Daya Vieja on mukava päiväretkikohde vain 17 km päässä Torreviejasta . Se sijaitsee Vega Baja del Seguran alueen sydämessä. Daya Viejan pinta-ala on 3 neliökilometriä ja väkiluku 758 ihmistä.
Daya Vieja on kaunis, hyvin hoidettu kaupunki. Merkillepantavaa on sen monet palmut. Noin pieneksi paikaksi siellä oli todella leveä palmuin reunustettu katu ja iso parkkipaikka, jota ympäröi monta monihaaraista palmua. Parkkipaikan vastapäätä on mukava kahvilakioski.
Kaupungin pääkadun päässä on Plaza de León, johon keskittyy paikan turistinähtävyys. Todella korkealle kasvanut monihaarainen palmu. Palmua kehystää erikoisen näköinen ”häkkyrä”. Tämä rakennelma osoittautui näköalatorniksi. Monihaaraisesta palmusta romahti aikanaan yksi runko ja oli tarve tukea jäljellä olevia haaroja. Arkkitehti Joaquín Alvado Bañon suunnitteli tätä tarkoitusta varten Mirador del Palmeralin eli näköalatornin. Omasta mielestäni rakennelma ei ole kaunis, mutta mielenkiintoinen ja ylhäältä on sitten kauniit näköalat.
Tietysti piti kiivetä tuonne näköalatorniin vaikka vähän mietityttikin. Ihan perille päästyäni kyllä tuli kiire alas, sillä ihan vakaan tuntuinen tuo pitkä osa ei oikein ollut.
Eniten ihmettelin rakennelman keskellä kasvavaa palmua. Korkeutta sillä on todella paljon, rungot ovat taas puolestaan todella ”ruipelot”.
Aukio on saanut nimensä sillä olevasta pylväästä. Pylvään päällä on vaakuna ja pieni leijona patsas.
vinoon rakennettu kaupungintalo
Yhdessä aukion taloista on pieni leipomo. Kannatta poiketa sisään. Meille on tullut jo perinteeksi näillä kaupunkeihin suuntautuvilla retkillä poiketa paikallisessa konditoriassa. Mitä pienempi kylä sitä mukavampia kokemuksia olemme saaneet. Yritän aina todella huonolla espanjan taidollani päästä juttuun myyjän kanssa. Kerron ensin, että puhun huonosti espanjaa, mutta haluaisin myyjän suosittelevan jotain paikallista herkkua mukaanvietäväksi. Vastaanotto on poikkeuksetta ollut todella mukava. Nyt Daya Viejan pienessä leipomossa oletettavasti itse omistaja rouva innostui ylpeänä tuomaan meille maistiaisia eri tuotteistaan. Saimme syötäväksemme viisi mantelileivonnaista, selityksen mitä kaikkea ne sisältävät, nimet ja luultavasti paikat missä ne on tehty, näin olin ymmärtävinäni. Meiltä kysyttiin mitä pidimme kaupungista, mistä olimme kotoisin ja toivotettiin hyvää loman jatkoa ja aurinkoisia päiviä. Me poistuimme puodista vatsat pullollaan manteli ja marenki marsipaanikakkuja ja jokaista maistamaamme laatua tietty tuplat kassissa.
Kaupungin historiasta tiedetään, että alueella oli arabiasutusta ja ainakin yksi tärkeä maurien ”maalaistalo”. Daya Viejan ja maalaistalon/kartanon alueet siirtyivät aikojen kuluessa suvulta toiselle. Daya Vieja kohtasi vastoinkäymisiä ja väestö tuhoutui 1648 ruttoepidemian aikana. Maurit karkoitettiin ja alueen omistajiksi tuli lukuisia eri sukuja vuosien mittaan. Maiden omistajien joukosta mainitaan myös Pinohermoson kreivi nimeltä D. Juan Nepomuceno Mariano Roca de Togores y Escorcia. Kreivi palkkasi arkkitehdin laatimaan suunnitelman ja aloittamaan Daya Viejan uuden kaupungin rakentaminen, sillä kaupunki oli lähes kokonaan tuhoutunut vuoden 1829 maanjäristyksessä. Työt alkoivat 1855.
Entisistä ajoista Daya Nuevassa ei valitettavasti ole jäljellä kun tuo ylhäällä olevan kuvan pylväs, jonka päällä on Pinohermoson kreivin suvun kilpeä kannatteleva leijona. Pois on tuhoutunut ja raunioitunut kreivin kartano ja pieni kappelikin. Kappelin paikalle rakennettiin uusi nykyinen kirkko.
Hyvin lähellä Plaza de Leonia on myös mielenkiintoinen veteen liittyvä rakennus. Suuri pyöreäkattoinen lappeellaan olevan tynnyrin muotoinen rakennus ja siihen liittyvä torni. Rakennus liittyy jotenkin vanhaan vesihuoltoon. Rakennuksen lähellä keskellä jalkakäytävää on myös kaksi vesisulkua ja ohikulkiessa kuulee veden solisevan kadun alla. Tuo erikoisenmuotoinen rakennus on nyt kunnostettu kulttuurikeskukseksi.
