Santa Eulalia de Méridan pyhäkkö, ”la Santa”

Tämä hengästyttävän kaunis pieni kirkko sijaitsee noin 10 km päässä Totanan kaupungista Sierra Espuñan juurella Murcian itsehallintoalueella. Kirkon nimi kertoo, että se on pyhitetty Totanan suojeluspyhimykselle Santa Eulalia de Méridalle. Nimi Eulalia tulee sanoista: Eu = bien, Lal = hablar , eli la que habla bien” ja tämähän kääntyy suomeksi ”hän joka puhuu hyvin”.

Ja tietysti tähänkin pyhimykseen, Santa Eulalia de Méridaan liittyy legenda:

Muistetaan, että kyse on siis legendasta ja tämän karmaisevan tarinan alkuperä ja paikka missä se tapahtui on monessa paikassa kerrottu eri tavalla. Eulaliahan on Totanan lisäksi esimerkiksi Barcelonan suojeluspyhimys, mutta myös Meridan. Historioitsijat taas kertovat, että Eulalia olisi elänyt Extramadurassa. Niin tai näin hän eli vuosina 292-304. Hänen eläessään Rooman keisari Diocletianus määräsi kristinuskon vainon. Tämä 13 vuotias tyttö kieltäytyi hylkäämästä kristillisen uskonsa ja hänelle määrättiin 13 kidutusta ikävuosien mukaan. Nämä kidutukset olivat karmaisevia, hänet vietiin vankilaan täysin alastomana. Hänet laitettiin tynnyriin, joka oli täynnä lasia ja tynnyri vieritettiin alas mäkeä. Hänen ihonsa revittiin irti, hänen ihoaan poltettiin kuumilla raudoilla, hänet pakotettiin seisomaan kuumilla kivillä ja haavat siveltiin kuumalla öljyllä. Tytön rukoukset auttoivat häntä kestämään kidutukset arvokkaasti ja lopulta hänet teloitettiin. Kun hän makasi alastomana maassa hänen päälleen satoi lunta. Kuoleman hetkellä hänen suustaan lensi valkoinen kyyhky.

Tämä valkoinen kyyhky on kuvattu Totanan la Santa Eulalian kirkon altaritaulussa.

Kävimme huhtikuussa 2022 tässä keskiaikaisessa kauniissa kirkossa ja siihen kuuluvan luostarin pihassa. Luostari on nykyään hotellina. Lopulta sain tämän käynnin kuvat siirrettyä tänne muistiin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Täällä ne ovat hyvässä tallellessa tietoineen seuraavaa kertaa varten. Oli nimittäin niin mukava paikka, että voisinpa vaikka mennä tuonne luostariin perustettuun hotelliin yhdeksi yöksi ja vaellella lähivuorilla.

Tiedetään, että jo 1400-luvun lopulla paikalla oli pieni pyhäkkö ja hedelmätarha jota hoiti erakko. Vuonna 1573 kirkolliskokous määräsi paikalle rakennettavaksi kirkon ja eremitaasin.

La Santa kirkko on kuuluisa seinämaalauksistaan, jotka on tehty vuosina 1601 ja 1624, ja ne ovat Totanassa asuneen maalari Juan Ibáñezin töitä.

Ensimmäiset maalaukset hän teki kirkkosalin altarin vastapäiseen päätyseinään. Tässäkin keskiaikaisessa kirkossa tämä osa on ylempänä varsinaista kirkkosalia ja aidalla erotettuna. Seinän keskellä on kuva Virgen del Carmenista, joka pelastaa sielut ylös kiirastulesta. Kun katsoo kuvaa tarkkaan neitsyt ”noukkii” kuolleita  käsillään ylös. Hieno kuvakieli. Neitsyen hahmo on piirretty isommaksi kun alhaalla kiirastulessa olevien onnettomien hahmot. Alhaalta ylöspäin voi siis nähdä ensin kiirastulen alueen. Taiteilija on piirtänyt samalle alueelle myös joitakin enkeleitä, jotka yrittävät vapauttaa joitain sieluja. Seuraavaksi siis on kuvattu neitsyt, jonka yläpuolella kolmannella tasolla on taivaan portti, jonka toisella puolella seisoo Pyhä Pietari taivaan portin avain kädessään ja toisella puolella Pyhä Paavali miekka kädessään.

