Matkakertomuksia Espanjasta

Almagro

Almagro, teatterikaupunki.

Tämä todella erikoinen kaupunki on Castilla-La Manchan autonomisella alueella provinssissa nimeltään Ciudad Real. 

 

Almagro on tunnettu teatterikaupunki, siellä pidetään kuuluisat teatterifestivaalit. Kaupungin kuuluisin nähtävyys on vuonna 1628  rakennettu teatteri – El Corral de Comedias joka on Almagron keskusaukiolla. Teatteri on ainoa laatuaan Euroopassa, ainoa tuon ajan edelleen toiminnassa oleva teatteri.

El Corral de Comedias, Almagro

Teatterissa ei ole kattoa, ainoastaan kangasmarkiisi
samaan aikaan meidän teatteriin tutustuessamme siellä harjoitteli joku porukka jotain näytelmää
Kaivo isossa teatterisalissa
Harjoitukset menossa

Plaza Mayor, Almagron, keskusaukio. 

Tämä on entinen asepiha. (Almagro oli myös sotilaallisen ritarijärjestön, Orden de Calatrava, hallinnollinen pääkaupunki). Keskusaukiota ympäröi pylväskäytävien (pylväitä yhteensä 85) varaan rakennetut vihreäksi maalatut rakennukset. Täysin poikkeavan näköinen kokonaisuus Espanjassa. Aukion talojen rakentaminen osuu ajallisesti samaan aikaan kun kaupungissa vaikuttanut rikas saksalainen pankkiirisuku ja tyylistä voisi päätellä, että heillä on ehkä ollut jotain sanomista millaisia taloja tämän asepihan ympärille rakennetaa. 

Tämä kaupungin keskustan Plaza Mayor oli meidänkin retken yksi „oho“ elämys. Aukiolla olevissa lukuisissa ravintoloissa oli myös kylmänä lokakuun iltana paljon elämää.

 

Noista yläpuolisista kuvista sen verran lisää, että tuolla pylväskujalla oli mielenkiintoisia kauppoja, lähinnä matkamuistomyymälöitä ja paikallisia herkkuja myyviä kauppiaita ravintoloiden lisäksi. Aamulla juuri auringonnousun aikaan oli hieno kävellä tyhjällä Plazalla ja yrittää vangita kaikki kauniit värit. Iltaa istuttiin myöhään viileässä lokakuun ilmassa ja seurattiin paikallisten perheiden illanviettoa. Taisimme olla ainoat turistit koko torilla.

Pitsimuseo

Samalla aukiolla teatteria vastapäätä on Almagron pitsimuseo. Kaupunki on kuuluisa nyplätystä pitsistä. Museossa ei saanut kuvata. En huomannut kieltokylttejä ja ehdin napsia muutaman kuvan, ennen kun minulle tultiin asiasta huomauttamaan. Siellä kannattaa käydä, jos yhtään käsityöt kiinnostaa.

Diego de Almagron patsas

Almagron Plaza Mayorin toisessa päässä kun kaupungintalo on tämä patsas. Se esittää Diego de Almagroa. Tämä kongistadori lähti vuonna 1525 Peruun ”ryöstöretkelle”, mutta päätyi lopulta Chileen.

Hän pääsi historiankirjoihin Chilen löytäjänä ja ratsastajapatsaaksi synnyinkaupunkinsa keskusaukiolle.

Me tietty lähetettiin kuvia chileläisille ystävillemme tästä patsaasta.

 

 

Almagronissa vaikutti  1500-luvulla Függers- suku.

Tämä Fuggers- (Fúcaresin)pankkiirisuku onkin aika mielenkiintoinen juttu.  Suku oli kuuluisa rikas saksalainen pankkiirisuku Augsburgista. Kuninkaiden ja keisarin rahoittajia ja lainoittaja. Suvulla oli läheiset välit  tuon ajan Euroopan vaikutusvaltaisimpiin Habsburg hallitsijoihin joita he rahoittivat.  Függers-perhe hallitsi suurta osaa Euroopan taloudesta 1500-luvulla ja kerrytti itselleen valtavan omaisuuden.  Perheellä oli melkein monopoli Euroopan kuparimarkkinoilla.

