Alcoy modernisme

Teimme kahden päivän retken Alcoyhin. Päätarkoitus oli tutustua Alcoyn modernismi taloihin. Kaupungissa on nähtävää useammaksikin päiväksi ja varmasti sinne suuntaamme vielä uudestaan. Nyt tutustuimme siis modernismitaloihin ja joihinkin muihin Alcoyn rakennuksiin.  Kuljimme turisti-infosta saamamme ”ruta de modernismi” reitin. Ihmettelimme, ihastelimme ja kuvasimme toinen toistaan kauniimpia taloja. Olen nyt koonnut listan kuvaamistani taloista ja lisännyt kuvieni alle joitan netistä löytämiäni tietoja niistä. Urakka oli iso, mutta nyt ne on tallessa. Kun seuraavan kerran menemme, täältä nämä sitten löytyy ja voi vielä uudestaan käydä katsastamassa. Nyt ehdimme käydä myös Moors & Christian museossa , ihanassa valkoisessa näyttelyhallissa ja vanhalla hautausmaalla. Näistä sitten vielä ihan erillinen juttu. Paljon jäi näkemättä ja osa paikoista oli koronan takia kiinni, joten uusi reissu on tehtävä.

Varmasti vielä menemme, jos ei pelkästään talojen takia niin sitten vaikka kuuluisien Moor & Christian juhlien viettoon, kolmen kuninkaan paraatia katsomaan tai vaikkapa modernistijuhlille. Niitäkin kaupungissa vietetään. Ihmiset pukeutuvat ajan tyyliin. La Semana Modernista, la Feria Modernista syyskuussa.

Alcoy on lisätty Euroopan Unionin Art Nouveau kaupunkien listaan, jossa muuten myös Helsinki on jugend taloineen.

Linki

Art Nouveau European Route : The Route

Tiedot olen ottanut turisti-infon esitteistä ja monilta sivuilta netistä. Alcoy turisti-infon nettisivut on ainakin minulle todella hitaasti latautuvat, mutta paljon tietoa löytyy muualtakin, esimerkiksi:

Alcoy, la sorpresa modernista del Mediterráneo

Ja

Vicente Pascual Pastor – Urbipedia – Archivo de Arquitectura

Ja

Timoteo Briet Montaud – Urbipedia – Archivo de Arquitectura

 

Alcoy Modernismi arkitehtitalot suunniteltiin kaupunkiin sen teollisen toiminnan ”kukoistusvuosien” aikana. Kaupungissa oli paljon menestyviä tekstiili ja paperitehtaita. Porvarilliset perheet uudistivat tai rakennuttivat paljon taloja. Samoin rakennettiin mausoleumeja ja tehtaiden julkisivuja. Suunnittelijoiksi palkattiin lähinnä kaksi arkkitehtiä, jotka kummatkin olivat modernistityylin käyttäjiä. Vicente Pascual Pastor ja Timoteo Briet Montaud. Kummatkin olivat syntyneet 1800-luvun puolivälissä, Briet Cocentainassa ja Vincent Pascual Pastor Alcoyssa. He olivat opiskelleet arkkitehtuuria Barcelonassa. Mutta työnsä he tekivät synnyinalueellaan.

Vicente Pascual työskenteli eniten vuosina 1906–1910. Hänen töissään näkyy jugend ja katalonialaisen modernismin ideoiden omaksuminen. Brietin taloissa näkee geometrisiä muotoja sekä Wienissä ja muissa Keski-Euroopan kaupungeissa vahvan Secession-liikkeen vaikutus. Lisää Itavallan session liikkeestä ja tyylistä löytyy netistä ja siellä käyneet ehkä ovat nähneet liikkeen perustajien suunnitteleman näyttelyhallin nimeltä Secessionsgebäude. Sama rakennus on painettu maan 0,50€ kolikon takapuolelle. Samaa secessionismi tyyliä on myös Wienin Karlsplatz Stadtbahn rautatieasema. Briet oli hyvin tuottelias, häneltä löytyy yli 40 arkkitehtoonista työtä jotka käytännössä kaikki löytyvät Alcoysta.

Alcoyn kunnostettujen talojen ominaispiirteitä ovat valimo- ja takorautamateriaalien,  kiven, marmorin, puun, hydraulisten päällysteiden ja luonnonkuvien tai geometristen ja abstraktien aiheiden käyttö. Kaipungissa olikin useita taitavia puuseppiä ja käsityöläisiä, jotka osallistuivat muottien ja koristeiden tekemiseen.

