Hondon de los Frailes

Hondón de los Frailes on kunta Alicanten maakunnassa Valencian itsehallintoalueella. Kunnan pinta-ala on 12,6 neliökilometriä ja vuonna 2011 asukasluku oli 1217.

Hondón de los Frailes sijaitsee laaksossa noin 400 metriä merenpinnan yläpuolella alueella jota nimitetään Medio Vinalopó:ksi. Laaksoa ympäröivät vuoret Sierra de los Frailes (718 m) pohjoisessa ja vuoret Sierra de Crevillente” ja “Sierra de Albatera” etelässä.

Kunnan historiasta sen verran, että on olemassa merkkejä alueella jo Rooman vallan ajan asutuksesta. Mutta 1400-luvun lopulta ja 1500-luvun alusta on säilynyt ensimmäiset kirjalliset todisteet alueen asutuksesta. Papereissa on tieto, että vuonna 1498 nämä maat liitettiin Señorío de Redovánin tilaan. Lopulta vuonna 1926 Hondón de los Frailesista tuli oma kuntansa. Vuosien väliin mahtuu monta omistajaa, uskonnollisia veljeskuntia, Redovanin kunta, Novelda  ja Hondon de les Nieves vain muutamia mainitakseni. Espanjan sisällissodan aikana kunta nimettiin lyhyeksi ajaksi Hondón Libreksi, ja se palasi alkuperäiseen nimeen Hondón de los Frailes aseellisen konfliktin päätyttyä.

Kunnan asukkaat saavat toimeentulonsa maataloudesta, rakennusteollisuudesta ja turismista. Laaksossa viljellään syötävien rypäleiden (Vinalopó-alkuperänimitys) lisäksi viinin valmistukseen tarkoitettuja rypäleitä, oliiveja, päärynöitä ja manteleita. Rakennusalalla marmorin louhinta on alueelle tyypillistä. Turismi on myös tärkeä tulon lähde ja kunnassa  on huomattava ulkomaalaisväestö. Sijaitseehan kunta vain vajaan tunnin ajomatkan päässä rannikolta ja alueella on kuivava välimerellinen ilmasto.

Iglesia Virgen de la Salud -kirkko on kylän kauniilla kävelykadulla. Kirkon kello on hiljattain korjattu. Kadun varrella on monia ravintoloita, vanha kaupungintalo ja joitakin liikkeitä. Kaikki on ”minikokoisia” taloja erilaisine julkisivuineen. Jopa kirkon kupolikin oli minikokoa. Katua pitkin kävellessä tuli mielikuva, että kävelee nukkekotikylässä. Kaikki oli pientä. Montaakaan kaksi- tai kolmekerroksista taloa ei kaupungissa nähty. Monen talon seinällä oli laatta, jossa oli kylän suojelupyhimyksen kuva. Tälläisiä nähtiin todella paljon.

Nukkekotikaupungin minitaloja

Vanha kaupungintalo
Uusi kaupungintalo
Kaupungin talon edessä olevassa puistossa risti joka liittyy luultavasti sisällissotaan

Hondón de los Frailesista alkaa mielenkiintoinen vaellusreitti. Reitti on kiertoreitti ja sen voi kulkea 7 km pituisena. Tason sanotaan olevan helppo. Korkein kohta 819 m. Reitin varrella on kaksi mielenkiintoista paikkaa. Mirador/näköalapaikka, josta mahtavat näkymät hyvällä säällä jopa merelle asti. Toinen on cueva de Jaime El Barbudo (Jaime parrakkan luola). Me emme nyt tätä vaellusreittiä tehneet, mutta laitan sitä koskevan kiehtovan tarinan tänne muistiin. Varmasti kevään aikana sen kierrämme.

Reitin nimi on PR-CV 255 Sendero de Jaime el Barbudo.

Tässäpä tositarina Jaime el Barbudosta, jonka mukaan reitti on nimetty. Kuka oli Jaime el Barbudo?

