katsaus menneeseen

Meidän 2 vuotta pandemiaa Espanjassa

Monelle edelliset kaksi vuotta eivät ihan sujuneet niin kuin oli ajatellut ja suunnitellut. Kun nyt vuoden vaihtumisen jälkeen selaan omia päiväkirjamerkintöjäni joukosta löytyy monta toteutumatonta suunnitelmaa. Onpa sekaan eksynyt muutama epätoivoinen lausahduskin.

Takana on kaksi vuotta koronan kanssa elämistä. Tässä nyt muistelen vähän paria viime vuotta ja Espanjassa niiden aikana viettämäämme aikaa:

31.1.2020 Espanja ilmoitti ensimmäisestä koronatartunnasta maassa la Gomeran saarella. Kuukauden kuluttua tästä ilmoitti Valencian autonomia ensimmäisen tapauksensa, Villarealilainen mies oli sairastunut Milanon matkansa jälkeen.

8.3.2020 alkoi jo iso häly.  Madridissa pidettiin kansainvälisen naistenpäivän marssi. Pääministeri Pedro Sánchez, koko nimeltään muuten Pedro Sánchez Pérez-Castejón, sai moitteita kun oli sallinut tuon ison marssitapahtuman.

15.3.2020 Viikon kuluttua marssista Espanjan hallitus julisti hälytystilan ja koko maata koskevan lockdownin. Kaikki asukkaat määrättiin pysymään kotonaan. Baarit, ravintolat, kahvilat, elokuvateatterit sekä muut kun ruokakaupat ja apteekit suljettiin. Tätä seurasi maan rajojen ja autonomioiden rajojen sulku.

Mekin seurasimme päivittäin televisiosta kun lääkäri Fernando Simón, joka oli koko pandemian ajan keulahahmo kertoi käheällä äänellään tartuntatilanteesta ja loi kansalaisiin uskoa tulevaan ja kannusti jaksamaan. 

30.3.2020 tuli sitten uutinen, että hänkin oli saanut tartunnan. Jostain syystä se kosketti kovasti, mutta onneksi hän parantui. 

Joka ilta klo 20 ihmiset menivät omille parvekkeilleen taputtamaan käsiään. Näin haluttiin kiittää terveydenhuollon työntekijöitä, jotka olivat etulinjassa hoitamassa koronapotilaita. Työ oli haastava kun oli kyseessä uusi tauti ja hoitokeinot ja suojavarusteet olivat paikoin puutteelliset. Tämä kaikkien asukkaiden yhteinen ele teki minuun suuren vaikutuksen ja olin iltaisin terassilla naapureiden kanssa taputtamassa.

Uutisointi ja tiedotus oli aluksi sekavaa. Suomen Madridin-suurlähetystö otti kaikkiin matkustusilmoituksen tehneisiin yhteyttä kartoittaakseen suomalaisten Espanjan tilanteen. Mekin kyselyyn vastasimme.

Me olimme tulleet Espanjaan maaliskuun alussa lentäen ja parin viikon päästä saapumisesta julistettiin tuo lockdown. Ehdimme vielä käydä paikallisen retkijärjestäjän retkellä katsomassa persikankukkien kukintaa Valle de Ricotessa ja Cierzan kaupungissa. Suunnitelmissa oli monta muutakin retkeä keväälle. Voi kuinka sinisilmäisiä olimmekaan ihallessamme kevään kukkaloistoa.

Persikan herkkä kukka Ricoten laaksossa

Meille lockdown merkitsi sitä, että yritimme järjestää elämämme täysin ilman ulkopuolisia kontakteja. Suomalainen yritys kävi puolestamme kaupassa ja apua saimme myös ystäviltä, jotka tekivät itse kauppaostoksensa. Naapuriapu oli valtavaa tässä meidänkin korttelissa. Oli tunne, että yhdessä toinen toistaan auttaen selvitään. Meidät ulkomaanelävät otettiin mukaan hienosti. Onneksi meillä on asunnossa pieni kattoterassi, jota nurkasta nurkkaan kiertämällä kerättiin päivittäiset 10000 askelta. Naapurit näyttivät peukkua ja kadun toisella puolella oleva naapuri taputti käsiään jos sattui näkemään meidät kierroksellamme.

