Kaksi tai oikeastaan kolme Torreviejan patsasta, joista on tullut kaupungin symbolit. Kaupungin, joka on kasvanut pienestä kalastajakylästä Valencian autonomisen alueen viidenneksi suurimmaksi kunnaksi. Kaikki siis alkoi merestä ja myös kummatkin näistä kuuluisasta patsaasta liittyvät mereen ja kalastukseen.
Hombre de Mar – patsas, kunnianosoitus Torreviejan kaupungin merimiehille
Tämän muistomerkin syntyhistoriasta löytyy suunnittelukilpailu. Vuonna 1972 Torreviejan kaupunki julisti kaikille avoimen suunnittelukilpailun. Tarkoituksena oli pystyttää merimiesmonumentti kunnioittamaan kaupungin merenkulkua ja sen merimiehiä.
Kilpailulle asetettiin seuraavat kriteerit:
Patsaalla on oltava porrastettu alusta ja alustalla neliönmuotoinen pylväs, jonka päällä on oltava yksi hahmo, joka on merimies. Patsaan alustapylvään sivujen on esitettävä meriteemaa, jotka viittaavat laivastoon, kauppaan, kalastukseen ja urheiluun.
Suunnittelukilpailun voittoehdotus sai palkinnoksi 15 000 pesetaa käteisenä ja kilpailun muistolevyn.
Päätöksen voittajasta ja valitusta monumentista teki tuomaristo, jonka valitsi Pro-Monument Commission Tribute to the Man of the Sea- komissio.
Kilpailuun osallistui seitsemän teosta, jotka kaikki esiteltiin Torreviejan Real Club Náuticossa. Joulukuussa 1972 arvovaltainen tuomaristo puheenjohtajansa Benidormin kunnia-arkkitehdin Antonio García Soleran johdolla julisti voittajan.
Valituksi tuli työ numero 6. Sen suunnittelijoiksi paljastui kaksi taiteilijaa, kummatkin katalonialaisia: Josep Ricart i Maimir ja Manel Batlle. Heidän yhdesssä luomansa teos sai 12 ääntä yhdeksää muuta ääntä vastaan.
Vuonna 1974 kilpailukomitealle esitettiin patsaan kopio. Samana vuonna silloiselle valtion päämiehelle Francolle luovutettiin Madridissa monumentin merimiespatsaan jäljennös sekä samana päivänä Asturian silloiselle prinssille Juan Carlokselle reliefi samasta aiheesta.
Patsas tuotiin Torreviejaan osissa. Ensimmäiset osat merimiehen kyynervarsi ja tukikäsi saapuivat lokakuussa 1974. Loput Josep Ricart i Maymirin luoman patsaan osat saapuivat kaupunkiin helmikuussa 1975. Samalla huom!, kalojen kuljettamiseen tarkoitetulla kuorma-autolla, tuli myös alustan neljä levyä: kauppias, kalastus, urheilu ja sotalaivasto. Nämä levyt olivat siis kilpailun voittaneen kaksikon toisen jäsenen Manel Batllen käsialaa.
Usein olen tämän Hombre del Mar-patsaan ohi kulkenut, mutta aikaisemmin en ole oikein kiinnittänyt huomiota näihin sille olennaisiin hyvin taidokkaisiin osiin, Manel Batllen luomiin laattoihin , joiden aiheet ovat juuri nuo kilpailussa määritellyt.
Toukokuussa 1975 patsas vihittiin. Sen alkuperäinen paikka oli muutaman metrin päässä nykyisestä paikastaan, jonne se siirrettiin kun Juan Aparicio kävelykatu valmistui.
Usein palkittu taiteilija Josep Ricart i Maymir (1925 – 2020) opiskeli Vichissä ja myöhemmin Escuela de la Lonjassa Barcelonassa. Hän itse määritteli itsensä ”ihmisten sosiaaliseksi taiteilijaksi”.
Manel Batlle (1949-2012),oli itseoppinut taiteilija, joka käsitteli töissään metallia mutta myös muita materiaaleja.
La Bella Lola
La Bella Lola patsaan on tehnyt taiteilija Carmen Fraile. Patsas on ollut paikoillaan vuodesta 2000, jolloin uusi kävelybulevardi avattiin. Se kuvaa luonnollisessa koossa noin 20 vuotiasta naista, joka istuu penkillä hiukset sidottuna nutturalle, nilkat sirosti ristissä ja katse tiukasti suunnattuna merelle. Toisella kädellään hän kannattelee leukaansa ja toinen lepää toimettomana sylissä.
Saman neidon löytää myös kaupungin pitkältä aallonmurtajalta, sen puolesta välistä. Siellä La Bella Lola seisoo ja tähyilee merelle ja näyttäisi vilkuttavan jollekin laivalle kädessään nenäliina. Tai niin minä patsaan asennon ja muodon tulkitsen.
Nämä veistokset kertovat meille nuoren torreviejalaisen naisen tarinan. Lola oli merimiehen vaimo, kuten monet pienen kalastajakylän vaimot. Lolan aviomies Antonio lähti joka päivä kalaan, mutta eräänä päivänä hänen hän ei palannut kotiin. Paikallisen tarinan mukaan 12. toukokuuta 1919 Lola lähti satamaan päällään vain valkoinen yöpaita ja mustat hiukset oli kerätty taakse nutturalle. Lola sai satamassa tietää, että Antonion alus ”La Gaviota” ja kaikki en kymmenen miehistön jäsentä olivat hukkuneet ja etsinnät ja pelastusyritykset oli keskeytetty. Siitä päivästä lukien Lola istui kivillä öin ja päivin katsellen merelle ja ikävöiden armastaan.
Nämä kaksi Lolan patsasta ovat kunnianosoitus Torreviejan naisille, ne edustavat naisten vaikeaa tilannetta, naisten joiden piti hyvästellä merimiehensä, isänsä ja poikansa heidän lähtiessä merelle töihin. Naisille jäi vain odottamisen tehtävä.
Yhä vielä kaupungissa on kalastuselinkeinon harjoittajia, eli löytynee myös kalastajien vaimoja ja äitejä. Nykypäivänä voisi ehkäpä myös pitää patsasta vertauskuvana ikävälle. Vaikka koti-ikävälle monen Torreviejassa talvea viettävän kaipuulle kotisuomeen ja rakkaidensa luo.
Bella Lolan voi tavata myös Asturian Oviedon kaupungissa. Siellä saman tekijän luoma Lola ei istu meren rannalla vaan puistonpenkillä. Patsaan on lahjoittanut Torreviejan kaupunki ystävyyskapungilleen Oviedolle 2009.
Ei pidä myöskään unohtaa sitä toista Bella Lolaa, josta kertoo kuuluisa habanera laulukin. Laulu mikä ei liity millään tapaa Torreviejan Bella Lolaan vaan joka kertoo samannimisestä naisesta, joka odottaa merimiehiä satamassa ja johon he hullaantuvat. Laulun me kaikki tiedämme. Laulu liittyyy Torreviejaan habanera musiikin kautta mutta se onkin sitten jo toisen artikkelin arvoinen juttu.
linkki netistä löytyvään Oviedon Lolaan:
https://es.wikipedia.org/wiki/La_bella_Lola
tiedot kerätty netistä lähinnä wikipediasta ja artikkeleista:
https://www.lasprovincias.es/alicante/201606/28/hombre-20160628012644-v.html