Albarracín on kunta Teruelin maakunnassa Aragonian itsehallintoalueella. Albarracínissa oli vuonna 2019 noin 1025 asukasta.
Albarracínin vanha kaupunki on listattu ”Conjunto Histórico ” katalogiin vuonna 1961.
Ruskaretki Espanjassa
Kyllä vaan Espanjasta löytyy syksyn ruskaa ihan samoin kun Suomesta. Meidän nelihenkinen reissuryhmä teki syksyllä 2022 ruskaretken Aragonian alueelle. Lokakuun lopulla luonto oli kauneimmillaan kun ajelimme kohti pientä Albarracín-nimistä kylää. Matkaa Torreviejasta kertyi kiitettävät vähän yli 400 km, mutta kivasti se kului upeita maisemia ihastellessa. Samalla suunniteltiin viiden päivän reissun ohjelmaa, johon kuului Albarracínin lisäksi Teruelin kaupunkiin tutustuminen ja paluumatkalla vielä yhden yön pysähdys Gandian rantakaupungissa ja tutustuminen Gandian kuuluisimpaan nähtävyyteen Borjan palatsiin.
Albarracínin kylässä loppumatkan kiemuraisen tien päässä meitä odotti mahtava punaruskea kylä, joka on listattu Espanjan kauneimpien kylien listaan.
Samalla tämä Albarracínin vierailu oli aikamatka menneisyyteen. Kylän kaduilla kulkiessa siirtyi helposti mietteissään menneeseen aikaan. Lokakuun lopussa kun turistit oli jo jättäneet tämän syrjäisen kolkan, kylän kapeat kujat oli tyhjiä ja vain muutama paikallinen istui kylän aukiolla päivittämässä kuulumisensa.
Albarracínin historia
Kylällä on hyvin vanha historia, alueella oli luola-asukkaita jo esihistoriallisena aikana.
Vuonna 711 muslimit hyökkäsivät Iberian niemimaalle ja sen jälkeen Albarracínin alueella asuneet visigootit hävisivät alueelta. Albarracínin alueelle asettui Hawara-heimon berberiryhmä nimeltään Ibn Razin. Kun Córdoban kalifaatti Espanjassa hajosi vuosina 1009–1013, tämä Ib Razin julisti Taifan eli itsenäisen valtakunnan Albarracínin alueelle. Albarracínin kaupungin nykyinen nimi tulee suvulta Pohjois-Afrikasta, Banu Razínista, jonka jälkeläisiä on edelleen Marokossa. He olivat siis berberejä eivätkä arabeja, ja he kutsuivat tätä kaupunkia Santa María de los Banu Razíniksi, ja siitä tuli Santa María de Albarracín.
Seuraavaksi aluetta hallitsi Almoravid dynastia kunnes vuonna 1170 alue jäi Murcian ”El Rey Lobon” käsiin ja myöhemmin se siirtyi Navarran ritari Pedro Ruíz de Azagralle. Yhdessä hänen jälkeläistensä kanssa he perustivat Kastilian ja Aragonian kukoistavan itsenäisen alueen.
Vuonna 1300 kaupunki Albarracín alueineen virallisesti yhdistettiin Aragonin kuningaskuntaan.
Lisää Albarracínin historiasta voi lukea kaupungin netisivuilta. Sieltä löytyy hieno aikajana kaikkine yksityiskohtineen nykyaikaan asti. Jälleen kerran voi hämmästellä Espanjan laajaa ja todella vanhaa historiaa.
Kylän keskus on nimeltään, kuinkas muuten kun, Plaza Mayor. Kaupungintalo sijaitsee sen reunalla. Kaupungintalo on 1500-luvulta ja siinä on U-muotoinen pohjaratkaisu. Sen alemmassa kerroksessa on hyvä huomata gallerian tapainen osa puoliympyrän muotoisin kaarin. Tässä viivyttiin hetki ihailemassa siitä avautuvaa näkymää joelle. Ja joen nimihän on Guadalaviar.
Albarracínissa voi bongata monta kaunista rakennusta. Jotkut niistä hyvin ainutlaatuisia. Yksi näistä ”must see” kohteista on Casa de la Julianeta Albarracínin Pisan torniksikin kutsuttu. Sen verran vinossa se nököttää kahden kujan Portal de Molina ja Santiagon risteyksessä. Siinä se seisoo pystyssä jo 1400-luvulta lähtien, vaikka ensivaikutelma onkin, että kohta talo romahtaa. Turistioppaan mukaan talo on nykyään taiteilijoiden työpaja.
Nykyinen Albarracín on voimakkaasti entisöity versio alkuperäisestä kylästä. Espanjan sisällissodan taisteluissa kaupunki raunioitui pahoin. Sodan jälkeen paikallisviranomaiset aloittivat tuhoutuneiden rakennusten uudelleen rakentamisen. He noudattivat vuosisatoja vanhojen perinteitä. Korjauksiin käytettiin paikallisia materiaaleja ja sukupolvilta toisille siirtyneitä oppeja. Tulos on nyt meidän nähtävissa, paikallisesta punertavasta savesta ja kipsistä ja tilistä hohtavat talojen seinät. Kaiken päällimmäisenä katedraalin kellotornin katon siksak-kuvio. Työt tehtiin suurella taloudellisella riskillä, mutta se kannatti, sillä nyt kylä on listattu Espanjan kauniisiin kyliin ja turismi kukoistaa.
