Mazarron ja Bolnuevon savikivipatsaat Murcian autonomisella alueella
Kävimme päiväretkellä ihmettelemässä omituisia erosion muodostamia Bolnuevon kivipaaseja Puerto de Mazarrónin rannalla. Samalla tutustuimme Mazarrónin keskustaan.
”Las Gredas de Bolnuevo”, Bolnuevon savikivipatsaat
Holoseeni, pleistoseeni, plioseeni, mioseeni, oligoseeni tai kvartääri, neogeeni, paleogeeni, liitu – lista jatkuu. Muistan vielä hyvin kun Oulun tyttölyseossa maristiin maantiedon opettajalle, että missä näitä kaikkia muka koskaan ikinä tarvitaan. Eipä tiennyt opettaja enkä minäkään, että yli 50 vuoden kuluttua törmäsin näihin geologisen ajanlaskun eri kausiin Espanjan Mazarrón-nimisen kaupungin rannikolla. Nimet ja merkitykset oli matkan varrella unohtuneet, mutta onneksi minulla on kaveri, joka ei unohda ja tietää kaiken. Wikipedia kirjoittaa näin: ”kyse on geologisen kalenterin eri ajanjaksoista ja niiden nimistä. Näiden ajanjaksojen pituudet vaihtelee miljoonista vuosista miljardeihin vuosiin., kyse on mittausmenetelmästä, joka jakaa maapallon historian kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin.”
Kun kävimme ihastelemassa Puerto de Mazarrónin rannalla Bolnuevon kivipaaseja, oppaissa kerrottiin, että ne ovat syntyneen plioseenikaudella 5,3 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen suuren muutoksen seurauksena. Silloin nimittäin Gibraltarin salmi muodostui. Siihen asti Välimeri oli ollut vain pieni suolainen laguuni. Vain kahdessa vuodessa tämä laguuni avautui Atlantin valtamerelle ja se aiheutti merenpinnan nousun ja rannikkoalue jäi meren alle. Tämä ilmiö vaikutti alueeseen, jossa nämä Bolnuevon hiekkakivi ja savikivipaadet ovat. Ollessaan meren peitossa, merivirrat kerrostivat savea, lietettä, hiekkakiveä ja soraa, jotka sitten sedimentoituivat. Seuraavaksi kun taas meren pinta laski mannerlaattojen siirtymisen ja ilmastonmuutosten takia, Bolnuevon alue ”nousi” jälleen näkyviin ja paljasti nämä pinnan alle muodostuneet upeat sienimäiset muodostelmat. Näitä hiekkakivipaaseja muovasi ja muovaa edelleen myös tuuli, maanvyörymät ja vesi sillä ne ovat hyvin pehmeää materiaalia. Ne sisältävät runsaasti meren eläimistön fossiileja ja miljoonia mikrofossiileja.
Kävimme myös pienellä kävelyllä rannalta löytyvässä näköalapaikassa. Joitakin rappuja jouduttiin kiipeämään, mutta näkymät oli sen arvoiset.
Mazarrón
Mazarrónin kaupunki, joka oli hallinnollisesti ja kirkollisesti riippuvainen Lorcasta, sai itsenäisyyden vuonna 1572. Aluetta hallitsi kaksi aatelissukua. Tämä johti myös siihen, että väestö jaettiin hallinnollisesti ja kirkollisesti kahteen osaan, jotka annettiin näille suvuille.
Toinen suku oli Vélezin markiisin suku/Fajardon talo ja toinen Villenan markiisin/Pachecon talo myöhemmin Escalonan herttua.
Tuli myös kaksi seurakuntaan: San Antonio de Padua ja San Andrésiin, joiden papisto oli sidoksissa näihin sukuihin.
Entisaikaan kirkkojen rakentamisesta vastasi kaupungeissa valtaa pitävät suvut ja näin siis näidenkin kahden seurakunnan kirkot:
iglesia San Antonio de Padua Vélezin markiisi ja
Iglesia San Andrés Villenan markiisi.