On ehkä syytä vielä mainita muutama paikallinen taidemaalari, jotka osallistuivat näiden hienojen talojen luomiseen. Fernando Cabrera Cantón, Emilio Salan, Adolfo Morrión, Edmundo Jordán ja Francisco Laporta Valorin. Heillä oli tärkeä rooli talojen maalausten ja koristelujen tekemisessä.

Alcoyn modernismitalot

Talo no 4 Calle Sant Nicolau.

El Edificio Raduán

Arkkitehti Vicente Pascual Pastor vuonna 1910 uudelleen rakentama talo.

San Nicolás -katu, joka yhdistää Glorietan puiston ja Plaza de Españan on ollut kaupungin tärkeä katu, jonka Alcoyn teollisuusporvaristo valitsi asuinalueekseen ja sosiaalisten ja kulttuuristen instituutioiden paikaksi ja myös kaupalliseksi kaduksi. Tällä kadulla sijaitsevat esimerkiksi merkittävät modernistiset Casa Pavo ja Circulo Industrial rakennukset.

Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa oli pitkään Singerin ompelukonetalon tilat.

Talossa on 5 kerrosta ja siinä on monta yhteläisyyttä Calle Juan Cantó numero 8 talon kanssa samalta arkkitehdiltä. Eroja on kertosten lukumäärässä ja Juan Canton talossa on sisäpuutarha mutta tässä talossa vain patio. Juan Cantón talosta alempana oma kirjoitus. käyn ny ensin läpi kaikki Calle Sant Nicolaun ”aarteet”.

Julkisuvussa näkyy jokaisen kerroksen erilainen tekniikka. Ensimmäisen parvekekerroksen koristelut ja muoto on mielenkiintoinen ja todella kaunis. Siinä on käytetty myös puuta. Ylimmän kerroksen parvekkeen kaiteet paljon tiheämmässä ja koristeellisemmat kuin muiden. Ihan ylimmäisenä taas tälle arkkitehdille tyypillinen neliapila kuvio. Tämä talo on mielestäni yksi kauneimmista Alcoyssa.

Talo no 2 Calle Sant Nicolau.

Arkkitehti Vincent Pascual Pastorin suorittama julkisivu uudistus vuodelta 1905 Antonio Pérez Moltón yksityisasunnossa.

Kapean rakennuksen julkisivussa näkyy tuhkakivimuuraus ja kiveen kaiverrettu kasviaiheinen  koristelu.  Kannattaa huomioida ulokkeilla varustetut parvekkeet ja ylimmän kerroksen uusgoottilaiset kaaret. Rautakaiteessa on kaarevat ääriviivat ja kukkakoristelu modernistisen tyylin suuntaviivoja noudattaen.

Talo no 15 Calle Sant Nicolau. Casa del Pavo (riikinkukkotalo)

Vicente Pascual Pastor 

Talo rakennettiin 1909 yksityiskäyttöön.

Alcoyn yksi modernistisen tyylin päärakennuksista. Se on viisikerroksinen asuinrakennus, jonka takaosassa pienen puutarhan jälkeen sijaitsi taidemaalari Fernando Cabrera Cantón työhuone, joka teki yhteistyötä arkkitehti Vicente Pascual Pastorin kanssa rakennuksen koristelussa ja sisustamisessa.

Julkisivu on ”monimutkainen” sommittelultaan ja koristeidensakin puolesta. Talossa on 2 ovea ja niiden yläpuolella on rautainen riikinkukko veistos, jonka mukaan talo sai nimensä. Ovissa on myös kauniit ja taidokkaat kahvat raudasta.

Kannattaa tarkkaan katsoa talon eri kerroksien taidokasta suunnittelua ja toteutusta. Ovien välissä on ensin puolikerros kolmella ”ikkuna-aukolla” joissa rautakalterit. Näiden yläpuolella taas omana kokonaisuutena kolmen ikkunan muodostama ”parvi” tai miksi sitä nyt sanoisi. Olisi mielenkiintoista nähdä tai tietää millaiset tilat tai huoneet tämän kahdesta puolikkaasta kerroksesta muodostetussa ensimmäinen kerroksessa oikein on. Toisessa kerroksessa on iso todella kaunis parveke lasi-ikkunoin. Kannattaa huomioida parvekkeiden alapuoliset taidokkaat kivikoristeet. Tämän ison parvekkeen kummallakin sivulla pienemmät sivuparvekkeet ja niiden yläpuolella taas kiviseppelekoristeet. Kahden seuraavan kerroksen parvekkeet ovat yksinkertaisempia mutta niiden ikkunoiden yläpuolella on taas kauniit kukkakuvioiset ”kapat”. Samanlaiset, jotka löytyy saman arkkitehdin suunnittelemasta Casa Mataix talosta Calle Joan Cantó 10:ssä.