Tämän suvun oman aikansa päämies pankkiiri Jakob Fugger, myös nimellä ”Jakob Fugger der Reiche” tunnettu,  hoiti Almagronissa Almadénin elohopeakaivoksia. 

Hänelle oli myönnettiin osuus Espanjan hopea ja elohopeakaivosten voitoista kiitoksena kuninkaan rahoittajana toimimisesta.

Jakobin seuraaja oli hänen veljenpoika Anton Fugger, syntynyt vuonna 1493 ja hän oli Jakobin vanhemman veljen Georgen poika.  Antónista tuli Espanjan kuningas Carlos I: n ja myöhemmin hänen poikansa Felipe II: n virallinen rahanantaja ja vastineeksi hän hyötyi Espanjan kaivostoiminnan ohella kullan ja hopean siirroista Amerikasta.  Mihin tuona aikana tarvittiin elohopeaa siinä määrin, että sillä pystyi rikastumaan. No juttuhan on niin, että elohopea liittyy läheisesti myös kultaan ja hopeaan. Sen avulla saatiin erotettua nämä jalometallit malmista. Suku oli mukana mertentakaisessa liiketoiminnassa. Se sai kaupallisia myönnytyksiä Venezuelassa, Chilessä, Perussa ja myös Venäjällä.  Maustekauppa maksoi Antonille suuria osinkoja, ja hän oli mukana myös Unkarin karjabusineksessa. Luin myös, että hän oli mukana myös orjakaupassa Afrikasta. Tämäkin businessala taisi liittyä tuottavaan kaivostoimintaan kun elohopeakaivoksilla käytettiin orjatyövoimaa. Sekä lapseton Jakob Fugger että Anton olivat aikansa Euroopan rikkaimpia henkilöitä. 

Fugger-perheen monien yritysten joukossa oli myös silkin ja kankaan kauppaa, ja on todennäköistä, että he myös kävivät kauppaa pitsillä. On myös mahdollista, että Fugger-naiset tiesivät pitsi tekniikan tai että he pitivät pitsinnyplääjiä palvelijoidensa joukossa.  Nämä tosiasiat ja Almagro-pitsien samankaltaisuus flaamilaisten ja saksalaisten pitsien kanssa antavat viitteitä siihen, että perhe toi tämän tekniikan kaupunkiin. 

Antonin aikana suvun taantuminen kuitenkin alkoi.  Kun kuningas Felipe II  julisti vuonna 1557 Espanjan konkurssin ja näin onnistui pääsemään eroon osasta velkojaan Fuggerille niin tämä mahtisuvun varallisuus väheni.

Fuggerit rakennuttivat niin Augsburgissa kun muuallakin rakennuksia ja kirkkoja, joita nyt me turistit voimme käydä ihailemassa. Muutama näistä löytyy myös Almagronista. Esimerkiksi:

Palacio Fúcares (Függers)

 Fuggers-suvun rakennus, joka rakennettiin suvun hallintorakennukseksi ja joka myöhemmin toimi varastona, jossa pidettiin Almadénin kaivosten elohopeaa.  Rakennus on peräisin 1500-luvulta.  Talossa on neliönmuotoinen piha, jota ympäröi toscanalaiset pylväät, jotka tukevat puoliympyrän muotoisia kaaria. Tämä renesanssipatio on näkemisen arvoinen, juuri tuon kauniin pihan ansiosta. Tällä perheellä on ollut suuri merkitys Almagronille. Tässä palatsissa oli myös poikkeuksellisesti englanninkielisiä opasteita, jotka kertoivat tästä perheestä.

Rakennusta käytetään nykyään kultturitapahtumien järjestämiseen.

San Agustínin kirkko

Tätä kirkkoa pidetään Ciudad Realin maakunnan tärkeänä barokkityylisenä rakennuksena. Kirkon rakennutti Fuggers perheen jäsen. Työt aloitettiin 1625 mutta se valmistui vasta 1719.