Mazarrón on vanha kaivoskaupunki ja jo roomanvallan aikana siellä oli kaivostoimintaa. Vuonna 1462 Henrik IV myönsi yksinoikeuden hyödyntää alueen alunaesiintymiä Villenan markiisille, joka luopui oikeuksista ja antoi tai vuokrasi ne Don Pedro Fajardolle. Kun aluna esiintymät ehtyivät tai aluna ei enää mennyt kaupaksi alettiin louhia tilalle metalleja, esim rautaa, lyijyä, hopeaa, kuparia, sinkkiä ja almagraa( käytettiin mm ruukkujen värjäykseen punamullan väriseksi).
Kaivostoiminnan kulta-aika Mazarrónissa oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Nykyään toimivia kaivoksia ei enää ole. Kaivosalue kaupungin ulkopuolella on suosittua patikointialuetta vanhoine hylättyine rakennuksineen ja raunioineen. Elokuviakin siellä on filmattu. Tuolloin emme kuitenkaan tähän puoleen kaupungin historiasta ehtineet tutustua, mutta pieni kierros kuitenkin tehtiin keskustassa.
Myös kirkkojen tutustuminen jäi meiltä vähäiseksi. Emme päässeet sisälle Iglesia de San Andrésiin, jonka tuo Villenan markiisi rakennutti ja joka on listattu kulttuurikohteeksi. Alkuperäisestä temppelistä on säilynyt vain päälaiva, jossa on Mudejar-tyylinen kasettikatto. Siksikin kirkko olisi ollut kiva nähdä. Tuo mudejar katto on samantapainen kun Totanassa näkemämme Santa Eulalian luostarin kappelin hämmästyttävän kaunis samantyyppinen katto.
Mutta yhteen kirkkoon pääsimme sisään. Se oli
Iglesia Convento de la Purísima
Kirkko oli aikanaan osa jotain 1500-luvun franciskaaniluostaria, alunperin paikalla oli ensin vain pieni pyhäkkö, eli eremitaasi. Näitä tälläisiä kirkkoja, joita on rakennettu pienien eremitaasien paikalle on täällä Espanjassa tosi paljon. Osia eremitaaseista on nähtävissä esim kirkkojen kappeleina kun ympärille on rakennettu uutta isompaa.
Tämän kirkon yhdessä kappelissa näimme vanhan entisöidyn lipun lasivitriinissä. Seinällä oli opastaulu, joka johdatti minut taas yhden kiehtovan tarinan pariin.
Del Milagro de la Purísima en Mazarrón
(Mazarrónin neitsyeen ihme)
Marraskuun 17. päivänä 1585 tapahtui kaupungissa ja tässä kirkossa nimittäin jotain ihmeellistä. Elettiin aikaa, jolloin Murcian rannikolla asuneet pelkäsivät jatkuvasti berberien hyökkäyksiä. Merirosvot etsivät tavaroita, ihmisiä (joko lunnaiksi tai orjiksi myytäviksi) ja karjaa. Tämä osa tarinaa ainakin on totista totta. Tuolta ajalta on todisteena historiankirjoituksia ja melkein jokaisen kylän kohdalla vartiotorneja, joista vahdittiin merirosvolaivoja ja viestitettiin toisiin kyliin ja kaupunkeihin, että vaara on tulossa. Näin saatiin väestö, omaisuus ja karja piiloon, usein läheisiin luoliin.
Tuolloin marraskuussa Mazarrónissa rannalla vartija kuuli ääniä ja hän teki hälytyksen. Ihmiset katsoivat merelle ja näkivät seitsemän merirosvolaivaa purjehtivan pois päin kaupungista. He seurasivat rannalla olleita jälkiä ja huomasivat, että rosvot olivat käyneet maissa, mutta palanneet takaisin laivoihinsa. He huomasivat, että satoja merirosvoa oli päässyt vain muutaman metrin päähän kaupungista, mutta jostain selittämättömästä syystä olivatkin kääntyneet takaisin ja paenneet kovalla kiireellä ja mennessään heittäneet maahan lippunsa, aseensa ja muuta tavaraa.
