Reittisuunnitelmia

Kesä meni taas ja pikkuhiljaa ajatukset kääntyy syksyn Espanjan matkan suunnitteluun. Toinen tosi hellekesä on takana ja paljon mukavia muistoja. Pääosaan kesän 2022 tapahtumista nousee tietty Muru, tyttären perheeseen saapunut uusi karvakorva. Minä koirahulluna sain viettää Murun kanssa kokonaisen viikon kahdestaan koiranvahtina ja sehän oli tosi kivaa. Muitakin karvaturreja tuli lähisukuun, kun oma poika hankki vennään maalta jo toisen resque koiran. Nyt on saanut kaksi naapurimaan kaduilla kodittomana syntynyttä ”karvaista katulasta” parhaan mahdollisen kodin.

Ja sitten tulevaan syksyyn ja ajoreitin suunnitteluun. Yritän taas pitkän matkan varrelle löytää jotain helppoa ja mielenkiintoista nähtävää. Pääasia on kuitenkin päästä perille Costa Blancan Torreviejaan turvallisesti ja jouhevasti.

Ostin Euroopan paperikartan ja piirsiin siihen suoran viivan Travemündestä Pyreneiden Canfranciin. Canfranc on paikka, jossa haluamme yöpyä viimeisen yön ennen perillä oloa. Mittasin viivan senttimetrit ja jaoin sen neljällä. Sain noin 11 cm pätkiä neljä. Sitten vaan etsimään netistä mitkä kaupungit osuu viivalle kunkin 11 cm kohdalle. Seuraavaksi otin niiden kaupunkien tai kylien hotellit ja nähtävyydet lähempään syyniin.

Monethan tekee tämän matkan ihan fiilispohjalta sen enempää miettimättä tai etukäteen tutkimatta. Meille taas sopii tämä etukäteissuunnittelu ja hotellien varaus. Se ei poista kuitenkaan sitä mahdollisuutta, etteikö voitaisi poiketa reitiltä, jos jotain mielenkiintoista satutaan kohtaamaan. Matkan teemme pikkuteitä ajellen. Naviin laitetaan vältä valtateitä ja tietulleja.

 

Eka yö laivamatkan jälkeen ollaan tutussa hotellissa Hammoorissa. Laiva kun on Travemündessä vasta illalla myöhään ja kun ei haluta ajaa pimeällä niin tämä hotelli 40 km päässä satamasta on tuttu useammalta reissulta.Tuttu omistajapariskunta laittaa avaimet tiettyyn paikkaan, jotta päästään sisälle myöhään illalla.

Seuraavana päivänä ajetaan Aacheniin. Sielläkin on tuttu hyvä hotelli. Aachenissa oltiin myös keväällä kun tultiin kotiin. Minähän en paljon kaupungista mitään nähnyt kun istuin tunti tolkulla Aachenin yliopistollisen sairaalan hammasklinikan päivystyksessä.

Luultavasti olemme paikalla aika myöhään, sillä tosiaan ajellaan pikkuteitä eikä mennä ruuhkaisille autobahnoille. Syödä kuitenkin täytyy ja siksi katsoin tällä kerralla poikkeuksellisesti netistä jo valmiiksiAachenista kreikkalaiset ravintolat. Saksasta kun kokemukseni mukaan löytyy todella hyviä kreikkalaisia ravintoloita. Katsotaan löydetäänkö joku hyvä vai meneekö kebab linjalla. Viimeksi Aachenissa söin kaksi falafeliä, kun käynti siellä päivystyksessä vei totaalisti ruokahalut. Oli sekin kokemus, vieläkin puistattaa: Oli pandemia-aika ja  päivystyksessä istuin kapealla käytävällä, jossa oli tuoleja vieri viereen. Viereeni tuotiin pyörätuolilla ambulanssikuski, jonka otsa oli melkein puoleksi ilman nahkaa, iso 10 cm repaleinen ”kieleke” roikkui otselta irtonaisena. Paineli sitä likasella paperinpalalla ja verta tuli ihan kiitettävästi. Kysyessäni mitä oli tapahtunut kaveri kertoi joutuneensa tappeluun jonkun puukkojengin kanssa työtehtävän aikana. Sinne se jäi haljenneen otsansa kanssa odottamaan kun minä jo pääsin pois.

 

Aachen on Belgian ja Saksan rajalla ja sieltä matka jatkuu seuraavana aamuna kohti Ranskaa. Yritin valita reitin niin, että Belgiassa ajo on mahdollisimman lyhyt. Belgian ajokulttuuri ei oikein miellytä meikäläistä.

Ranskassa yövytään ensimmäinen yö kaupungissa nimeltä Sens. Sens on mielenkiintoinen kaupunki historiansa puolesta ja se sijaitsee Yonne-joen rannalla. Yonne on Seinen sivujoki ja laskee siis Seineen. Joen ansiosta kaupungilla oli keskiajasta lähtien iso merkitys kuljetusreittinä Pariisille.

Sensistä löytyy yksi tietty kirkko, jonka mielelläni näkisin myös sisältä. Toivotaan, että ollaan paikalla ennen kun menee kiinni. Kyseessä on

 

Cathédrale Saint-Étienne de Sens. 