Ja kaiken komeuden kruunaa ylimpänä oleva taidokas mosaiikkikuvio, josta minä onneton en ole ymmärtänyt ottaa lähikuvaa.

Materiaalina julkisivussa on käytetty kiveä, kiviveistoksia ja kiillotettua kiveä. Terasseilla ja ikkunoissa puusepän taidonnäytteitä ja parvekkeissa takorautakaiteet. 

Tähän taloon ei valitettavasti pääse sisään. Alla lisää kuvia Case del Pavosta.

Talo no 19 Calle Saint Nicolau, Circulo Industrial

Arkkitehti Timoteo Briet

Talo rakennettiin vuosina 1909–1911 ja se on yksi edustavimmista modernismin teoksista Alcoyssa. Ainutlaatuinen kokonaisuus ja yksi Alcoyn parhaiten säilyneistä, sekä ulkonäöltään että hyvin hoidettujen sisätilojensa ansiosta.

Talon rakennutti Alcoy Industrial Circle kulttuuri-instituutti, joka oli perustettu 1868.

Tarvittiin paikka ja kokonaisuus Alcoyn liikemiesten, yrittäjien ja porvariston käyttöön. Käsitykseni mukaan samainen instituutti edelleen toimii ja pitää yllä talon toimintaa. 

Taloon pääsee sisälle tutustumaan. Tämä oli matkamme aikana ainut talo johon pääsi sisälle. Mutta huomioikaa, miehiltä vaadittiin pitkälahkeiset housut. 

Sisältä löytyy juhlatilat, upea kirjasto, juhlasali, baari, ravintola ja kaunis sisäpihalla oleva puutarharavintola. Arvokkaita instituutin omistamia taideteoksia jne.

Sisällä kirjastohuoneen eleganssi veti hiljaiseksi. Toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia kuten esimerkiksi katot, jotka on maalannut taidemaalari Fernando Cabrera Cantó.

Pyöreän juhlasalihuoneen – Rotunda – srinien ornamenttimaalaukset ovat taidemaalari Adolfo Morrón ja hänen isänsä, myös taidemaalari Joaquín Morrón, töitä. 

Talon julkisivu calle Saint Nicolaulla on kuin karamelli.  Brietin secessio-tyylin mukainen koristelu. Huomionarvoisia ovat parvekkeiden kaiteiden taonta, kukka- ja geometriset ornamentit sekä ylimmän kerroksen naishahmot.

Julkisivu on kunnostettu kahdesti.  Ensimmäinen vuonna 1989 palautti alkuperäiset värinsä vaaleanvihreäksi ja toisen kerran vuonna 2011, talon 100-vuotisjuhlana.

Circulo Industrialin kirjasto laajakuvana

Casa de Bomberos, Calle Gonçal Barrachina, 6 – 8

Talo rakennettiin ”La Unión Alcoyana” pyynnöstä. Tämä yritys hallinnoi kaupungin palotorjuntaa vuosina 1888-1955. Tällä hetkellä rakennus on edelleen saman yhtiön omistuksessa. Modernismille tyypilliset kivikoristeet. On hyvin mahdollista, että kuvanveistäjä Ramón Ruiz, joka myös osallistui Casa del Pavon rakentamiseen työskenteli rakennuksen koristelun parissa.

Rakennukseen ei pääse sisälle.

Talo no 2  Carrer Joan Cantó, Casa de Escaló

Arkkitehti Vincent Pascual

Tällä hetkellä talon sisätiloissa toimii Kunnan musiikki- ja tanssikonservatorio.

Casa d’Escaló rakennettiin vuosina 1906-1908. Talon teettäjä ja omistaja oli liikemies Enrique García Peidro, joka omisti yhdessä veljiensä kanssa Hijos de Salvador García -tekstiilitehtaan, joka tunnetaan paremmin nimellä la Fábrica de l’Escaló  Rakennus on yksi merkittävimmistä esimerkkeistä jugendtyylisestä Alcoyssa, eikä siihen ole tehty mitään ulkoisia muutoksia rakentamisesta nykypäivään.  Joan Cantó -kadun harva kaupunkiympäristö mahdollisti kartanon rakentamisen niin, että siinä oli neljä ulkojulkisivua. Tämän ansiosta arkkitehti Vicente Pascual pystyi tuomaan rakennukseen ulkoa valoa.