Vega Bajan ilmasto on kuiva Välimeren ilmasto, jossa on leudot talvet ja miellyttävät kesät. Alueelle on ominaista rinteiden puute ja matala pohjavesi. Siellä kärsitään kuivuudesta, mutta toisaalta myös suurista tulvista. Oikein paha tulva oli viimeksi Vega Bajalla 2019.
Daya Viejan alue on täysin tasainen ja alueella on jo muinaisista ajoista lähtien ollut maanviljelyä, joka perustuu arabivallan aikaiseen kastelujärjestelmään. Tämän täydellisen kastelu- ja viemäröintijärjestelmän ja suosiollisen ilmaston ansiosta alueen maa on erittäin hedelmällistä ja siellä saadaan jopa kolme satoa vuodessa.
Tärkein viljelykasvi tällä alueella on latva-artisokka. Vega Baja Artisokka (Alcachofa Vega Baja) -”brändi” on jo noussut maineeseen ja luonut alueelle hyvinvointia. Alue on yksi latva-artisokan tärkeimmistä viljelyalueista Espanjassa. Sen artisokat tunnetaan laadustaan myös ulkomailla, jonne suuri osa siellä viljeltävistä vuotuisista 25 000 tonnista artisokkaa myydään.
Ja viljelyynhän tarvitaan vettä. Tärkein veteen liittyvä asia tällä alueella on perinteinen kastelujärjestelmä, nerokas, monimutkainen ja labyrinttimainen kastelukanavien ja salaojien verkosto. Tämä jo arabien aikanaan alueelle kehittämä järjestelmä tuo veden viljelijöille Segura joesta. Se jakaa vedet eri pelloille ja hedelmätarhoihin erilaisten sulkuporttien ja patoporttien kautta. Ylimääräinen vesi johdetaan ojiin ja sieltä taas eteenpäin. Vesi kulkee näiden peltoalueiden läpi ja kastelee niitä, mutta kulkee ”työnsä tehtyään” eteenpäin seuraaville alueille. Tämä arvokas luonnonvara on laitettu tavallaan kiertoon. Moni Vega Bajan alueella luonnossa liikkuva tuntee ja on nähnyt näitä kanavia. Useimmat niistä on kaivettuja maapohjaisia ojia, azarbeja, mutta jotkut nykyaikana myös pohjasta ja reunoilta sementoituja todella isojakin kanavia. Ja kanavien varrella näkee sitten pato- ja sulkuportteja. Jokaiselle viljelijälle määrätään päivä ja kelloaika, jolloin he voivat käydä avaamassa sulun ja päästää vettä omille pelloilleen. Näin minulle opas eräällä turistibussimatkalla kertoi. Sana azarbe tulee myös monin paikoin esiin tässä yhteydessä. Wikipedian mukaan ”Azarbe (arabiasta sarab, latinalaisamerikkalaisen muodon kautta assarb)on oja, joka kuljettaa ylimääräistä vettä kastelusta. Se on perinteinen elementti hedelmätarhamaissa.”
Minulle aukesi todella kiinnostava maailma kun lähdin netistä etsimään tietoja näistä kastelukanaverkostoista. Löysin dokumentteja siitä miten Segura-joen vesi kulkee alkulähteeltään Andalusian Jaénin Pontonesista kohti määränpäätään Välimerta ja Guardamar del Seguraa. Miten joen vettä ohjataan matkalla suuriin tekojärviin ja altaisiin tai miten jokeen erilaisten siirtovesikanavien kautta ohjataan vettä muualta toisista joista tai miten joen virtausta on aikanaan ohjailtu haluttuun suuntaan. Esimerkiksi Segura jokeen liittyvä El trasvase Tajo-Segura siirtoprojekti on yksi Espanjan suurimmista vesirakennustöistä. Tämän siirtokanavan/systeemin kautta Tajo-joen vesi ohjataan Entrepeñas-tekojärvestä (Guadalajarasta) ja Buendía (Cuenca) -altaista Mundo-joelle (Seguran sivujoki), Talaven tekojärvelle ja padolle Albaceten maakunnassa. Koko el Trasvase Tajo-Seguran pituus on 292 km. Siihen kuuluu altaita, avokanavia maan alle louhittu tunneli ja akveductin tapaan maanpinnan yläpuolella kulkevia putkia. Ja jos ymmärsin oikein vettä myös pumpataan ylös lähtötekojärvestä putkea pitkin ylös vuorelle, josta matka alkaa kohti rannikkoa. Googlaamalla El trasvase Tajo-Segura löytää upeita kuviakin. Azud Ojósin altaalle ja padolle Ricoten lähelle ehdittyään vesi jaetaan vielä kahteen eri suuntiin menevään verkostoon, toinen niistä päätyy tuohon Torreviejan lähellä olevaan Pedreran tekojärveen, jos olen oikein ymmärtänyt.
Alla muutamia nettisivuja, joista kaivelin näitä tietoja:
http://www.trasvasetajosegura.com/recorrido-del-trasvase/
Tämän postauksen voit jakaa.