Näin sanoo Nuuskamuikkunen. Minä vielä lisäisin, että ”toivottavasti voimme palata”
Nyt näin jälkikäteen kirjoittelen tämän kevään kotimatkasta Torreviejasta kotisuomeen. Matka oli todella erilainen kun normiaikoina tämän pandemian takia. Matkaa edelsi aika mittava tutkimus eri maiden koronarajoituksista, sillä matkan teimme autolla Ranskan ja Saksan läpi Travemündeen, josta sitten laivalla Helsinkiin.
Valmistelut ja selvitystyö aloitettiin hyvissä ajoin. Se vaati yhteydenottoja maiden lähetystöihin ja rajanylityksiin liittyvien määräysten tutkimista. Määräykset muuttuivat pariin otteeseen selvitystyön aikanakin. Kovasti jännitettiin, joutuuko ne Ranskan alueet, joiden läpi ajoimme Saksan listoille alueina, joilla koronan uudet variantit olisivat lisääntyneet niin paljon, että Saksa olisi vaatinut testejä. EU kansalaiset periaatteessa saivat kumpaankin maahan tulla läpikulkumatkalle, Ranska vaati testit, Saksa ei. Tilanne eli koko ajan. Lomakkeita täytettiin etukäteen ja varattiin testiaikoja. Kielitaidosta oli hurja hyöty samoin kun Torreviejan paikallisten facebook sivujen lukemisesta. Vaikkakin ei niissä kerrottuihin tietoihin voinut tietenkään suoraan luottaa, mutta ”henkistä tukea” sain kuitenkin. Otin myös muutamaan facebook ryhmässä omasta matkastaan kirjoittaneeseen yksityisviestillä yhteyttä ja sain heidän kauttaan hyviä vinkkejä. Kiitos vain kaikille nimeltä mainitsemattomille saman reissun tehneille. Oikean tiedon sain ehdottomasti suoraan maiden lähetystöistä. Hienosti vastattiin kysymyksiin niin Madridin Suomen lähetystöstä kun Ranskankin Helsingin lähetystöstä. Ainut poikkeus oli kyselyni Madridin Saksan lähetystöön, josta edelleenkään ei ole vastattu mitään.
EU:n yhteinen re-open sivusto oli myös hyödyllinen, mutta hieman sekava niin, että sen tietoja jouduin sitten yksityiskohtaisemmin vielä kyselemään lähetystöstä. Ongelma koski lähinnä Ranskan ulkonaliikkumiskieltoa. Sivus
Ja sitten ne koronatestit. Nekin varattiin ja maksettiin etukäteen netin kautta. Ensimmäinen testi otettiin edellisenä päivänä ennen lähtöä Torreviejassa. Testi otettiin Habaneraksen ostoskeskuksen IMED lääkäriasemalla. Oli joustava ja nopea kivuton toimenpide. Saimme myös tekstiviestillä väliaikatietoja testin kulusta, lähettivät tiedon esimerkiksi siitä, että otettu testi on saapunut analysoitavaksi perille jne. Tuloksen saimme saman päivän illalla.
Hankala vaihe oli myös reitin ja yöpymisten valinta niin, että otetut testit olivat sitten voimassa aina kun niitä vaadittiin. Matkamme aikana kummassakin maassa oli todella huono koronatilanne. Ranska oli ihan tulipunasena ja jo Torreviejassa päätettiin, että läpi ajetaan mahdollisimman vikkelään. Espanjassa ja meidän autonomiassa Valenciassahan tilanne oli jo todella hyvä. Saksan puolella sitten taas oli hankaluutena se, ettei ravintolat olleet auki ja että hotellit vaativat koronatestit. Vain työmatka ja läpiajomatkan yöpymiset oli sallittuja.