Alun perin rakennuksen pohjakerroksessa oli varasto- ja toimistotiloja ja muut kerrokset olivat asumiskäytössä.

Rakennuksessa on monia kiinnostavia yksityskohtia. Kiinnitin huomiota mutkikkaaseen katon reunan rakenteeseen. Talossa on myös kauniit laminoidusta teräksestä tehdyt erkkerit. Erkkereiden yläpuolella terassit, joissa kiviset kaiteet. Katsokaapa tarkasti miten taidokkaat. Ikkunoiden yläpuolella vihertävät todella kauniit ”kapat”, vähän kun verhot. Aiheena niissäkin tyylille ominaiset kasviaiheet. Vincent Pascualille tyypillistä neliapilaa en huomannut. 

Pohjakerroksen ikkunoissa taas takorautapalkit ja kauniit taidokkaat kalterit. Takorautaiset parvekkeen kaiteet ovat kaarevia. Taidokasta käsityötä kaikki. Alueella toimi monia taitavia puuseppiä, sillä he tekivät ensin kaiteisiin muotit puusta.

Sisälle emme päässeet pandemian takia. Turisti-infon ystävällinen rouva kuitenkin mainitsi, että parhaillaan käyvät neuvotteluja talon avaamisesta turisteille. Siellä olisi ollut kauniit portaat ”escaleras”. Ensimmäisessä kerroksessa  sisällä on lukuisia yksityiskohtia, erityisesti massiivipuisia ovia, joissa on kasvien muotoja.  Aula ja portaikko on koristeltu hienoilla modernistisilla seinämaalauksilla, pehmeissä väreissä: ruskeat, okrat, vihreät, siniset ja pinkit.

Talo no 10, Calle joan Canto

La Casa Mataix

Arkkitehti Vincent Pascal Pastor 1907.

Talo kulkee nimellä La Casa Mataix. Talon rakennutti alcoylainen teollisuusjohtaja Desiderio Mataix Valor. Talossa on pohjakerroksen lisäksi kaksi kuuta kerrosta, jotka on jaettu näkyvästi vaakatasossa olevalla  reunalla. Ylimpänä taas arkkitehdille ominainen neliapila-aukko. Kauniit taotut parvekekaiteet ja ikkunakalterit.

Pääovi on laminoitua rautaa, jossa on kukkakoristeita. Toisin kun viereinen Edificio Vilaplana tämä talo näyttää olevan asuttu, kukkakin ikkunalaudalla.

Talo no 8, Calle Joan Canto 8

El Edificio Vilaplana

Arkkitehti Vincente Pascual Pastor

Talon rakennutti Enrique Vilaplana Julián joka oli Caja de Ahorros ja  Monte de Piedad pankkien  puheenjohtajana. Edificio Vilaplanan tontin omisti nämä laitokset. Talon läheisyyteen rakennettiin myöhemmin näiden laitosten pääkonttori, jossa nykyään on nykytaiteen museo – Monte de Piedad.

Talon julkisivun laattamainen kivikoristelu on taas erilainen kun muissa Alcoyssa näkemissäni taloissa.Jokaisen kerroksen ikkunoiden yläosien kaarevat muodot mielenkiintoisesti erilaiset vaikkakin jotain samaakin löytyy.

Calle Rigoberto Albors, Monte de Piedad talo

Arkkitehti Vicente Pascual Pastor.  Vuosi 1909

Sen rakennutti Enrique Vilaplana Julián.  Sama kaveri jonka talon Vicente Pascual Pastor suunnitteli korttelin päähän Calle Joan Cantolle joka kulkee nimellä El Edificio Vilaplana.

 Monte de Piedad rakennuksessa on neljä kerrosta ja talo kattaa koko korttelin. Kaunis isoilla portailla oleva sisääntulo ja iso kello ylimmäisenä. Kaunis rakennus ja sisällä näkyi kauniit mielenkiintoiset lasimaalaukset. En tietysti päässyt sisään kuten niin usein tapahtuu kun en etukäteen tarkista aukioloaikoja.

