Auxerre

Vielä yksi kirjoitus Ranskasta ennen kun siirryn Espanjan postauksiin. Kyseessä on Auxerre 40000 asukkaan kaupunki Ranskan Burgundissa. Nyt olimme vain läpikulkumatkalla ja yövyimme yhden yön. Emme yrittäneetkään tutustua kaupungin moniin merkittäviin historiallisiin rakennuksin, kirkkoihin ja luostareihin. Nyt lepuuttelimme mieltä ja keräsimme vain askeleita pitkän autossa istumisen jälkeen. Seuraavalla kerralla, jos reitti tänne vie voisi käydä ainakin kuuluisassa historiallisesti suojellussa katedraalissa oikein sisällä. Cathédrale Saint-Étienne. Siellä on kuulema kauniit lasi-ikkunat ja kuuluisat freskot. Nyt ihastelimme tätä kaunista rakennusta vain ulkoa. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluu myös benediktiiniläisluostari l L’Abbaye Saint-Germain. Kaupunki on Yonne -joen varrella ja joen yli rakennetulta kävelysillalta on kauniit näkymät kaupunkiin.

Harmiksemme kaupungin kuuluisa kello, Tour de l’Horloge d’Auxerre, oli rakennustelineiden peitossa. Restaurointi on kuulema valmis vuonna 2022. Kellotorni rakennettiin 1400-luvulla. Kello on kaksipuolinen ja toisin kuin monet muut tällaiset kaksipuoliset kellot, molemmat puolet ovat suhteellisen samanlaisia. Tämä kello on erikoinen siinä mielessä, että kellonajan lisäksi se näyttää ”astrologisen ajan”, toinen viisari osoittaa auringon ja toinen kuun liikkeitä. Kello on rakennettu kaarisiltaan, joka yhdistää tornirakennuksen kaksi osaa. Kellotorni sijaitsee kaupungin keskiaikaisessa keskuksessa, joka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä hotellistamme.

 

Kierreltiin kapeilla mukulakivikaduilla, ihasteltiin keskiaikaisia taloja, syötiin pizzat Sain-Nicolasin aukion ravintolaterassilla. Viehättävä paikka ja viehätystä lisäsi se Ranskan tiukka korona-ajan piirre, että ei edes ulkoterasseille päässyt istumaan ja tilaamaan juomaa tai ruokaa ilman koronapassia. Tieto, että kaikilla asiakkailla on kaksi koronarokotusta tai tuore negatiivinen koronatestitodistus lisäsi kyllä herkulliseen makunautintoon vielä hienon lisätwistin.

Kauniita vanhoja taloja kaupunki täynnä. Nyt korona-ajan iltapäivän ja illan kujat oli tyhjinä.

Keskustassa on muutama hauska patsas. Niistä yksi esittää kadetti Rousellea, joka kuoli Auxerressa 1807. Tämä kuuluisa kaupungissa haastemiehenä toiminut Guillaume Rousselle oli pidetty mies ammatistaan huolimatta kaupunkilaisten keskuudessa. Kuuluisin hän nykyään on varmaan hänestä kertovasta lastenlaulusta.

Kaupungin kuuluisan ulosottomiehen patsas
Marie Noël
Nicolas Retif de la Bretonnen patsas. Kaupunkia kutsutaan myös taiteen kaupungiksi. Hän lienee kirjailia.

Hello this is Kirsti speaking

puhelinkoppikin löytyi. En saanut yhteyttä. Onneksi on kännykkä ja vielä EU datapakettikin. Kyllä nykyään on helppo matkustaa yhteyksien pitämisen puolesta.

Se seuraava kerta vierailla Auxerressa varmaan tulee, sillä kaupunki on mukavasti ihan reitillä Saksasta tai Luxemburgista Espanjan rajalle. Hotellimme, jossa yövyttiin on myös todella aarre. Ei mikään kovin halpa, mutta harvoin ihan halvalla tämän tason hotelleja saa. Hotelli valikoitui tällä kertaa sijaintinsa, historiansa ja yksityisen parkkipaikkansa ansiosta. Hotellissa on 25 empiretyyliin sisustettua huonetta, uima-allas, baari, oleskelutilat. Pysäköinti oli ilmainen. Hotellia pitää keski-ikäinen pariskunta, hyvin touhukkaita ja ystävällisiä. Ovikoodilla pääsi klo 20 jälkeen sisään ja aamiainen oli todella hyvä. Tarjolla oli kaikki hyvään aamupalaan kuuluvat lämpimät ja kylmät sortit sekä hyvä valikoima hedelmiä ja muroja. Televisiokanavat ja wifi huoneissa. Eläimet ei sallittuja ja vaikka meidän kerrokseen oli hissi, hissiltä huoneeseen muutama rappu ja käytävä hyvin kapea.

 

Hotellin historia liittyy Napoleoniin ja hänen kuuluisaan marsalkkaansa nimeltä Michel Ney. Napoleonin ”urhoollisista urhoollisin” marsalkka, joka taisteli kaikissa Napoleonin sodissa ja josta Napoleon teki myös Moskovan ruhtinaan oli leiriytynyt Auxerreen maa-alueelle, jossa tämä Hôtel Les Maréchaux nyt sijaitsee. Samaan aikaan vuonna 1815 Napoleon oli palaamassa Elban saarelta Pariisiin ja poikkesi Auxerressa marsalkkaansa tapaamassa.

Vuonna 1854 pariisilaistuomarien perhe rakensi leirin paikalle Napoleon tyylisen kartanon. Rakennus restauroitiin 1980 ja siitä tuli tämä meidän hotelli Hôtel Les Maréchaux. Hotellin nimi siis tulee Napoleonin marsalkoista. Aulassa on kuvataulu kaikista ja hotellihuoneet on nimetty heidän mukaansa. Huoneen avaimenperiä myöten on ajateltu historiaa.

Tapanani ei ole ollut näiden postausten yhteydessä sen kummemmin ”hehkuttaa” mitään hotellia kun en täällä mitään halua mainostaa. Käyttämämme hotellit kyllä jossain vaiheessa listaan erilliselle sivulle itselleni muistiin. Nyt tämän ja seuraavan Canfrancaa koskevan postauksen kohdalla teen poikkeuksen. Olivat kummatkin todella hyviä valintoja. Tämä Auxerren hotelli sijaintinsa ja historiansa takia ja Canfrancan hotelli sijaintinsa ja mahtavien maisemiensa takia. Mutta korostan, että hotellien kanssa en ole koskaan mitään sopinut ja kun tiedän blogini hyvin suppean lukijakunnan niin tähän nyt tämän laitan.

Kommentoi