Viuhka

El Albanico

Kukapa ei olisi nähnyt kuvia espanjalaisista hienoista rouvista värisyttämässä upeaa viuhkaa tai flamencotanssijoiden taidokasta viuhkankäyttöä. Viuhkat eivät kuitenkaan ole espanjalainen keksintö vaan jo ammoisina aikoina erilaisia keinoja käytettiin viilentämään oloa kuumalla. Ensimmäiset viuhkat, kylläkin aivan eri näköiset kun nykyään, olivat käytössä egyptiläisillä, babylonialaisilla ja esimerkiksi persialaisilla. Ne olivat suuria höyhenistä tehtyjä pitkän varren nokassa olleita. Niiden päätarkoitus oli karkoittaa hyönteisiä. Kreikassa niillä oli nimi flabelos. Rooman keisareiden mukana kulki orjia, jotka heiluttivat suuria varrellisia viuhkoja, joilla kärpäset pidettiin loitolla keisareista.

Myös Kiinassa on tuhansia vuosia vanha viuhkojen käytön perinne. Taitettava viuhka syntyi taas Japanissa. Legendan mukaan 700-luvulla keksittiin viuhka, jonka muoto otettiin lepakon siivistä. Portugalilaiset toivat sitten viuhkat mukanaan Eurooppaan matkoiltaan kaukoidästä. Espanjassa viuhkojen käyttö alkoi 1300-luvulla, mutta vasta 1700-luvulla niiden käyttö vakiintui. Viuhkoista tuli muoti-ilmiö ja niitä tehtiin erilaisiin käyttötarkoituksiin, häihin, hautajaisiin, kotikäyttöön ja juhliin. Oli eri viuhkat kesällä ja eri talvella käytettäväksi tai ilta- ja päiväviuhkat.  Mielikuvitus oli vain rajana kun niitä tehtiin.

Viuhkojen aateliin kuului ne, jotka oli tehty kokonaan jostain jalopuusta tai ne oli valmistettu kilpikonnankuoresta tai norsunluusta. 

Hienoissa viuhkoissa on kaiverrukset. Niitä annettiin lahjaksi ja kaiverruksiin voitiin laittaa esimerkiksi sulhasen ja morsiammen nimet tai niihin kaiverrettiin perheen vaakuna. Laadukas viuhka on  molemminpuolinen, sitä voi käyttää sekä oikealta että vasemmalta. Kuvio on molemmilla puolilla.

Materiaalina puuosien lisäksi käytettiin ja käytetään edelleen kangasta, paperia, silkkiä, pitsiä ja nahkaakin. Koristeluna käytettiin myös hopeisia ja kultaisia paljetteja ja höyheniä.

Suuret ja nyplätystä pitsistä tehdyt Pericón-viuhkat luotiin 1800-luvulla ja niitä käytettiin ennen kaikkea tanssin, flamencon ja teatterin maailmassa. Nimi Pericón Albanico jountuukin Etelä-Amerikan pericón tanssista. Kansantanssi, jossa parit tanssivat erilaisissa ryhmissä käyttäen isoja huiveja. Ryhmät tanssivat muodostaen erilaisia kuvioita.

Aikanaan Espanjassa oli yleistä käyttää viuhkaa härkätaisteluareenoilla. Ne viilensivät ja suojasivat auringolta käyttäjäänsä paahteessa istuessa ja nämä viuhkat olivat isokokoisia. Ennen viuhkoja käyttivät myös miehet. Miesten käyttämät olivat usein pienikokoisia taskuun mahtuvia. 

Nykyään viuhkoja ei paljon enää näe käytettävän. Itse olen nähnyt niitä lähinnä lämpiminä päivinä vanhemmilla rouvasihmisillä kahviloissa ja tietenkin flamenco esityksissä.

Viuhkojen käyttöön liittyi aikanaan monia uskomuksia. Uskottiin esimerkiksi, että jos sen jätti auki se toisi huonoa onnea. Tai jos pudotti viuhkan, sillä viestitettiin seuralaiselle että ”kuulun sinulle”.

