja 1500-luvuilta ja omistettu Pyhälle Pietarille.
Kun olimme nauttineet maittavan munakkaan jatkoimme kierrosta kylän 1400- ja 1500-luvuilta peräisin olevilla kujilla. Maasto on hyvin mäkinen, mutta väsymyksestä huolimatta jaksoimme vielä kivuta kapeita rappusia myöten pienelle hautausmaalle. Reitillä näimme talojen pienet takapihat ja ylhäältä avautuva näköala oli kipuamisen arvoinen.
Pääkadun alussa sijaitseva 1400-luvun puutalo nimeltä la Sirène (merenneito) on yksi kylän vanhimmista taloista. Pääkadun varrella on muitakin todella vanhoja taloja, joissa kaikissa on nyt joko matkamuistomyymälä, hotelli tai ravintola tai kahvila. Kylän historia liittyy tiukasti luostarin historiaan. Ensimmäiset kaupat perustettiin myymään matkamuistoja tai vuokraamaan majoitusta pyhiinvaeltajille.
Pääkadulta, Grande Rue, lähtee saaren ja ehkä koko Ranskan kapein katu nimeltä Venelle du Guet, ”Ruelle des cocus” tai “Cuckold’s Alley” .
Nimelle on tarina: Cuckold kääntynee sanalla ”aisankannattaja” ja viittaa mieheen, jonka vaimo on ollut uskoton. Ja sanontahan kuuluu ja on tuttu monista kertomuksista, että miehelle, jonka vaimo on uskoton kasvaa sarvet päähän, joita hän ei itse näe, mutta muut näkevät. Tämä katu taas on niin kapea, että sarvipäinen ei siinä mahdu kulkemaan jäämättä jumiin. Siis hyvä testipaikka pystyykö siinä kulkemaan vai jääkö kiinni sarvistaan joita ei itse näe. Myös sana käki/cuckoo viittaa pettämiseen, toisen lapsen ruokkimiseen.
Kylän pääkatu oli aamupäivällä todella ruuhkainen, mutta iltapäivällä ihmisiä oli jo huomattavasti vähemmän. Todella paljon kaudun varrella on putiikkeja ja matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja kahviloita. Tässä vielä kuvia kadusta. Talot on todella kauniita, mutta eihän niitä päässyt kuvaaman kunnolla kun katu on kapea ja täynnä ihmisiä.
Lampaat
Mont Saint-Michelin alueen pelloilla näkee paljon lampaita. Alueen ruoho, jossa on runsaasti suolaa ja kivennäisaineita, antaa ainutlaatuisen maun alueella kasvatetuille karitsoille. Näille suolaniittyjen laiduntajille on annettu kuuluisa AOC-merkki.
Tämä kuva on otettu majapaikkamme pihalta, josta oli suora näkymä lämpaiden lisäksi saarelle.
Me emme yöpyneet itse saaren monissa hotelleissa vaan muutaman kilometrin päässä saarelta olevassa B&B majatalossa.
Le Vent des Grèves nimisessä.
Tämä majapaikka on super löytö, jonka bongasin suomalaisen matkabloggaajan postauksesta. Hänen bloginsa nimi on Unelmatrippi.
Majapaikkamme oli maalaistalo. Vanha pariskunta asuu rakennuksen yhdessä siivessä ja nuori sukupolvi lapsineen päärakennuksessa. Kummassakin rakennuksessa on huoneita matkustajille. Meidät majoitettiin sivurakennuksen päätyhuoneistoon, jolla oli oma sisäänkäynti suurelle pihalle. Alakerrassa oli olohuone ja keittiö ja yksi huone. Keittiöstä lähti raput toiseen kerrokseen, jossa kolme huonetta. Näköjään vuokraavat huoneita yksitellen ja kaikilla oli sitten yhteinen olohuone. Ulkona vielä huoneistoon kuuluva terassialue.
Ja mikä sijainti ja näköala terassilla ja olohuoneen isoista ikkunoista. Edessä suoraan Mont Saint-Michel luostarisaari. Itse olimme paikalla toukokuun puolessa välissä keskellä viikkoa ja maksoimme yhdestä yöstä 80€ sisältäen vaatimattoman aamiaisen. Sesonkiaikana hinnat kolminkertaistuvat ja huoneita ei vuokrata ollenkaan yhdeksi yöksi vaan minimi on 2 yötä. Tämä päätyhuoneisto olisi mainio valinta isommankin porukan lomanviettoon.