Rakennus on ollut pankin pääkonttorina ja myöhemmin muussa käytössä. 28. joulukuuta 2010 rakennuksessa vihittiin käyttöön taiteelle omistettu Centre d’Art d’Alcoi -museo. Kun rakennuksen omistaja Caja Mediterráneo meni konkurssiin, museo suljettiin seitsemän kuukautta myöhemmin ja avattiin uudelleen marraskuussa 2018 Institut Valencià d’Art Modernin päämajana.

Talot no 1, 3 ja 5  Calle Bartolomé José Gallardo

Timoteo Brietin suunnittelemat vuonna 1905

Nämä kolme rakennusta oli alunperin suunniteltu vuokrataloiksi ja niiden alakerroksessa oli liikehuoneistoja. 

Kolmen talon ryhmä, joissa keskimmäisen julkisivu on kiveä ja sen kummallakin puolella Brietin tyyliin julkisivut vihreää keramiikkalaattaa. Tälläiset modernismityyliin kuuluvat keraamiset laatat ei Alcoyn taloissa ole yleisiä mutta Brietiltä niitä löytyy muutamia. Ja kaikissa on värinä vihreä. Brietin selkeä tyyli ja harvat koristeluaiheet voi huomata näissäkin taloissa.

Talot sijaitsevat Monte de Piedad -rakennuksen ( Centre d’Art d’Alcoi -museo) nurkalla. Aivan Brietin talojen nurkan takana on Plaça Ferrándiz i Carbonell ja tekninen yliopisto ja  asiassa yksi näistä Brietin taloista on myös yliopiston käytössä. Suosittelen käyntiä myös tuossa nykytaiteen museossa, jonka on suunnitellut Vicente Pascual Pastor. Kaunis talo ja museoon olisi ollut vapaa pääsy jos vain olisi ollut auki.

Talot no 43 ja 45 Calle Sant Joan, Antiguas Fábricas

Nämä kaksi teollisuusrakennusta ovat Timothy Brietin suunnittelemat vuodelta 1915. Numerossa 43 oli litografiapaja ja viereinen rakennus suunniteltiin varastoksi.

Kumpaankin rakennukseen tehtiin 1920 ja 1921 lisäkerros kattoterassein.

Talo no 26  Avd. Pais Valencià 26, Casa Laporta,

Arkkitehti Timoteo Briet vuosi 1904

Tämä talo on kuin karamelli. Sitä pidetään ensimmäisenä Alcoyn madernismi talona. Julkisivussa erottuu kaunis laminoidusta teräksestä tehty erkkeri. Väritykseltään talo on Brietin tyyliin vihreä ja julkisivu on verhoiltu vihreällä laatalla.

Rakennuksen omistaja oli José Laporta Valor.  Hän valitsi Brietin talonsa kunnostajaksi. Hän oli valencialaisen taidemaalarin Francisco Laporta Valorin veli. Talon sisällä olisi näkemisen arvoiset portaan ja eteisen maalaukset.

Huomioitavaa on myös tämän kadun suuntaisella seuraavalla kadulla Casa Laportan takana oleva Garage Anexo. Vanha modernistiryylinen autotalli, jonka Briet suunnitteli 1905, vuosi Casa Laportan jälkeen Casa Laportan autotalliksi. Autotalli on yksi harvoista Alcoyn modernistirakennuksista, joissa tiili seinä.

Talo no 30 Avd. Pais Valencià,

Tämän talon ja Casa Laportan välissä on vain yksi talo. Eli melkein vierekkäiset talot. Suunnittelija oli kuitenkin Jorge Vilaplana Carbonell, eklektisen tyylin rakennusmestari, vuonna 1911. Arkkitehtuurissa eklektismi on sitä, että käyttää eri tyylien ja ajanjaksojen arkkitehtonisia elementtejä yhdessä rakennuksessa.

Tässä talossa on nähtävillä paljon samaa kun naapuritalossa Casa Laportassa.

Jorge Vilaplana Carbonell rakensi useita panteoneja kuuluisalle Alcoyn hautausmaalle.

todella kaunis kolmannen parvekekerroksen yläpuolinen kerros

Talo no 27 Calle Sant Llorenc

Arkkitehti Vincent Pascualin suunnittelema vuonna 1913.

Kapeassa rakennuksessa erottuvat modernistiset ikkunat sekä parvekkeet ja takorautakaiteet kasviskoristeilla.

 Rakennuksen pohjakerros on numeroitu kyltissä numerolla 33, jonka vastaa vanhaa kadun numeroa.