 

Valmistumisensa aikana 1100-luvulla ensimmäinen goottilaisen tyylin kirkko Ranskassa ja Euroopassa.  Katedraalissa on kuuluisat lasi-ikkunat ja muutakin mielenkiintoista nähtävää. Näistä sitten blogissani myöhemmin kuvia jos onnistumme sisään pääsemään.

 

Yötä ollaan vanhan kaupungin puolella lähellä kaupungin erikoista kauppahallia, jonne ajateltiin kipaista aamulla nauttimaan aamiainen ja ostamaan matkaeväitä ennen kun matka jatkuu Limoges nimiseen kaupunkiin.

Limoges on meille entuudestaan tuttu kaupunki ja voi olla, että kuski saa siellä lepuutella jalkojaan vaaka-asennossa hotellilla eikä lähdetä keskustaan ollenkaan. Hotelliksi valikoitui tuttu, siisti ja edullinen keskustan ulkopuolinen hotelli.

 

Limogesista sitten seuraavana päivänä kohti Pyreneitä Bordeauxin viinialueiden läpi. Ajellaan pikkuteitä niin nähdään enemmän ja ajo on stressitöntä.

Tällä osuudella tulemme näkemään tuttuja nimiä kaupungeissa ja kylissä,  kuten

  • Marmande – viinit ja pihvitomaatit – ,
  • Roquefort  – juusto – tai
  • Labastide d’Armagnac, armanjakki – sekä
  • Bergerac.

Myös yksi mielenkiintoinen rakennus löytyisi matkan varrelta  Périgueux-nimisessä kaupungissa. Rakennus on listattu historiaaliseksi monumentiksi ja on 1300-luvulta peräisin. Tämän erikoisen rakennuksen luonna näyttäisi kartan mukaan oleva myös ravintola, jonka terassilta on suora näkymä parkkipaikalle. Tämä kun on matkanvarren taukopaikoissa melkein pakollinen ”must have” ominaisuus meillä. Yhtään ei nimittäin huvita jättää autossa olevaa omaisuutta näkyvistään kun Ranskassa tai Espanjassa ajelee. Tietty tavarat on takapoksissa ja puhelimet, passit jne aina mukana, mutta paljon tarpeellista on pakko jättää autoonkin. Kuka nyt lähtis lounaalle kolmen matkalaukun kanssa.

Laitanpa tänne jo etukäteen muistiin ravintolan nimen. Katsotaan poiketaanko lounaalla ja katsomassa tuota kummallista taloa.

La Péniche on ravintolan nimi, taitaa olla laiva Isle joessa.

 

kuva on kaappaus google mapsista

Katsomani reitti kulkee myös Ranskan Armagnacin alueen halki. Armanjakkihan on viinitisle ja tuotenimisuojattu samoin kun esimerkiksi konjakki ja samppanja. Armanjakin valmistuksessa käytetään samoja rypälelajikkeita kuin konjakin teossa, mutta ne tulevat vain kolmelta viini-alueelta: Bas Armagnac, Ténarèze ja Haut Armagnac. Armanjakin lisäksi yhdessä matkan varrelle osuvassa armanjakkialueen kylässä löytyisi kiva paikka eväiden syöntiin. Nimittäin kylän nimeltä Labastide d’Armagnac lähellä oleva kappeli nimeltä Notre-Dame des Cyclistes. 

 

Matkakumppani aina ihmettelee, että miksi kolutaan kirkkoja ja kappeleita. Minä kun niiden kauneutta, mahtipontisuutta ja taidokasta rakennushistoriaa ihastelen mielelläni. Monesti on sitten itsellä huono omatunto kun toiselle ei niissä löydy niin paljon mielenkiintoista. Nyt onnistuin löytämään kappelin, joka ehkä häntäkin kiinnostaa. Nimittäin innokkaana pyöräilijänä hänelle olisi nyt tarjolla tutustuminen kappeliin, joka on ihan Paavin toimesta pyhitetty pyöräilijöille. Se on kaikkken pyöräilijöiden ”pyhiinvaelluspaikka” ja lukuisat kuuluisat kilpapyöräilijät ovat lahjoittaneet kappelille ajopaitansa ja niitä roikkuukin kirkon seinät täynnänsä. Enkä poikkeamme ensin matkalla Lidliin ja ajetaan tälle kirkolle ja syödään eväät sen puistossa ja toivotaan, että se on auki. Netin mukaan aukeaa klo 15 mutta kokemuksesta tiedän, että aina ei netti ole oikeassa. Lähetin myös kylän turisti-infoon tiedustelun, vaan ei ainakaan vielä ole tullut vastausta.

 

Viimeinen yö nukutaan Canfrancissa. Myös tuttu paikka ja tuttu hotelli. Maisemat on todella kauniit ja hotellinnravintola todella hyvä. Samoin aamiainen monipuolinen. Canfrancista ajaa helposti päivässä Torreviejaan hyviä leveitä valtateitä pitkin. Ainoat hässäkät liikenteessä on yleensä melko lähellä määränpäätä Villenan tienoilla. Tällä kertaa pitää malttaa etsiä joku kiva ruokapaikka ennen sitä vaikka Valencian tienoilta niin jaksaa perille asti ja vielä purkaa auton lastinkin.

 

Voit jakaa tämän postauksen.

WhatsApp
Email

Kommentoi