Ylimpänä portin yläpuolelle on maalattu ne, jotka ovat päässeet taivaaseen.

Tämän seinän keskellä olevan kuvan kummallekin puolelle on maalattu kuusitoista kohtausta Santa Eulalian tekemistä ihmeistä.

Tämä koko seinämaalaus on oikea kuva-aarreaitta ja sitä ihastellessa vierähti minuutti jos toinenkin. Eikä nämä ”sarjakuvat” tähän seinään lopu. Kirkon kummatkin pitkät seinät on täynnä mitä yksityiskohtaisempia kuvia. Kuvat kertovat raamatun tarinoita.

Kirkossa on upea puinen mudejar-tyylinen katto ja katossa roikkuu taidokas puuvene.

1700-luvun lopulla kappelia päätettiin laajentaa. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin päätyyn uusi ”huone” jonne emme päässeet sisään, mutta jonne oli näköyhteys altarilta. Tässä uudessa tilassa on hämmästyttävän kaunis kupolikatto ja oli todella harmi, että ei edes alttarin sivulla oleva ovi ollut auki. Oli vain tyydyttävä siihen mitä alttarin edestä pystyi näkemään. Tämän päätykamarin alla on luola, josta taas perinnetiedon (legendan) mukaan kyyhkynen lensi lentoon symboloiden pyhimyksen sielua.

Pääalttari on koristeellinen barokkityylinen taideteos. Puusta veistetyt ja maalatut kasviaiheiset pylväät reunoilla, enkeliveistoksia ja enkelinpäitä, kaunis simpukan kuori keskellä, onhan kirkko pyhiinvaellusreitillä sekä valkoinen kyyhky ja kaiken keskellä itse pyhimyksen kaunis patsas.

Pääalttarin toisella puolella pieni kaunis alttaritaulu Santa Ana, espanjalaista renesanssia, yksi kirkon jalokivistä, jossa Santa Ana seisoo pienen lapsen kanssa. Läheltäkin katsottuna todella herkkä teos.

Vastapäisellä seinällä on samankokoinen toinen pieni alttaritaulu, joka esittää apostoli Santiagoa vaellussauva kädessään. Se on pyhäkön vanhin veistos 1600-luvun ensimmäiseltä neljännekseltä. Kummassakin työssä tuo simpukka-aihe mukana. Samoin kirkon saarnastuolin ”katto” on simpukan kuoren muotoinen.

Kirkon ulkopuolella pääsisäänkäynnin edessä on suihkulähde. Sanotaan, että kappelin juomavesi parantaa sairaita ja vammautuvia. Liekö tämä suihkulähde on tuon lähteen vettä.

Sisäpihalla on pieni matkamuistomyymälä ja kiva ravintola, jonka ulkoterassilta avautuu mahtavat näkymät vuoristoon

Pääportin edestä alkaa rappuset, jotka vievät polulle, jonka varrella on myös näköalatasanne, jonne kannattaa kävellä ihailemaan maisemia ja siellä olevaa patsasta. Tasanteen vastapäisellä vuoren huipulla kohoaa valtava Jeesuspatsas, joka on osa via Crusis patsasreittiä, joka alkaa liikenneympyrästä läheltä kirkolle johtavaa tietä. Me kävimme autolla ajaen tuon via Crusis tien ja tutustuimme sen patsaisiin. Viimeinen valtava kristuspatsas oli kyllä ISO.

Voit jakaa halutessasi tämän artikkelin linkin käyttäen allaolevia painikkeita.

WhatsApp
Email

Kommentoi