Vuosina 1783-1824 alueella eli mies nimeltä Jaime José Cayetano Alfonso Juan, joka viettämänsä elämän ansiosta sai nimen ”el Barbut”, ”parrakas” vai kääntyisikö nimi paremmin suomeksi ”partasuu”. Hän oli vaatimattoman talonpoikaisperheen poika Crevillentestä. Jo pienestä pojasta lähtien hänet lähetettiin vuorille lammaspaimeneksi. Aikuistuttuaan hän kyllästyi lammaspaimenen hommiin ja pestautui Catralin kylään joidenkin viinitarhojen vartijaaksi. Työssään vartijana hän joutui tappeluun alueella toimineen vaarallisen el Zurdo -nimisen rosvon kanssa. Jaimen ja el Zurdon kohtaaminen päättyi ikävästi kun Jaime itsepuolustuksekseen tappoi tunkeutujan. Tämän surmantyön seurauksena el Zurdon rosvokaverit yrittivät tappaa Jaimen. Jaime ei voinut myöskään luottaa siihen, että viinitarhojen omistaja Catralin pormestari puolustaisi häntä oikeudessa, vaikka tapossa olikin ollut kyse itsepuolustuksesta. Niinpä Jaime päätyi pakenemaan vuoristoon, joka oli hänelle tuttu lammaspaimenajoilta. Siellä hänen koettelemuksensa eivät suinkaan loppuneet, sillä nälkä yllätti ja hän liittyi pelastuakseen  ”Hermanos Mojican” rosvojoukkoon. Tästä alkoi Jaimen elämän vaihe, jossa hän rosvojoukon jäsenenä teki pahoinpitelyjä ja ryöstöjä vuorilta käsin. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt rosvojoukon julmia menettelytapoja ja liittoutui joidenkin joukon jäsenten kanssa ja otti jengin haltuunsa. Uudella ryhmällä oli uusi missio. Rosvotaan rikkaita ja jaetaan osa saaliista köyhille. Tämä alueen uusi Robin Hood joukko sai tavallisten ihmisten sympatiat ja kunnioituksen toimilleen. Jaimen tarina ei loppunut vielä tähänkään vaan hän sai mainetta vuosien 1808 – 1813 Espanjassa käydyn ns. Napoleonin sodan aikana, kun espanjalaiset tappelivat Ranskan armeijaa vastaan alueella. Jaime on mukana yhteydenotoissa ranskalaisten kanssa. Nyt oli käyttöä hänen monipuolisella kontaktiverkostollaan ja täydellisellä maastotuntemuksellaan. Kun ranskalaiset oli karkoitettu maasta ”Jaime el Barbudo” oli jo kansallisesti tunnettu Valencian tärkein rosvo. 

Tämä sympaattinen tarina saa synkän lopun. Aikakauden poliittisessa myllerryksessä Jaime oli asettunut kuningasmielisten puolelle. Vuonna 1823 Jaime armahdettiin ja hän omistautui muiden rosvojen ja pakolaisten jahtaamiseen ja vangitsemiseen. Mutta vuotta myöhemmin, vuonna 1824 Jaimen onni kääntyi ja hän joutui joidenkin luottomiestensä petturuuden uhriksi. Syynä oli hänen kuningasmieliset ajatuksensa. Hänet kutsuttiin Murcian vankilaan vastaanottamaan muka jotain tehtävää.  Kun hän ilmestyi paikalle, häntä syytettiin ryöstöstä ja murhasta. Hänet tuomittiin kuolemaan. ”Jaime El Barbudo” päätyi roikkumaan hirressä vuonna 1824 Murciassa  Plaza de Santo Domingolla. Vangin tärkeyden vuoksi ja opetuksena muille hänen ruumiinsa pilkotaan. Vain osa ruumiista haudataan, pää, kädet ja jalat olivat esillä rautahäkin sisällä näkyvillä eri alueilla.  Pää päätyi Crevillenteen.

”Jaime de Barbudon” tarina levisi aikanaan laajalle. Nykyään siitä on enää jäljellä hänen nimeään kantava vaellusreitti luolaan, jossa hän rosvojoukkoineen piilotteli. Hänestä on myös sanonta kansan suussa. Jos halutaan ilmaista, että joku on muiden ystävä voidaan kuulla sanottavan ”eixe es més lladre que Jaume el de la serra” tämä lause kääntynee suomeksi kutakuinkin näin: ”hänessä on enemmän varasta kun vuorien Jaimessa.”

Tällä reissulla tutustuimme Hondón de los Frailes kylään, ajelimme sinne läpi jylhien vuorimaisemien todella jyrkkää ja mutkaista tietä CV873 pitkin. Kylästä jatkoimme eri reittiä RM410 tietä pitkin Macisvenda nimiseen kylään, jossa juotiin termarikahvit kirkon edessä ja jatkettiin matkaa Albanillan kautta takaisin Torreviejaan. Tämä paluureitti ei sitten ollutkaan niin vuorinen ja mutkainen. Matkan tarkoitus oli nähdä mantelipuut kukassa, mutta Hondón laaksossa ei kukinta vielä ollut alkanut. Paljon mantelipuupeltoja kyllä oli ja joitakin yksittäisia puita onnistuin bongaamaan täydessä kukassakin. Liekkö sitten jokin aikainen lajike. 

Kotimatkalla näimme valtavasti sitruspuita, sitruuna ja mandariini lähinnä. Ja voi kuinka paljon satoa puut jaksavatkin tuottaa. Koskaan en näin paljon ole yhdessä puussa nähnyt. Koko tienoo oli värittynyt oranssiksi.

Tämän juttuni julkaisi myös Torreviejassa ilmestyvä Uusi Costa Blanca lehti. Laitan tähän linkin lehden numeroon missä se on:

https://www.lehtiluukku.fi/lue/costablanca/02-2022/305657.html

Email
WhatsApp

Kommentoi