Linna:
Vähän kylän keskustan ulkopuolella korkealla mäellä on Albarracinin linnan jäännökset. Kaupunkia kiertää muuri, joka on rakennettu uudestaan, eli ei ole alkuperäinen.
Linnan sisäpuolinen alue on arkeologista aluetta, josta on löytynyt tuhansia keraamisia sirpaleita, jotka on nyt nähtävissä museossa. Paikalta löytyi vanhojen muslimitalojen jäänteet. Alue on ollut muslimiajan medina. Jäänteet on paikallistettu 1100-luvulle.
Linnamäelle mekin kiipesimme vaikka emme itse linnan sisäpuolelle päässeetkään. Näkymät kuitenkin alas kylään palkitsivat kiipeämisen.
Albarracinissa on ihan keskustan alueella kolme kirkkoa. Tämäkin puhuu siitä, että kaupungilla on aikanaan ollut suuri rooli alueella.
Catedral del Salvador, Albarracinin katedraali
Katedraali rakennettiin 1200-luvulla muslimimoskeijan paikalle. Sitä suurennettiin ja paranneltiin 1500-luvulla piispa Gaspar Jofre de Borjan määräyksestä. Tämä piispa oli kuuluisan Borjan suvun jäsen. Suvun josta tuli aikanaan jopa kolme paaviakin. Saman aatelissuvun jälkeläisiä on esimerkiksi nykypäivänä Ecuadorin entinen presidentti, Rodrigo Borja Cevallos.
2011 aloitettiin kirkon restaurointityöt, jotka nyt on saatu jo päätökseen. La Fundación Santa María de Albarracín säätiö hoiti restaurointityöt kuten monien muidenkin Albarracinin historiallisten kohteiden säilyttämisen. Sama säätiö hoitaa katedraalin tutustumiskäynnit ja opastetut kierrokset. Suosittelen isosti varaamaan käynnin. Tässä linkki säätiön sivuille:
Restaurointityöt maksoivat yli miljoona euroa. Emme valitettavasti päässeet kirkkoon sisälle sillä emme ymmärtäneet varata etukäteen pääsylippuja. Turistioppaan kuvissa siellä olisi ollut esimerkiksi todella kaunis kappeli.
Iglesia de Santiago
Alussa mainitsemani Azagra-nimisen perheen ystävyys Santiagon ritarikunnan (la orden militar de Santiago) edesauttoi tämän kirkon rakentamiseen 1600-luvulla.
Palacio Episcopal
Albarracínin piispalla oli palatsi katedraalin vieressä. Nykyään se on entisöitynä Santa María de Albarracín -säätiön pääkonttori sekä kongressikeskus. Tiloissa on myös museo, jota suositellaan. Hiipakunnan museo/Diocesan Museum. Koruja, kuvia, maalauksia ja muita palvonta- ja koriste-esineitä ja 1500-luvun flaamilaisia kuvakudoksia Bryssel-Bravantin tehtaalta jne.
Jos olisimne jääneet Albarraciniin yöksi olisimme voineet jatkaa ruskan värien ihailemista kylän reunalta alkavalla luontopolulla joen rantaa pitkin.
Kylän tutustumisen lopuksi laskeuduimme takaisin korkeilta kujilta alas parkkipaikan luokse ja nautimme maittavan lammasaterian viehättävässä ravintolassa. Lammas oli ternasco lammasta, joka on suojattu alueellinen laji (denominación de origen). Oli paras lammasateria mitä Espanjassa olen syönyt. Lisukkeena vain ranskalaiset ja paahdetut paprikat. Nam.
Haluan vielä vinkata tätä paikkaa välietapiksi kun matkustaa autolla Espanjasta Suomeen Pyreneiden kautta. Yöpyminen Teruel nimisessä kaupungissa ja piipahdus sitä ennen Albarracinissa. Albarracin on päällisin puolin nähty muutamassa tunnissa ja vierailun yhteydessä maittava lammasateria kruunaa visiitin. Teruelissa, joka on muutamankymmenen kilometrin päässä Albarracinista on monta hyvää kohtuuhintaista hotellia. Itse yövyimme siellä ollessamme hotellissa Gran Hotel Botanicos -nimisessä hotellissa, joka oli mainiolla paikalla automatkailua ajatellen muutaman sadan metrin päästä Teruelin vanhasta kaupungista. Hotellilla on todella hyvä suljettu parkkipaikka ja parkkihalli, jonne pääsy on helppoa eikä tarvitse ajella Teruelin kapeita kujia vaikka on ihan vanhan kaupungin luona.
Voit lähettää ystävällesi linkin tähän artikkeliin käyttäen alla olevia painikkeita.