Nyt tämä tarina alkaa muuttua entistä mielenkiintoisemmaksi! Aamunkoitteessa Mazarrónin Iglesia de la Purisíma kirkon palvelija oli käynyt kirkossa tapansa mukaan aamulla tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Hän oli myös tarkistanut samalla, että Nuestra Señora de la Concepciónin (Purisima neitsyen) kappelin öljylamppu ei ollut jäänyt palamaan. Hän ei sitä tietysti sytyttänyt uudelleen kun edessä oli päiväsaika. Kuitenkin keskipäivällä hänen tyttärensä vieraili kirkossa ja löysi lampun palavana. Tytär kertoi tästä äidilleen ja he menivät muiden kaupunkilaisten kanssa kirkkoon ja tosiaan lamppu paloi. Eikä vaan pelkässä lampussa palanut tuli vaan siitä tippui myös huomattava määrä öljyä jatkuvasti aluslautaselle. Seuraavaksi he huomasivat pyhimyksen patsaan paikallaan. Neitsyen otsalla oli pieniä vesipisaroita ja oikealla poskella suurempia pisaroita. Pappikin tuli paikalle ja pyyhki patsaan kasvot, mutta kasvot kastuivat uudestaan. Kaikki katsomaan tulleet pyyhkivät patsaan kasvoja ja valelivat käsiinsä jatkuvalla syötöllä öljylampusta valuvaa öljyä. Tätä kesti kauan. Tapahtumaa pidettiin merkkinä siitä, että Jumala oli säästänyt Mazarrónin merirosvoilta, mikä johti myös siihen, että Neitsyestä tuli kaupungin suojeluspyhimys. Tapahtumaa todistamassa olleilta pyydettiin valaehtoiset kirjalliset todistajalausunnot siitä mitä he olivat nähneet. Näitä lausuntoja annettiin 9 kappaletta.
Tästä tapahtumasta tietysti myöhemmin syntyi legenda. On sanottu, että Neitsyen puku oli märkä ja siinä oli ollut hiekkajyviä tai että valkoisia liljoja kasvoi runsaasti pian sen jälkeen Mazarrónin rannalla. Eli jokainen miettiköön itse tykönään mikä tästä yli 400 vuotta sitten ensimmäisen kerran kerrotusta tarinasta on totta ja mikä vain kirjoitettua legendaa.
Mutta se lippu !!! Se on ainakin totta kun olen sen nähnytkin. Yhdyn kyllä muilta osin historioitsijoiden näkemykseen, jonka mukaan on hyvin vaikeaa tietää miltä osin mikäkin vastaa todellisuutta. Sen verran monta sataa vuotta on kulunut. Lipun restaurointityöt ilmeisesti vahvistaa, että lipun ikä on sama kun näiden tapahtumien. Myös lipun muoto ja ja islamin kirjoitukset kertovat, että lippu on arabialaista alkuperää.
Siitä voi lukea kolme riviä Koraaniin kuuluvaa tekstiä, joka toistetaan useita kertoja.
Ensimmäinen rivi: ”Apua Jumalalta (nast min Allah)”
Toinen rivi: ”Ja seuraava valloitus (wa-fath qarib)
Kolmas rivi: ”Ilmoita uskoville, oi Muhammed (wa-basir al-mu’minin, ya Muhammad)”
Minä en tuosta kuvastani mitään arabikirjaimia osaa löytää, mutta pakkohan se on uskoa, kirkon seinällä on nuo lauseetkin yhdessä infotaulussa.
Lippu on kaksipuolinen ja se on tehty kahdesta eri kankaasta, jotka on ommeltu yhteen. Puolet on erivärisiä.
Nykyään kaupunki juhlii tätä ihmettään juhlissa Fiestas del Milagro (Ihmeiden juhlat). Silloin on maurien ja kristittyjen kulkue, neitsyt kulkee kulkueessa, on musiikkiesityksiä ja rannalle kokoonnutaan syömään sardiineja.
Pieni kierros vanhassa kaupungissa tuotti tälläisiä kuvia:
Casas Consistoriales” rakennus on elektistä (eri tyylejä yhdistävää) tyylisuuntaa edustava. Alkuperäinen rakennusvuosi oli 1889 ja se rakennettiin kaupungintaloksi. Talo julistettiin kansalliseksi historiallisesti taiteelliseksi monumentiksi vuonna 1983. Kannattaa kurkata myös rakennuksen sisään. Hienot portaat on ainakin mahdollisuus nähdä, jos muihin tiloihin ei pääse. Massiivisten entisöintitöiden jälkeen talo toimii myös kulttuuri ja näyttelytiloina.
Linkkejä lisätietoihin seuraavaa Mazarrón-käyntiä varten:
Erosiones de Bolnuevo : Official Murcia Region tourist site