Mont Saint-Michel luostari
”Meren pyramidi” kuten Victor Hugo kuvasi tätä luostarisaarta
Tämä Ranskassa jo vuonna 1862 suojeltu luostarikokonaisuus hyväksyttiin UNESCON maailmanperintöluetteloon vuonna 1979. Mont Saint-Michel on ensimmäinen rakennuskokonaisuus, joka on tähän maailmanperintöluetteloon päässyt.
Sijainti: Normandia Manchen departementti. Saari on alueella, jossa vuoroveden vaihtelut vaikuttavat saarelle kulkemiseen. Vuorovesi johtuu maan, auringon ja kuun asennoista. Mont Saint-Michelin lahdella on Manner-Euroopan suurimmat nousu- ja laskuveden vaihtelut, mutta kuitenkin oppaissa nousuveden aika sanotaan olevan lyhyt ja paikalle ei ole päivittäin voimakasta nousuvettä.
Saaren ja mantereen välille on rakennettu silta, jota pitkin voi joko kävellä saarelle tai nousta bussiin, joka kuljettaa ihmiset ilmaiseksi perille. Silta loppuu vähän ennen saarta ja loppumatka on käveltävä. Nousuveden aikaan voi joutua odottamaan, että perille pääsee kuivin jaloin.
Vuorovesiaikataulu
Vuonna 2015 tapahtui vuosisadan vuorovedeksikin nimetty luonnonilmiö. Silloin päivän aikana vedenpinnan korkeus vaihteli 14 metriä eli noin nelikerroksisen talon verran. Edellinen yhtä voimakas nousu oli vuonna 1997 ja seuraava tapahtuu vuonna 2033. Meidän nyt keväällä 2022 paikalla ollessa nousuvesi ei vaikuttanut ollenkaan saarelle pääsyyn, tuskin huomasimme koko juttua ja ihan kuivin jaloin pääsimme saarelle ja sieltä pois. Mont Saint-Michelin turistitoimiston sivuilta ja saarelle kulkevan bussin lähtöpysäkiltä löytyy taulukko milloin ja miten kauan vesi kunakin päivänä nousee.
Saari on yksi Ranskan suosituimmista turistikohteista. Järjestelyt ovat sen mukaiset. Hienosti oli kaikki järjestetty. Tietoa on saatavilla helposti. Kävijöille on varattu suuret parkkialueet. Maksu on vuorokausikohtainen. Kun jätät auton parkkialueelle voit maksaa sen joko heti saapuessasi tai vasta lähtiessäsi. Parkkialueelta on lyhyt kävelymatka infotoimistoon, jossa käyntiä suosittelen kaikille saarelle aikoville. Sieltä saa esitteet ja neuvot. Kannattaa myös ostaa luostarin pääsylippu jo täältä toimistosta niin ei perillä tarvitse jonottaa sisäänpääsyä. Toimiston edestä lähtee non- stoppina bussikuljetus saarelle. Matkan voi myös kävellä, jos kuntoa riittää. Tai ostaa hevosvaunukyyti. Me menimme bussilla sillä laskimme, että voimat on hyvä säästää itse luostarisaaren kävelyyn ja satojen rappujen ja jyrkkien mäkien kiipeämiseen, sillä päätarkoituksenamme oli tutustua saaren luostariin, jonne ei muuta keinoa ole kun kävely.
Luostarin pääsisäänkäynnin luo on käveltävä kylän kapeaa ja mäkistä pääkatua pitkin. Luostarin sisäänkäynnistä lippujen tarkistuksen jälkeen alkaa korkeat ja lukuisat portaat. Vaativa nousu heti alkumetreillä.
Legendan mukaan luostarin tarina alkaa läheisen Avranchesin kylän piispan Aubertin näkemästä unesta. Aubert näki vuonna 708 saman unen kolmeen kertaan. Unessa arkkienkeli Mikael ilmestyi piispalle ja käski hänen rakentaa suuren pyhäkön tälle kalliosaarelle, jota siihen aikaan kutsuttiin Mont Tombeksi.
