Mantelipuut Costa Blancan vuorilla
Olipa kerran venäläinen prinsessa, joka muutti Espanjaan. Hän kaipasi kovasti kotimaansa lumisia talvia. Helpottaakseen puolisonsa koti-ikävää prinssi istutti mantelipuita vuoren rinteille ja näin lahjoitti rakastetulleen helpotusta ikävään.
Kaunis tarina mielessämme ajeltiin Torreviejasta Guadalestin laaksoon katselemaan lumivalkoisena ja vaaleanpunaisena hehkuvia vuorenrinteitä. Mantelipuut kukkivat helmikuun alkupuolella. Tarkoituksenamme oli kokeilla ensimmäistä kertaa pienimuotoinen vuorivaellus kahdestaan ilman opasta. Lähdimme liikkeelle Abdet-nimisestä kylästä. Kylä sijaitsee 657 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä asuu 60 henkeä ja siellä on vain 5 katua. Abdet sijaitsee Sierra de Serrela vuoren rinteellä. Vuoren korkein huippu on 1993 metriä merenpinnan yläpuolella. Me ei noustu kun 773 metriin ja lenkin pituudeksi meillä tuli ylä ja ala mäkeä noin 7 km.
Abdetin kylä
Kylän asukkaat ovat arabialaista alkuperää. Kuningas Jaime I de Aragón valloitti alueen vuonna 1238 ja antoi kylän Vidal de Sarria-nimiselle suvulle vuonna 1264. Väestö käännytettiin kristinuskoon 1500-luvun alussa. Vuonna 1526 muslimiväestö kuitenkin kapinoi käännytystä vastaan ja heidät karkoitettiin vuonna 1609. Karkoituksen jälkeen kylässä oli vain 12 taloa. Myöhemmin kylä asutettiin uudelleen ja 1700-luvulla kylässä oli jo 25 taloa.
Kylän pienestä koosta huolimatta missasimme kylän tärkeimmän nähtävyyden. Yhden Valencian alueen vanhimmista Trinquete pelikentistä. ”Kenttä” on rakennettu vuonna 1772. Kapea muurien välissä oleva alue, joka on 18 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Peli muistuttaa tennistä ja squashia, mutta sitä pelataan ilman mailoja. Täytyy mennä joku vuosi uudestaan ja kiertää koko kylä kunnolla. Houkutellaan mukaan ystäväpariskunta, jonka kanssa pelaillaan mölkkyä Torreviejassa ja laitetaan Trinquette peli pystyyn.
Nyt raskas vaellus vuorilla vei sen verran mehut pois, että jaksoimme vain juoda termarikahvit kylän kirkon edessä. Kyllä, luit oikein, 60 hengen kylässä oli tietysti oma kirkko.
Retki oli kaikin puolin antoisa, sain napsittua kivoja kuvia, saimme paljon kokemusta siitä, mitä tuolla vuorilla kulkemiseen tarvitaan eväiden lisäksi. Hyvät nilkkoja tukevat paksupohjaiset kengät. Maasto on kivistä. Korkeuseroja on riittämiin, niin että jos tätä liikuntamuotoa haluaa jatkaa, on syytä kyllä vähän kohottaa kuntoa ja muutama kilo vähemmän olisi iso bonus. Suurin puute meillä oli kuitenkin kunnollisen navigaattorin puute. Reitti oli paikka paikoin hyvin merkitty, mutta vuorilla ei kaikkissa paikoissa kännykän netti toiminut. Onneksi olin etukäteen vähän surffaillut wikilockissa. Muuten ehkä vieläkin kiertäisimme ”kairaa” ja etsisimme polkua autolle.
Tiesitkö tämän mantelista
Kukat kehittyvät keväällä ennen lehtien puhkeamista, ja puu kukkii lehdettömänä. Puu vaatii vuodessa 300–600 tunnin ajan alle 7,2 asteen lämpötilan. Se viihtyykin hyvin välimeren ilmastossa, jossa on lämpimät ja kuivat kesät sekä lauhkeat ja sateiset talvet. Noin puoli vuotta kukkimisen jälkeen muodostuu pieniä vihreitä, nukkapintaisia hedelmiä. Kun hedelmät halkeavat, esiin tulee luumarja, jonka sisällä on siemen. Tätä siementä kutsutaan manteliksi. Siis kolmen kerroksen sisin osa.
Manteli on sukua persikalle. Myös persikkapuun hedelmässä on ”karvainen” päällys ja sisällä iso luumarja jonka sisällä siemen.
Mantelipuita tiedetään kasvaneen jo kivikaudella. Viljelty sitä on pronssikaudesta alkaen. Antiikin Kreikassa oli paljon taruja manteleista. Yhden mukaan manteli on syntynyt Kybele-jumalatteren veripisarasta. ”Jumalten äiti” Kybele oli alun perin vähäaasialainen vuorten ja hedelmällisyyden jumalatar. Myös raamatussa mainitaan manteli. En ole kirjaa niin tarkkaan lukenut että tietäisin missä siellä.
80% maailman manteleista viljellään nykyään Kaliforniassa. Kalifornian manteleita on montaa eri laatu. Yleisin ja meillä Suomessa myyty on Nonparell-lajike. Eri mantelilajit eroavat toisistaan, koon, muodon ja maun suhteen. Tässä linkki sivulle, jossa kuva eri Kaliforniassa viljellyistä lajikkeista.
Espanjassa viljellään lajiketta nimeltä Marcona. Ne ovat Kalifornian sukulaisiaan pyöreämpiä, litteämpiä, pehmeämpiä ja maultaan enemmän ”voisia”. Niitä sanotaan myös manteleiden kuningattariksi ”Queen of Almonds”. Hinnalta nämä ovat myös Amerikan sukulaisiaan kalliimpia.
Jukka kävi kauppahallista ostamassa Marcona manteleita. Tässä niistä kuva. Näitä herkkuja saa täältä, kuorellisena, kuorettomana, paahdettuna ja suolattuna. Yksi paikallinen tapa on tarjota hyvää ilmakuivattua kinkkua ohuina siivuina ja päälle suolattuja manteleita. Manteleita käytetään paljon juuri ruuanlaitossa leipomisen lisäksi