Seuraavaksi Suomen ulkoministeriö pyysi kaikkia ulkomailla lomailevia suomalaisia palaamaan kiireesti kotiin. Tämä aiheutti meidänkin tuttavapiirissä pientä paniikkia ja ystävät soittivat huolissaan miten  pääsemme Espanjasta pois. Minä otin suoraan Madridin lähetystöön yhteyttä kysyäkseni miten toimitaan ja selvisikin, että meillä ei ole tarvetta rynnätä mihinkään, koska meillä on oma asunto käytössä. Ilmoitus oli tarkoitettu hotellimajoituksessa oleville matkustajille. Me päätimme jäädä lämpimään seuraamaan tilannetta.

 

Lentoyhtiöt lopettivat liikenteen Alicanteen. Torreviejan paikallinen yrittäjäpariskunta kuitenkin järjesti yksityisiä palautuslentoja Suomeen. Emme kuitenkaan tarttuneet tähänkään mahdollisuuteen vaan jäimme kiertämään terassia ja samalla mietittiin, että eiköhän sitä sitten keväällä jollain keinoin kotiinkin pääse. Tärkein on pysyä kotona eikä joutua sairaalaan. Ja mitään hätäähän ei ole, ruokahuolto pelaa ja käsidesiä on pullokaupalla. Netistä tallennettiin espanjan ohjeita miten kerrotaan syy ulkonaliikkumiseen jos sinne on asiaa.

Tilanne parani Espanjassa aika nopeasti totaalilockdownin ansiosta kevään aikana. Ennen lentoa Suomeen ehdittiin jo tallustelemaan kadullakin, maskit naamalla ja vain määrätyn ajan ja vain tietyn kilometrin päästä kotiosoitteesta.  Esimerkiksi iäkkään saivat omat tuntinsa päivästä, jolloin pääsivät ulos. Heitä haluttiin suojella myös tällä tavoin.

Ensimmäistä kertaa kävelyllä 14.3.2020 jälkeen kodin ulkopuolella.

Mitähän miettii hän kulkiessaan tyhjillä kaduilla. Vastaantulijoita ei paljoa tullut vastaan ja hekin kaikki vanhuksia.

7.5.2020 finnair järjesti ilmoituksensa mukaan viimeisen palautuslennon Alicantesta Helsinkiin. Kait siinä Suomen ulkoministeriökin oli jotenkin mukana, täytyi saada kansalaiset kotiin. Silloin tuli mieleen, että tästä taitaakin tulla pidempi juttu ja on ehkä hyvä tarttua tähän mahdollisuuteen. Ostimme liput lennolle ja lensimme kotiin.

Vantaan lentokentällä saimme karanteeniohjeet ja ilmaiseen taksimatkaan oikeuttavan lapun.

Kotona odotti lisäohjeet. Sosiaali- ja terveysministeriön kirje kaikille yli 70-vuotiaille kansalaisille. Niitä noudattaen elettiin kesä, tavattiin läheisiä lähinnä vain ulkona. Espanjassa jo kevään aikana oli tiedotusvälineissä ja viranomaisten ohjeita, että koronassa on kyse ilmavälitteisestä tartunnasta. Ajattelimme, että turvavälit, maskit ja ulkotilat suojaisi meitä. Ruokahuolto hoidettiin kotiinkuljetuksella. Kaupoissa ei käyty. Pari reissua oli pakko tehdä julkisilla kulkuneuvoilla, mutta siihenkin saatiin loppukesästä helpotus kun hankittiin oma auto.

Kotona Suomessa seurattiin Espanjan tilanteen kehitystä. Mietittiin, että jokohan nyt olisi pandemia kohta ohi.

21.6.2020 loppui kansallinen hätätila Espanjassa.

Kesällä Espanjan tilanne parani ja syksyksi 2020 varattiin jo liput. Tällä kertaa matka tehtäisiin autolla. Pandemia ei suinkaan vielä ollut ohi eikä julkisia kulkuneuvoja haluttu käyttää. Autoon pakattiin paljon tarpeellista ja tarpeetonta syksyn 2020 ja talven 2021 varalle.  Tiedossa oli mieleistä tekemistä iltojen ratoksi. 

Minulle kutominen ja käsityöt on aina olleet henkireikä ja ilon tuottaja. Niinpä auto oli lastattu lankakerillä.

Matka tehtiin kolmen pysähdyksen taktiikalla. Aika pitkiä ajopäiviä ajettiin. Rajoilla ei vaadittu mitään testejä eikä rokotuspasseista vielä ollut mitään tietoakaan kun ei ollut rokotuksiakaan.