Luostarin käytävän yhdeltä seinältä löytyy suurikokoinen relieffi, joka kuvaa tätä tapahtumaa. Siinä arkkienkeli Mikael ilmestyy piispalle toistamiseen ja painaa sormellaan reiän piispan itsepäiseen kalloon kun tämä oli epäillyt unessa saamaansa kehoitusta. (”Paina tämä kalloosi”)
Luostari ja sen kirkko on rakennettu monessa vaiheessa kolmeen eri kerrokseen kallion ympärille. Luostarirakennukset rakennettiin kallion reunoille ja niiden keskelle suuri kirkko, jonka kruunaa tornissa lohikäärmettä tappava arkkienkeli Mikael. Keskiajan rakentajat todella ylittivät itsensä. Saaren jyrkkä maasto on kyllä ollut haastava rakennuskohde.
Ja koko komeutta suojelemaan rakennettiin luostarin ympärille vahvat linnoituslaitteet sekä rantaa myöten kiertävä muuri
Grand Degré, sisääntuloraput
Rappusia piisaa heti luostarin sisääntuloportin jälkeen.
Matkalla on onneksi levähdyspaikkoja ja myös paljon nähtävää. Esimerkiksi tämä juomavesilähde. Lähteen reunoilla näkyvät simpukan kuoret kertovat omaa tarinaansa. Ollaan Pyhän Jakobin pyhiinvaellusreitillä (Camiño de Santiago), joka on ollut olemassa jo keskiajalta lähtien. Pyhän Jaakobin reittiä pidettiin yhtenä niistä kolmesta reitistä, jolla kaikki synnit voitiin saada anteeksi – kaksi muuta olivat Via Francigena Roomaan ja pyhiinvaellus Jerusalemiin. Hyvän kristityn kuului elämänsä aikana tehdä ainakin yksi näistä kolmesta.
Tähän liittyen luin luostarin oppaasta myös kivan tiedon. Pyhiinvaeltajillahan on ja oli mukanaan sauva ja hattu. Sauvan päässä riippuu pieni nahkainen pussukka, jossa kuljetettiin matkalle varatut rahat. Tätä pussia nimitettiin ranskaksi bouguette-nimellä. Normandian ja Englannin välisissä sodissa sana tuli tutuksi myös Englannissa, mutta se väännettiin muotoon budget. Pyhiinvaeltamistahan voi nykyäänkin pitää todellisena budjettimatkailuna, sillä reitin varrella olevat majoituspaikat ja niissä tarjottavat ruuat jne. on sopivia pienelle budjetille ja tavoitteena on elää mahdollisimman yksinkertaisesti matkaten kohti pyhää paikkaa.
Sault Gaultier Terassi
Portaiden yläpäässä on pieni terassi, josta avautuu upeat näkymät Mont Saint-Michel -lahdelle. Tätä maisemaa katsellessani mietin, että kyllä kannatti kiivetä ja kyllä kannatti tulla – vähän niinkun ”once in a life time” -kokemus. Tämä näkemämme maisema on vuosisatojen varrella muuttunut paljon. Silloin kun arkkienkeli Mikael unessa ilmestyi Avranchesin piispa Aubertille viesteineen vuonna 708 lahden rannat oli metsän ja puiden peittämät.
Kun katsoo terassilta kirkkoon päin huomaa tämän neliömäisen rakennuksen. Se on luostarin vesisäiliö. Sadevettä kerättiin säiliöihin. Tämä allakuvattu kauniisti goottilaisin elementein koristeltu säiliö on 1500-luvulta.
Länsiterassi
Kirkon pihan edessä on ns. länsiterassi. Terassilta näkee kauas avomerelle ja myös Chausée saarille, joilta munkit hakivat kirkon ja luostariin rakentamiseen käytettävän graniitin. Matkaa saarelle on 30 km. Kivet tuotiin veneellä vuoroveden aiheuttamien aaltojen avulla. Nouseva vuorovesi kuljetti veneet ja kivet Chauséestä Mont Saint-Michelille. Tämä terassi oli alkuperäisen kirkon etupiha vielä silloin kun kirkkoa ei oltu ”lyhennetty”.