Viereisessä talossa kaunis mosaiikkitaulu

 

Talo no 24 Calle Sant Josep

Arkkitehti Timoteo Briet asui ja kuoli tässä talossa.  Hän itse kunnosti talon julkisivua vuonna 1910.

Briet käytti tyyliteltyä geometrista symboliikkaa,  kuutiota, ympyrää ja suorakulmiota. Talo olimielestäni yksi kauneimmista. Jäi melkein huomaamatta kun oli syrjässä ja kovin pieni.

Talossa on pohjakerros ja kolme lisäkerrosta. Perusmateriaali on kivi ja talo on väriltään vihertävä.

Parvekkeiden kaiteet on takoraudasta ja niissä on kauniit kukkakuviot. Seinillä hillityt melkein huomaamattomat kivikoristeet.

Pääparvekkeen ulokkeeseen suunnittelija on ehkä saanut vaikutteita Doménech i Montanerin (tunnettu barcelonalainen modernistiarkkitehti), parvekkeiden ”kukkakruunuista”.

Katso parvekkeen pohjan alle.Katon alla on kaunis kuviointi naisenkasvoineen ja Brietille tyypilliset vihreät laatat osana kuviota.

 Myös viereisen huonommassa kunnossa olevan vanhan talon julkisivu on Brietin suunnittelema vuonna 1908.

Talot no 16, 18, ja 20 Calle Pintor Casanova

Talot suunniteltiin vuokrataloiksi. Timoteo Brietin käsialaa. Toimeksiantaja oli pappi, Vicente García Gomis.

Talot no 16 ja 18 vuonna 1915 ovat vuodelta 1915.

Talossa no 18 on Brietille tyypillinen vihreä keramiikka ja kaarevat aaltoilevat parvekkeet. Tämä talo on suunniteltu varakkaille perheille.  

Huomaa talon no 16 ympyrät ikkunoiden yläpuolella. Ensiksi niihin ei kiinnitä huomiota mutta kauniit yksinkertaisuudessaan. Rautaiset tukipalkit myös tässä talossa.

Numero 20 talo. Vuosi 1908.

Siinä on pohjakerros, välikerros ja kolme lisäkerrosta. Huomioitavaa, että jokainen kerros erilainen. Tässä talossa on tyylille tyypilliset takorautaiset tukipylväät (poikittaiset) alakerroksen yläpuolella. Usein näissäkin tukipalkeissa on koristeena yksinkertainen kukka. Talon ovessa kaunis ”kolkutin” ovikellona.

Minulta jäi kuvaamatta numerot 20 ja 16 kun  juuri paikalla ollessamme talossa no 20 toimiva koulu ”päästi” lapset kotiin ja talojen vastapäinen tori vilisi pieniä maskinaamaisia ihmisiä enkä halunnut jäädä heidän jalkoihinsa. Otin tähän kuvakaappaukset google street viewsta.

Talot no 3 j 5, Calle Sant Llorenc 3 ja 5

Istuttiin kahvilassa talon edessä, kahvilan nimi La Bellota y el Centeno

Talo on taidemaalari Fernando Cabreran syntymäpaikka ja arkkitehti Timoteo Briet uudisti sen  vuonna 1910. Julkisivussa on vain vähän koristeellisia elementtejä. Yläosassa joitakin wieniläisen jugend (sezeccionism) tyylin yksityskohtia.

Talon vieressä talo no 5, suunnittelija  Vicente Pascual vuonna 1910. Kauniit tyylille ominaiset lehti- ja kukkakimput parvekkeiden yläpuolella ja muutenkin koristeellisempi kun viereinen Brietin tekemä. Ihan ylhäällä arkkitehti Vincent Pascualille tyypillinen neliapila.  Parvekkeissa vuorottelee suorat ja kaarevat taidokkaat takorautakoristeet ja kukat. Talon alakerrassa Cafe Blau.

La Glorieta puisto, Plaça Ramón i Cajal,

Puisto, joka on tehty San Franciscon luostarin hedelmätarhaan kuuluvalle maalle vuonna 1836.

Puistoon on tehty monta muutosta vuosien mittaan. Merkittävin vuonna 1899  arkkitehti Vicente Pascual Pastorin toteuttama. Puistossa on hänen patsas ja modernistityylinen portti ja rauta-aidat. Puiston keskellä kaunis huvimaja. Puistosta löytyy siistit yleiset vessat.

Kommentoi