Tästä pääsenkin kiehtovaan viuhkojen käytön elekieleen. Ei nimittäin ole ollenkaan sama miten viuhkaansa käyttää. Viuhkan liikkeillä ja asennoilla viestitään seuralaiselle omia tunteita. Tämä oli lienee yleistä aikana jolloin naisten ei ollut soveliasta sanoin lausua mitä miettii tai tuntee seuralaistaan kohtaan.

Tässäpä muutama esimerkki tästä hienovaraisesta elekielestä. Jos esimerkiksi:

OHJE
  1. Heilutat viuhkaasi hitaasti: ”en ole kiinnostunut sinusta”
  2. Heilutat viuhkaasi nopeasti ”rakastan sinua intohimoisesti”

Tapoja sulkea ja avata viuhka:

  1. Avaa ja sulje viuhkasi hyvin hitaasti: ”olen naimisissa oleva nainen ja olet minulle yhdentekevä”
  2. Avaa ja sulje viuhkasi nopeasti: ” Varo olen kihloissa”
  3. Jos taas suljet sen vihaisesti: ”Ei”
  4. Jos taas suljet sen hitaasti: ”Kyllä”

 

Eri tyylilläkin on eroja, enkä yhtään ihmettelisi vaikka tulisit väärinymmärretyksi ja joutuisit vielä naimisiin vastoin omaa tahtoasi.

Viuhkalla voi tehdä paljon muutakin kun vain heilutella sitä. Tässä erilaisia tapoja tähän viestintään:

OHJE
  1. Jos kohotat hiuksiasi tai liikutat otsatukkaasi suljetulla viuhkalla: ”Ajattelen sinua enkä voi unohtaa sinua”.
  2. Jos lasket viuhkan ”pinnoja/ruotoja” ja juoksutat sormiasi niiden yli: ”Haluan puhua kanssasi”.
  3. Jos kosketat suljetulla viuhkalla oikeaa poskeasi: ”Kyllä”
  4. Jos taas vasenta: ”Ei” – ole tarkkana tämän eleen kanssa!
  5. Jos lainaat viuhkaasi seuralaisellesi seuraa epäonnea
  6. Jonkun esineen lyöminen viuhkalla: ”näytät kärsimättömyyttä”
  7. Jos pidät viuhkaa molemmin käsin: ” On parempi, että unohdat minut”.
  1. Seuraavaksi tulee oppitunnin vaikein kohta:

    1. Jos peität silmäsi avoimella viuhkalla: ”rakastan sinua”
    2. jos piillotat kasvosi viuhkan taakse: ”Ole varovainen, meitä tarkkaillaan”
    3. Jos suljet viuhkan koskettaen silmiäsi:  ”Kun näen sinut”
    4. Ohje neljä on sama ele kun no 1, eli silmien peittäminen, joka voi tarkoittaa myös: ”Seuraa minua, kun menen”

Vaarallista touhua – pahimmassa tapauksessa voit menettää näkösi, jos osut itse silmään tai ihailija lähtee seuraamaan sinua vaikka vain halusit kertoa, että rakastat häntä.

Ehkä paras on unohtaa neljä viimeistä ja ottaa käyttöön tämä ohje: Puoliavoimen viuhkan pitäminen huulilla tarkoittaa: ”Voit suudella minua”.

Tai sitten vain sanoa suorat sanat. Joka tapauksessa, jos päädyt vihkakommunikaatioon, ole tarkkana, ettet tule väärin ymmärretyksi.

Punainen viuhkani on pienikokoinen hyvin laukkuun mahtuva ja ehkä siksi eniten käytetty. Sininen muuten kätevä käyttää kun aukeaa helposti. Vähän näitä omia tulee käytettyä vaikka ovatkin todella hyviä viilentäjiä.