Jos käyt Mont Saint-Michelissä ihmettelet varmaan kirkon etupihan kivilattian isojen kivien merkkejä ja numeroita, joita niihin on kaiverrettu. Symbolit, kuten 9, 7, 8 ja kirjain A. Nämä ovat niiden työntekijöiden ”allekirjoituksia”, jotka ovat kaivertaneet nimikirjaimensa tai työntekijätunnuksensa kiviin. Näin projektissa työskentelevät eri arkkitehdit tiesivät, kuinka paljon rahaa kullekin työntekijälle oli maksettava. Eli numerot ja kirjaimet liittyvät kiviä ylös kantavien ja niitä kaivertavien työntekijöiden palkanmaksuun. Maisemia ihaillessani mietin taas miten ihmeessä ylipäätään koko tämä mahtava luostari kirkkoineen on pystytty rakentamaan! Miesvoimalla ei konevoimalla!
Mont Saint-Michel luostarikirkko
Luostari ja sen kirkko rakennettiin monessa vaiheessa. Tehtiin muutoksia ja korjauksia sortuneiden rakenteiden tilalle, rakenteita tuettiin ja tiloja suurennettiin toiminnan kasvaessa. Suuria restaurointitöitä tehtiin ja edelleen tehdään. Nyt siellä käydessämme osa ristikäytävästä oli rakennustelineiden peitossa. Ja valtio on myöntänyt valtavan summan kattojen ja ulkoseinien entisöintiin.
Mont Saint-Michel luostarikirkko
Luostarikirkon julkisivusta tahdon mainita sen ovet. Kolme ovea kuten katedraaleissa ja tärkeissä kirkoissa. Kolme ovea symboloivat Pyhää Kolminaisuutta: Herraa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä.
Ja ovien muodot. Kyse on benediktiiniluostarin kirkosta ja on hyvä muistaa, että geometrinen symboliikka oli erittäin tärkeä benediktiinimunkkeille heidän pyrkiessään puhumaan suoraan Jumalalle. Esimerkiksi neliö ja ympyrä ovat hyvin symbolisia benediktiinimunkkeille: neliö on symboli ihmisen pyrkimyksestä täydellisyyteen ja ympyrä on symboli Jumalan täydellisyydestä. Tämä muotokieli löytyy kirkon ovista ja monista muistakin luostarin rakenteista. Alttari on itään kohti taivaallista Jerusalemia. Länsi, josta vierailijat tulevat, edustaa kuolemaa ja pahaa.
Kun astut sisään itse kirkkoon näet ensin ison maljan. Oletan että se on kaste- tai vihkivesimalja. Vanhoissa kirkoissa nimittäin näkee usein ovensuussa tälläisen. Taas näitä mielenkiintoisia symbooleja – kristityn elämän alku. Päämääränä on alttari, Jumalan valtaistuin, kaikkein pyhin. Kaste ja vihkivesimaljan ja alttarin välillä kuljetaan ajallinen elämä, usein pitkäksi rakennettua käytävää pitkin.
Tässä alla itse luostarikirkon eri rakennusvaiheet:
Vuosi: 708
Avranchesin piispan Pyhän Aubertin uni vuonna 708. Tästä unesta alkaa luostarikirkon ja luostarin rakentaminen. Ensin Aubert rakensi kukkulalle pienen pyhäkön.
1000-luvun alku:
Vuosien kuluessa nähtiin kuitenkin tarvetta uudelle isommalle luostarikirkolle ja suuret rakennushankkeet aloitettiin. Itse kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1023. Kirkko oli esiromaanista tyyliä. Kirkon laivaosan rakentaminen aloitettiin vuonna 1060.
Vuosi 1103:
Kirkon tuenta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyvä ja vuonna 1103 osa kirkkolaivan kaaririvistä sortui ja ne rakennettiin uudelleen vuosina 1115–1125.
Vuosi 1136:
Luostarikirkon korkea torni rakennettiin. Torni muuttui kuitenkin täysin erilaiseksi barokkiajalla. 1800 luvulla tornia restauroitiin ja restaurointityön tulos ei vastaa kun osittain alkuperäistä. Torni kohoaa 156 metrin korkeudelle meren pinnasta. Kun vuonna 2016 Mikael palasi takaisin paikalleen restauroijalta matka tehtiin helikopterilla. Mutta miten lie ensimmäinen matka tornin huipulle satoja vuosia sitten toteutettiin.