Hotellimme Audincourtissa Ranskassa.
Hotelli Ranskan ja Espanjan rajan tuntumassa. Campanile Perpignan

Tuo Audincourtin hotelli oli meille uusi kokemus. Audincourt sijaistee Montpelliardin lähellä jonkin matkaa noin tunnin ajomatkan päässä Saksan rajalta. Hyvä hotelli, ei mikään luksus mutta aidattu suljettu parkkialue joka meille aina tärkeä.

Useasti käytetään myös noita Campanile ketjun hotelleja, jos emme tarvitse kuin kunnollisen sängyn yöksi. Huoneet on tosi pieniä, mutta näissäkin hotelleissa on suljetut aidatut autopaikat.

Tiet olivat käytännössä tyhjiä koko Ranskan ja Saksan ajon aikana. Pandemia näkyi
Pyrenit näkyy, kohta ollaan Espanjassa

Nyt kun perillä oli auto käytössä päästiin myös tutustumaan lähialueiden kyliin. Tehtiin monta mukavaa eväsretkeä lähialueille ja nyt jälkeenpäin tuo aika muistuu mieleen todella mukavalta ja aktiivisen tekemisen ajalta. Käytiin Alteassa, Rojaleksessa, Abdetissa ja Torremendossa mantelikukintaa ihailemassa, Jacarillassa, Noveldassa. Tehtiin patikkaretkiä Fondon luonnonpuistoon, Cabo Roigin fossiilirantaan, Orihuelan palmupuistoon ja Guadamar de Seguraan. Ihasteltiin Rio Secon maisemia ja löydettiin mukava metsäreitti läheltä asuntoa. Monesta näistä retkistä olenkin kirjoittanut tänne blogiin.

Joulu 2020 vietettiin Espanjassa. Ensimmäinen Espanjan joulu kuitenkin aika tiukin rajoituksin.

Kevään koittaessa mieleen hiipi huoli miten kevään kotimatka läpi koronaeuroopan sujuisi kun mailla oli todella tiukat määräykset.

Hyvällä valmistautumisella kuitenkin selvittiin onnellisesti huhtikuussa 2021 kotiin. Ajettiin pitkä matka vain kolmella yöpymisellä. Ennen lähtöä Ranskaan pääsemiseksi otettiin Torreviejassa määräysten mukaiset PRC testit ja Saksassa vielä antigeenitesti, jotta päästiin yöpymään siellä hotellissa ja Travemündessä laivaan. Tästä kotimatkasta kirjoitin tämän postauksen.

Keväällä 2021 tilanne Torreviejan osalta näytti jo todella hyvältä.

Kesällä 2021 ladattiin akkuja, nautittiin luonnosta, tavattiin lapsenlapsia, pyöräiltiin ja tehtiin viljelypalstatöitä. Tehtiin jopa pari kyläilyreissuakin, ensimmäiset sitten pandemian alun. Koronan osalta saatiinkin sitten helpotusta oikein kunnolla kun saimme kummatkin rokotukset.

Syksyllä oli jo vakaa usko, että nyt helpottaa. Lähtöä Espanjaan ei edes kyseenalaistettu. Olisiko pitänyt tai olisimmeko lähteneet, jos olisimme tienneet tulevasta. Joka tapauksessa nyt matka halki Euroopan oli joustavaa koronapassin ansiosta. Sitä kyllä kysyttiin niin hotelleissa kun ravintoloissakin. Olin suunnitellut matkan niin, että sen varrella pakollisissa yöpymispaikoissa kuitenkin joihinkin kohteisiin pystyttiin tutustumaan mutta täytyy kuitenkin sanoa, että ihan normituristimatka sekään ei ollut. Nähtiin kuitenkin kauan toivomuslistalla olleet Oradour sur Glane ja Canfrancin juna-asema ja ajo läpi pyreneiden Paun kautta oli hieno.

 

Nyt talvella 2022 päiväkirjaan merkitään taas ilmaantuvuuslukuja, mietitään miten Euroopan maat toimivat rajamääräystensä kanssa. Tulomatkalle syksyllä suunniteltu Normandian kiertomatka jäi tekemättä kun ajateltiin vielä, että sen teemme keväällä kun pandemia on varmaan jo ohi. No toisin kävi. Taas tuli yksi pettynyt merkintä päiväkirjaani. Nyt Omicron täyttää tiedotusvälineet ja tartuntaluvut nousee lukemiin, joita ei ennen ole nähty. Saapas nähdä milloin sinne Normandiaan pääsemme. Onneksi kuitenkin kolmannet rokotukset meidänkin osalta on kohta pistetty. Siihen asti pysymme taas kotona.