Kirkon yhteydessä oli myös alunperin Agustinos Recoletos munkkiluostari. Munkit oli kutsunut Almagroon Fuggers suku vuonna 1635. Nyt luostariosuudesta on jäljellä vain ovi sillä valtion takavarikoi kirkollista omaisuutta useampaan otteeseen ja tämä luostari huutokaupattiin yksityisille vuonna 1843. Ostajat aloittivat nopeasti luostarin purkamisen. Mutta onneksi kirkko saatiin pelastettua purkamiselta. Viime vuosina kirkon sisustusmaalauksia on restauroitu mahdollisimman paljon, ja ne julistettiin kulttuurihistorialliseksi nähtävyydeksi 1993. Nyt kirkon tiloja käytetään näyttelytiloina. Oli aika jännä käydä isossa kirkkosalissa, josta kaikki kirkoille ominaiset elementit puuttuivat. Oli vain pelkkä sisäkuori.

Convent de la Asunción de Calatrava

1500-luvun alussa Calatravan ritarikunnan pääkomentajan Don Gutierre de Padillan päätti perustaa Almagronin kaupunkiin vuonna 1504 suuren sairaalan. Rakentaminen eteni nopeasti rakennusmestari Enrique Egas el Mozon johdolla.  Myöhemmin vuonna 1523, kun oli todisteita siitä, että Almagro ei tarvinnut toista sairaalaa, päätettiin muuttaa rakennus nunnaluostariksi. Vuonna 1835 tapahtunut kirkon omaisuuden takavarikointi hääti nunnat luostaristaan ja rakennus hylättiin ja siihen kohdistui tuhoja. Vuonna 1902 Andalusian provinssin dominikaanit ottivat haltuunsa tuolloin käytännössä tuhoutuneen rakennuksen ja restauroivat kirkon ja luostarin.  

Ensimmäisenä tulopäivänä Almagroniin koluttiin ja kuvattiin kaupungin kulttuurikohteita, palatseja, museoita ja kirkkoja. Seuraavana aamuna hyvin nukutun yön jälkeen lähdin aamukävelylle ja nostin katseeni ylös ja voi kun kauniita rännejä näinkään. Taidokkaita peltiseppiä edelleen on olemassa. Näitä oli kiva katsella, kun takana oli useamman päivän matka keskiaikaisissa kaupungeissa ja ”kovalevy” päässä jo huusi ”jotain muuta kun kirkkoja ja palatseja välillä please”.

Olimme varanneet huoneen paikasta nimeltä Retiro del Teatro. Kiva huoneistohotellityyppinen juttu. Oma sisäänkäynti käytävältä. Huoneessa yksi iso sänky ja jännä ”komuutti”, jossa kahvinkeittovehkeet ja tais olla pieni jääkaappikin ja oma kylppäri. Aamiaista ei tarjottu mutta me kävimme lähibaarissa aamiaisella. 

Paljon jäi noita vanhoja taloja, museoita ja kirkkoja näkemättä. Esimerkiksi tämä Iglesia de la Madre de Dios jäi vain ulkoisen tarkastelun varaan kun oli kiinni. Kirkko rakennettiin vuonna 1546 mutta lopullisesti se valmistui vasta 1602. Muutaman kuvan nappasin tästä kirkosta ja sitten jatkoimme jo kiireesti matkaa Puerto Lapicen kautta Consuegraan, jossa oli viikonlopun Rosa de Safran festivaalit. Näistä festivaaleista jo kirjoitinkin oman postauksen.

Meiltä jäi paljon näkemättä Almagronissa. Esimerkiksi
Iglesia de San Bartolomé, Iglesia de San Blas, National Museum of Theatre.
 
Kaupungissa asuneiden aikansa mahtimiesten ja heidän perheidensä palatseja siellä olisi ollut useampia, esimerkiksi
Palacio de los Marqueses de Torremejía
Palacio de los Condes de Valdeparaíso
Palacio de los Medrano.

Kommentoi

Scroll to Top