Ruokahuollon olimme järjestäneet niin, että mukana oli sähköllä toimiva kylmäkassi, jonka liitimme auton ”sähköön” ja hotelleissa sitten tavalliseen töpseliin. Laukku hankittiin aikanaan oman koiran eväitä varten. Hän kun oli herkkävatsainen ja matkalle tarvittiin omat A-piimät mukaan. Voi niitäkin aikoja. Onneksi ei ollut Elli tätä touhua kokemassa. Laitan tähän muistoksi kuvan meidän Ellistä. Tälläinen karvaturri kulki meidän mukana monta vuotta kun aloimme Torreviejassa talvia viettää. Elli oli helppo matkakumppani, luonteeltaan niin kovin mukautuvainen.
Elliä meillä ei enää ole mukana matkoillamme. Hän lähti jo muutama vuosi sitten mukavimmille temmellyskentille. Kovasti haluaisin ottaa uuden koiran, mutta vielä ei voi. Päivittäin on tämä kaveri mielessä ja pois lähtiessään jätti kyllä niin ison aukon, että sitä ei helposti mikään eikä kukaan täytä. Antaa ajan kulua.
Torrevieja – Jonquera: 720 km
Emme halunneet ajaa liian pitkiä päivämatkoja ja siksi matka tehtiin kolmella yöpymisellä. Koska auto oli tietty pakattu kattoa myöten täyteen, oli myös otettava huomioon, että yöpaikoissa oli turvalliset parkkitilat.
Ensimmäisen yön vietimme Jonquerassa Espanjan ja Ranskan rajalla. Hotellivalinta osui nappiin. Todella siisti ihan moottoritien vieressä oleva hotelli, jossa oli maksullinen sisäparkki. Matka rajalle Torreviejasta sujui ongelmitta, jos nyt lukuun ei oteta pientä harhamutkaa Barceloonan melkein keskustaan. En edelleen ymmärrä miten sinne jouduimme.
Jonqueran hotelliin saavuttiin illan suussa kun matkaan ei lähdetty hoppuillen. Siitä huolimatta pari asiaa jäi tekemättä ja taas kerran todettiin, kuinka tärkeään on, että Espanjan asunnon hoito on poissaolon aikana annettu luotettavalle taholle, jotta tälläisissäkin asioissa voi ottaa talovahtiin yhteyttä ja pyytää heitä hoitamaan unohdetut jutut loppuun.
Jonqueran hotellimme nimi on: Hotel Tramuntana
Jonguera – Offenburg 970 km
Aamulla hyvin varhain lähdettiin Hotellilta matkaan. Negatiivisen todistuksen turvin sitten ylitimme Espanjan ja Ranskan raja. Sitä kysyttiin Ranskan puolella sateisena aamuna kun noin klo 7 olimme ensimmäisellä tietulliasemalla. Siellä ne viranomaiset seisoivat sateessa ja kyselivät millä asioilla olemme ja todistusta näyttämällä saimme jatkaa matkaa. Ei siis estänyt edes huono sää sääntöjen noudattamisen valvomista.
Pari kertaa Ranskassa pysähdyimme pakollisella wc vierailulla, mutta joutuisasti matka eteni kunnes tuli Lyonin ohitus. Se on ollut minulle aina sellainen ”horror”-kokemus koko Lyon. Yleensä olemme yrittäneet reitin valita niin, ettei sinne tarvitse mennä. Nyt kuitenkin haluttiin käyttää suorinta reittiä ja niinhän siinä sitten taas kävi. Minä kun toimin kartturina ja vaikka meillä oli navit ja pelit ja vehkeet minä hermostuksissani kuskille huikkaamaan, että ”nyt tästä tiukka oikea ja kaistan vaihto”. Hän kilttinä miehenä tottelemaan ja siellä me sitten pyörittiin jonkin aikaa kunnes päästiin kääntymään ja takaisin samalle tielle mistä poikettiin väärin. En saanut moitteita vaan osakseni pelkkää ymmärrystä ja polvelle taputtelua.
