Käytiin ”kotiseuturetkellä” Murcian Calasparan Santaurio de la Esperanza pyhäkössä vuonna 2019. Nimi olisi suomeksi toivon pyhäkkö. Se on kallioon kaiverrettu pieni kappeli Segura joen rannalla lähellä Calasparan kaupunkia. Segura joki virtaa kappelin alapuolella ja paikka on hyvin kaunis ja rauhallinen. Joen varrella on vaelluspolkuja ja grillipaikkoja myös.
Pyhäkön syntytarinan mukaan paimenet, jotka veivät lampaitaan joen veden muodostamaan luolaan löysivät luolasta pyhimyksen patsaan. Kun paimenet kertoivat tämän kyläläisille, he halusivat siirtää patsaan kaupunkiin omaan kirkkoonsa mutta kun he tulivat sitä siirtämään se muuttui niin painavaksi, että siirto oli mahdoton. Tästä he päättelivät, että pyhimys haluaa jäädä luolaan ja patsaalle rakennettiin tämä kaunis luolakirkko, jossa se nykyäänkin on yhdessä suuremman myöhemmin sinne laitetun pyhimyksen patsaan kanssa. Luolapyhäkön katossa on pieni keltaiseksi maalattu kohta, jossa alkuperäinen pyhimyskuva/patsas on ollut. Nyt ne kummatkin ovat päädyssä altarin takana.
Tämänpyhäkkö on yksi harvoista Espanjan katolisista kappeleista, jossa voi sytyttää oikean kynttilän niiden sähköisten kynttilöiden sijaan, joita kaikissa täkäläisissä kirkoissa on. Vaikka en kuulukkaan tähän uskontokuntaan, ostin minäkin yhden kynttilän ja sytytin siihen ”toivon tulen” lähettäen toivonajatuksia läheisilleni. Jotenkin paikka ja pyhäkön nimi kutsuivat tekemään niin.
Kappelin vieressä on pieni museo. Siellä on esillä kirkkotekstiilejä ja hienosti kirjailtuja käsitykseni mukaan ripillepääsyvaatteita. Samoin koska kyse on toivon kappelista ja pyhimyksestä, museoon on tuotu paljon esineitä, lahjoja Esperanzalle, vauvojen kastevaatteita, hääpukuja siinä toivossa, että vastavihitty pariskunta pian saisi lapsia. Kummallisin oli huone, jossa roikkui vahasta tehtyjä pieniä ruumiinosia, luultavasti ne jotenkin markkeerasivat toivon ajatuksia sairauksien paranemisesta. Näin minä sen päättelin kun mistään en tietoa löytänyt. Seinän rakoihin oli myös jätetty kirjeitä pyhimykselle. Niissä varmaan oli rukous tai toive jonkun vaivan tai ongelman puolesta. Minulle kuitenkin riitti sen kynttilän sytyttäminen ja toivon ajatusten lähettäminen nille, joilla nyt tiedän olevan toivolle tarvetta, enkä ruvennut Esperanzan kanssa kirjeenvaihtoon.
Santaurio de Esperanza pyhäkkö on yksi eniten vierailtu turistikohde. Paikka on hyvin kaunis niin kirkkona kun ympäröivän luonnonkin takia. Torreviejasta sinne ajaa parissa tunnissa. Reitti kulkee Jumilan ja Cierzan hedelmäpuulaaksojen kautta, joten muutakin silmänruokaa on näin maaliskuussa yllin kyllin kun tuhannet päärynä- persikka- luumu- ja kirsikkapuut ovat kukassa. Murcian maakuntahan on yksi Espanjan tärkeimmistä hedelmä- ja vihannesviljelyalueista. Ja mikä kummallista tai erikoista, näimme matkalla myös riisipeltoja. Calaspara on kuuluisa myös riisistään. Tämän mahdollistaa kaksi jokea, joiden laaksoissa riisipellot ovat. Rio Segura ja Mundo. Riisin viljely vaatiin koko viljelykauden paljon vettä, koska riisi kasvaa yli 5 cm syvässä vedessä. Vesi johdetaan pelloille noista joista. Korkealla noin 400 metrin yläpuolella merenpinnan tasosta riisi kasvaa hitaammin ja rakenteesta tulee kovempi ja tiiviimpi. Calasparan riisille on myönnetty vuonna 1982 oikeus käyttää D.O. -tunnusta (Denominación de Origen), joten se on uniikkituote. Sen vuosisato on nykyisin noin 3500 tonnia. Riisiä on kahta laatua: värillinen Bomba ja valkoinen Solana. Hyvä paellariisi.