Alkuperäisen kirkon tornin rakennutti apotti Bernard de Bec vuonna 1136. Mutta luostarissa barokkiaikana asuneet mauriinimunkit muuttivat tornin täysin toisenlaiseksi. Tämä veljeskunta teki luostarissa muitakin ei niin onnistuneita muutoksia. Nykyinen torni on 1800-luvulla tehdyn restaurointityön tulos, mutta se vastaa ainoastaan osin alkuperäistä.
Tornin huipulla oleva kullattu patsas on vuodelta 1897. Patsas esittää arkkienkeli Mikaelia, joka taistelee helvetissä lohikäärmeen kanssa. Patsas on saman ranskalaisen valimon valmistama kun New Yorkin vapauden patsas. Se on pronssia ja kullattu. Patsasta on kunnostettu vain kaksi kertaa pystyttämisensä jälkeen. Ensimmäisen kerran vuonna 1987. Toinen mittava kunnostustyö tehtiin vuonna 2016. Sillä kertaa työ maksoi 450000 euroa ja nyt työt tehtiin niin, että patsaan on tarkoitus kestää ainakin 50 vuoden ajan vaativassa ilmastossa. Se esimerkiksi kullattiin erityisen paksulla kullalla – 32 grammaa jokaista 1000 arkkia kohti, normaali määrä on 23 grammaa. Enkelin siivet toimivat ukkosenjohdattimina. Patsas painaa 520 kg ja on 4,5 metriä pitkä. miten on
Vuosi 1421:
Seuraavaksi sortui vuonna 1421 romaanista tyyliä oleva kuorin torni. Se kuitenkin rakennettiin uudelleen, mutta nyt loistokkaaseen gotiikan tyyliin vuosien 1446 ja 1523 välisenä aikana.
Upea kuoriosa ja sen kahdessa kerroksessa valoa tuovat ikkunat ja korkeus ihastutti ja hämmästytti aika monia kirkkoja kiertäneenkin. Gotiikka joka tavoittelee taivasta!
Tätä kauneutta tukemaan tehtiin nyt alapuolisen kerroksen mahtava iso pylväshalli -paksujen pilareiden krypta, josta myöhemmin muutama kuva.
Vuosi 1776:
Vuonna 1776 kirkkoa kohtasi tulipalo ja sen seurauksena päätettiin purkaa kolme läntisen kirkkolaivan kaaririviä.
Vuosi 1780:
Nykyinen klassinen julkisivu valmistui. Kun kirkkoa näin ”lyhennettiin” saatiin julkisivun eteen isompi avoin piha-alue ja läntinen terassi suureni.
Nykyisen Mont Saint-Michelin kirkon vanhin rakennus tai sen osa on 900-luvulta oleva Notre-Dame-sous-Terren kappeli. Se löytyi 1800-luvun lopulla ja kaivettiin esiin restaurointitöiden aikana vuonna 1959. Emme löytäneen kappelia kiertäessämne luostarin tiloja oppaiden mukaan ja oletan, että se ei ole aina avoin turisteille.
Kirkko on yhdistelmä romaanista ja goottilaista tyyliä, sillä alunperin kirkko oli romaaninen, mutta osan sorruttua tilalle tehtiin goottityylinen kuoriosa. Eli esimerkiksi keskilaiva on romaaninen, mutta sen päässä on aivan ihastuttava goottilainen kuoriosa.
Silmiinpistävä piirre kirkon sisällä on kaaret, kaikkialla on kaarimuotoja.
Kirkon laidalla olevissa syvennyksissä, kappeleissa, on esillä vanhoja teoksia
Luostari, Merveille
Luostarin asukkaat
700-luvun puolivälissä ensimmäinen erakkoyhteisö asettui saarelle vähän myöhemmin unen nähnyt Avranchesin piispa Aubert aloitti rakennustyöt. Ajan myötä muutaman munkin asuttamasta paikasta kasvoi yksi Länsi-Euroopan suurimmista pyhiinvaelluskeskuksista, erityisesti yhden Normandian herttuan tuella, joka vuonna 966 huolehti benediktiiniyhteisön perustamisesta saarelle. Kahdeksan vuosisadan ajan Mont Saint-Michelin luostarissa munkit toimivat rakentajina, valtavien tilojen johtajina ja loistavien käsikirjoitusten kirjoittajina, samalla kun he valvoiva ja huolehtivat suurista määristä pyhiinvaeltajia, jotka saapuivat saarelle.