Ranskan ja Saksan raja meni ”sukkana läpi”. Mitään kontrolleja ei ollut. Meillä olisi ollut näyttää Madridin Suomen suurlähetystön sivuilta printattu todistus, että olemme suomalaisia matkalla kotiin – läpiajo sallittu EU kansalaisille. Ajoimme vielä rajalta noin 100 km A5 pitkin kohti seuraavaa hotellia paikkaan nimeltä Offenburg. Hotelli sijaitsi kaupungin messualueella. Siinä oli aidattu ja sähköpuomilla toimiva parkkipaikka. Hyvä siisti hotelli, mainio valinta meidän tarkoituksiin.
Matkaa hotellilta kaupungin keskustaan oli ehkä kilometri. Kävimme keskustassa iltakävelyllä. Kaikki paikat, ravintolat ja kaupat oli tietty koronan takia kiinni. Kyseinen Bundesland oli koronan takia sulkenut kaikki muut liikkeet paitsi elintarviliikkeet ja apteekit. Ffp2 maskit oli pakollisia hotellissa. Me kävimme tarkistamassa torin paikan ja mitattiin kuinka kauan sinne kävely kestää sillä seuraavaksi aamuksi olimme varanneet torilla olevasta koronatestipaikasta näytteenottoajan. Torreviejassa otettu testi kun ei enää olisi voimassa kun testiä meiltä seuraavan kerran kysytään.
Hotellin nimi: Mercure hotel Offenburg
Sen verran jännitti koko reissu, että kuvia en muistanut ottaa oikein mistään. Ainuat esimerkiksi Offenburgista oli nämä keskustan kuvat. Olisi siellä ollut kuvattavaa mutta pitkän ajomatkan jälkeen peti kutsui matkaajaa.
Seuraavana aamuna aamiainen syötiin hotellihuoneessa matkajääkaapista kaivetuin tarvikkein. Oli juustolla ja metwurstilla täytettyjä croisantteja ja hotellin kahviautomaatista haettu kahvi. Samalla menulla mentiin lounaat ja illallisetkin koko matkan ajan. Lisänä huikopalaksi chorizopötköjä ja sipsejä, energiapatukoita ja keksejä ja hedelmiä. Minulle tietty energiajuomat. Matkalla on hyvä olla ”omat siivet” mukana. Muutama pala suklaata jälkipalaksi ja sitten reippailtiin testitelttaan neninemme. Tuloksen saimme heti mukaan sillä tällä kertaa oli kyseessä pikatesti, joka kelpaisi seuraavaan kontrollipaikkaan, joka oli sitten jo Hammoorin hotelli lähellä Travemündeä ja Finnlinesin terminaali.
Offenburg – Hammoor 730 km
Ajo Saksan läpi sujui ilman suurempia ruuhkia. Google mapsin liikennetietojen mukaan osasimme poiketa kiertotielle ennen yhtä ruuhkaa, niin että meidän ei tarvinnut jäädä mihinkään seisomaan. Se on muuten mainio systeemi, se google mapsin liikenne ominaisuus. Näkee kunkin tien liikennetilanteen ja ehdottaa vaihtoehtoisen reitin.
Pandemia oli kyllä vähentänyt Saksan moottoriteiden liikennettä, henkilöautoja oli todella vähemmän matkalla. Mutta taas kerran totesimme, että kyllä Euroopan tavaraliikenne kulkee kumipyörillä – siinä on haastetta kerrakseen ilmastonäkökulmasta.
Seuraava yö oli varattu Hammoor nimisestä kylästä noin 40 km ennen Travemündeä. Meidän luottohotelli siellä on ollut matkoilla käytössä. Ihan muutaman kilometrin päässä moottoritiestä pienessä kylässä tyypillinen perheyritys. Viehättävä monen rakennuksen kokonaisuus, pieni lepokeidas viehättävässä ympäristössä ja hyvä ravintola ja kauniit huoneet. Jokainen eri tavalla persoonallisesti sisustettu. Hotellissa on huoneita myös katutasolla, eli rappusia ei painavien kassien kanssa tarvitse raahata.