Tietysti myös monet Espanjan kuningattaret ja heidän tyttärensä käyttivät viuhkoja. Kuningas Felipe V toisella puolisolla Isabel de Farnesiolla oli huomattava viuhkojen kokoelma. Monissa Espanjan museoissa on esimerkkejä kuninkaallisten kokoelmista. Esimerkiksi Patrimonial Nationalin viuhkakokoelmassa on 1612 viuhkaa ja suurin osa niistä on Madridin kuninkaanlinnassa. Madridin kokoelma on suurin Espanjassa oleva ja hyvin tärkeä moninaisuutensa, laatunsa ja viuhkoissa käytettyjen tekniikkojen vuoksi.

Erikseen on mainittava täällä meidän autonomiassa lähellä Valenciaa oleva etnografinen museo El Palmito Aldaia-nimisessä kaupungissa, jossa on mittava kokoelma viuhkoja. Aldaiaan on Torreviejasta 222 kilometriä, mutta Valenciasta vain 10 km. Käynnin voisi hyvin yhdistää seuraavaan Valencian vierailuun. Valencialla ja varsinkin Aldaialla on pitkä historia viuhkojen valmistuksessa. Sieltä löytyy edelleen käsityöläisiä, jotka valmistavat viuhkoja. Jos olet kiinnostunut hankkimaan itsellesi aidon täysin käsintehdyn viuhkan hanki se esimerkiksi Aldaiasta ja varmista, että viuhkassasi on merkintä ”Abanicos Artesanos Españoles” (AEA) merkintä. Merkin loi Aldaian viuhkavalmistajien kilta vuonna 2003 ja se takaa viuhkasi aitouden.

Linkki museon sivulle:

MUPA. Museu del Palmito d’Aldaia | Ajuntament Aldaia

enguaje | abanicosaparisi.es

Kansikuvan lisäksi minulla on nämä kaksi kuvaa pitsiviuhkoista. Kaikki kolme olen ottanut Almagron pitsimuseossa käynnin aikana. Hyvin taidokasta työtä varsinkin kun tietää, että pitsi on siis nyplätty käsin viuhkan muotoiseksi valmiiksi pitsipalaksi. En huomannut museossa ollessani, ettei siellä saa kuvata, ovat varmaan arkoja kuvaamiseen. Myöhemmin vasta huomasin kuvauskiellon.

Nykyajan kuuluisia viuhkantekijöitä noiden Aldaian tekijöiden lisäksi on esimerkiksi Raquel Marí Adsuar, jonka valmistama viuhka ainakin pyrki vuonna 2016 Guinessin ennätysten kirjaan. En onnistunut selvittämään pääsikö se sinne asti. Hänen pitsistä nypläämänsä viuhka on metrin mittainen päästä päähän. Kun olimme pari vuotta sitten Almagrossa, joka on kuuluisa espanjalainen teatteri- ja pitsikaupunki,  kävimme siellä vanhan teatterin vastapäätä olevassa pitsimuseossa. Siellä oli tosi hienoja nypläten valmistettuja viuhkoja esillä. Linkki Almagro blokikirjoitukseeni tästä linkistä:

almagro – Reputon Reissaaja

Netistä löytyy paljon tietoa viuhkoista, tässä muutama käyttämäni tietolähde, itse kun näitä ei voi omasta päästään keksiä:

El abanico, el complemento de moda con mucha historia

¿Cómo elegir un abanico y qué partes lo componen?

El Abanico | El lenguaje | abanicosaparisi.es

viimeinen esittelemäni viuhka ei ole kovin kaunis mutta minulle ”rakas”. Sen ostin ensimmäisellä Torreviejan vierailulla paikallisesta kiinankaupasta. Koskaan aikaisemmin en ollut ns. kiinankaupoissa käynyt ja hämmästelin tavaranpaljoutta ja halpuutta. Nykyään saattaa mennä jopa kuukausia etten kiinankauppoihin eksy.

Email
WhatsApp

Kommentoi