Sovimme omistajan kanssa, että voimme pitää huoneen seuraavan lähtöpäivän iltaan klo 19 asti. Erillistä veloitusta vastaan tietysti. Näin saimme mukavan lepopäivän ennen laivalle menoa ja vältyttiin loputtomalta kiertelyltä Lyypekissä ja ajantappamiselta, kun laivaan kuitenkin pääsi vasta myöhään illalla.
Hammoor – Travemünde 35 km
Hotellissa ei tarjottu aamiaista, mutta hotellia vastapäätä oli leipomo, josta pystyi hakemaan täytetyt sämpylät ja kahvit huoneeseen. Lähtöpäivänä omistaja kysyi halusimmeko ehkä syödä illallista ennen lähtöä heidän ravintolassaan. Vähän minä yritin kertoa miten pelkään koronaa ja vierastan ajatusta, mutta hän vakuuttu, että voi järjestää niin, ettei ravintolassa syö meidän aikana muita. Ja niinhän se sitten olikin. Ravintola oli kiinni rajoitusten vuoksi. Etuteltassa istui muutama kyläläinen kaljalla. Keittiössä tehtiin take away aterioita paperipusseihin, mutta meille oli katettu pöytä ravintolan puolelle. Siellä me sitten istuttiin koronaturvallisesti syömässä todella maittava ateria. Ensimmäistä kertaa 14 kuukauteen ravintolassa.
Ja taas tuli todistettua sekin juttu, että kun käyttää hyväksi havaittuja palveluntuottajia, antaa positiivista palautetta jos aihetta on, sinut muistetaan seuraavallakin kerralla ja palvelu senkun paranee.
Das Landhaus Hammoor in Hammoor – zwischen Elbe und Ostsee
Hammoorin kylän raittia ja hotellin vieressä oleva muistomerkki kylän miehistä, jotka menetettiin sodalle.
Muistokiveen on kirjoitettu I ja II maailmansodassa kuolleet kylän miehet ja pojat. Teksti käännettynä kuuluu: Kuolleiden muistolle, eläville lohdutukseksi ja maailmalle varoitukseksi.
Illalla sitten ajelimme rauhallisesti satamaan. Minä tietty jännitin kelpaako Offenburgin pikatestit laivaanpääsyyn. Hienosti kelpasi ja pääsimme onnellisesti hyttiin.
Travemünde – Helsinki Finnlines
Laivalla kävimme matkan aikana ostamassa baarista hyttiin katkarapuleipiä, sämpylöitä ja kahvia. Eipä oikein tehnyt mieli mennä ravintolaan rekkamiesten sekaan samoihin sisäilmoihin syömään. Tiedän, että työtään tekeville rekkakuskeille on omat koronasääntönsä, jotta pystyvät työnsä tekemään. Ihmettelen minä kumminkin miksi heillä ei testipakkoa ole. Teillä ja tienvarsiasemilla ei kyllä paljon muita autoja ollut kun rekkoja ja kuskit kaikki sulassa sovussa maskittomina kokoontuivat vaihtamaan kuulumisiaan. Laivallakin maskittomia kanssamatkustajia oli mielestäni liikaa. Tätä kyselinkin laivan henkilökunnalta, että eikö täällä ole maskipakkoa ja vastaukseksi saimme, että ei ole kun suositus vain, jota kovasti kaikkien toivovat noudattavan.
Tähän suositus ”pykälään” on sitten saanut tottua Suomessa. On hurja muutos ihmisten käyttäytymisessä jos sitä maskien osalta vertaa Espanjaan.
Vuosaareen saavuttuamme ajoimme sitten suoraan testiteltalle, jotta saimme matkan kolmannen testin teetettyä. Ja neljäs otettiin sitten Espoossa kolmen päivän kuluttua Vuosaaren testistä.
Pidän itse tätä testausta kunnia-asianani. Nukun yöni paremmin kun tiedän, että olen tehnyt oman osuuteni ja kaiken voitavani tämän kauhean taudin leviämisen estämiseksi. Itse testin ottaminen kestää vain sekuntteja, joten vaikka se tuntuisi kuinka epämiellyttävältä se ei saa olla esteenä kenellekään.
Suomen testit olivat ilmaisia. Tai ”ilmaisia ja ilmaisia” sanotaan, että verovaroin järjestettyjä. Tällaiseen mielelläni verojakin maksan.
Espanjan turistina meidän PRC testi maksoi noin €90. Saksassa turistin pikatestin saimme €40. Nämäkin maksoin mukisematta, sillä olin matkaan lähtenyt ihan omasta tahdostani ja halustani viettää talvikuukaudet kakkosasunnollamme. Pakko ei olisi ollut mennä.
Ainut kritiikki näitä testejä koskien kumpaakin maata ajatellen oli se, että Espanjassa niitä testipaikkoja soisi olevan meidänkin kaupungissa enemmän ja autolla toimiva testiteltta. Saksassa taas testipaikkoja oli vaikka kuinka monta, mutta niistä tiedottaminen oli puutteellista. Ranska oli hoitanut tämän testijutun parhaiten. Nettiin on luotu yksi sivusto, josta pääseen jokaisen departementin (läänitystä vastaava) kaikki testiasemat katsomaan. Hienosti listattu osoitteet karttalinkkeineen, aukioloaikoineen ja merkintä onko kaikille avoin vain vaan ranskalaisille, tarvitaanko etukäteen varaus vai pääseekö suoraan kadulta. Tästä mallia ottamaan Suomeenkin. Kun noin iso maa kun Ranska moiseen pystyy, luulisi Suomenkin pystyvän. Nyt koen kyllä täällä testiin menon vähän hankalaksi. Meilläkin olisi tuossa kilometrin päässä testiteltta. Mielelläni sinne nenäni veisin esimerkiksi, jos tarvetta olisi mennä riskiryhmiin kuuluvaa tervehtimään. Mutta ei sinne suoraan kävellä.
linkki Ranskan valtion sivulle, josta voi etsiä testipaikkoja.
Ranskan taitoa tuo sivusto tietty vaatii niinkun kaikki Ranskassa. Onneksi minulla on lyhyen ranskan lukion oppimäärä jossain tuolla mielen sopukoisa niin jotenkin pärjään.Kun tiedät missä departementissa haluat testin ottaa niin paikka löytyy sen mukaan.
Eli jos olet tänne asti jaksanut matkakertomustani lukea olet huomannut, että kyllä maat tekevät paljon koronan leviämisen estämiseksi. Meistä matkailijoista, jotka suosituksista huolimatta päättävät matkalle lähteä riippuu sitten se miten hyvin niitä noudatamme.
Nyt jälkikäteen harmittaa, että en osannut kotimatkasta yhtään nauttia. Olin niin hirveän huolissani siitä olinko täyttänyt oikeat todistuksen ja liput ja laput kunkin maan määräysten mukaan. Toivotaan, että tilanne EU rokotepassin muodossa helpottaa. Ehkä jopa niin paljon, että voisi lähteä testaamaan sitä heikkoa ranskan taitoaan. Haaveissa nimittäin on ajella Bretagnen rannikon kautta loppusyksyllä kohti aurinkoa. Siellä on muutama todella mielenkiintoinen paikka, josta olen haaveillut jo kauan. Nähtäväksi jää miten lähdön käy, nyt tätä kirjoittaessani on heinäkuun loppu. Delta variantti on kyllä jo aika huolestuttava lisämauste kaikkeen suunnitteluun.