Ranskan vallankumous sulki Mont Saint-Michel luostarin ja se muutettiin vankilaksi. Vankilan ovet suljettiin vuonna 1863, mutta vasta sata vuotta myöhemmin 1969 sen muurien sisälle perustettiin jälleen pieni uskonnollinen veljeskunta.
Nyt 2000-luvulla tarkemmin 24. kesäkuuta 2001 saarelle muutti pieni Jerusalemin luostariveljeskunnan yhteisö. Jonkun tiedon mukaan luostarissa olisi tällä hetkellä yhteensä 12 veljeskunnan jäsentä. 6 nunnaa ja 6 munkkia. Sinisiin pukeutuneet munkit ja nunnat eivät enää elä eristyksissä vaan ovat vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa päätehtävänään ylläpitää Mont Saint-Michelin luostarin henkistä elämää, toivottaa tervetulleeksi pyhiinvaeltajat ja huolehtia messuista ja rukoushetkistä, joita luostarin kirkossa pidetään säännöllisesti. Luostariin voi kuka tahansa tulla etsimään hengellistä apua ja viettää pari viikkoa sen uskonveljien kanssa. Siis ilman kännykkää, televisiota tai viihdettä. Vain paljon rukouksia, ruumiillista työtä ja opiskelua. Herätys klo 4:30 ja nukkumaan klo 20. Vähimmäisaika, jonka voi tulla retriittiin on viikko. Otettaskohan kielitaidottomia vastaan?
Vähän saaren historiasta lisää
Mont Saint-Michelin on kiehtova historia, se on kokenut sotia, se on joutunut Englannin ja Ranskan aluekiistojen keskelle ja viikinkien ryöstöretkien kohteeksi. Joutuipa se ottamaan vastaan Ranskan hallituksen lähettämiä vankejakin. Poliittisia vankeja, joiden katsottiin olevan liian vaarallisia Pariisin vankiloissa pidettäviksi. Ranskan vallankumouksen aikana luostarisaari kärsi myös paljon. Mont Saint-Michel sai uuden nimen, Mont-Libre. Vallankumoukselliset ryöväsivät kaikki ne aarteet, joita oli vuosisatojen aikana kerrytetty luostariin. Tuolloinkin luostaria käytettiin myös vankilana johon säilöttiin 300 pappia. Luostarin vankilakausi kesti kunnes Napoleon III lakkautti luostarissa silloin toimineen vankilan ja pani luostarin ”renesanssin” alulle ja restaurointityöt alkoivat.
Lähemmin luostarista, Merveille
Luostari ja sen salit sai nimen ”Merveille” (ihme). Rakennuskokonaisuus koostuu kahdesta kolmikerroksisesta rakennuksesta, jotka on aivan kuin ihmeen kautta rakennettu kallion rinteeseen. Osia nimitetään oppaissa läntiseksi ja itäiseksi osaksi.
Merveillen itäinen osa rakennettiin varhemmin noin vuosina 1211 ja 1218 ja se koostuu kolmesta salista:
- Aumônerie/köyhien ja matkalaisten sali,
- La salle des Hôtes/vierassali sekä
- Le Refectoire/ruokasali (alhaalta ylös lueteltuina).
Toinen Merveillen osa läntinen osa on rakennettu seitsemän vuotta edellisen jälkeen ja koostuu myös kolmesta salista:
- Le cellier/kellari,
- Salle chevaliers/ Ritarihuone ja
- Cloistre/luostarin ristikäytävä
Myöhemmin Merveilleen liitettiin vielä joitain muita rakennuksia kuten esimerkiksi oikeussali.
Mont Saint-Michelin luostari on hyvin monimutkainen ja sokkeloinen kokonaisuus. Siellä sisällä kulkiessaan ei saa kunnon käsitystä sen laajuudesta. Kuljetaan eri kerroksissa ja portaikkoja, rappuja ylös ja alas, isoja ja pieniä saleja ja kappeleita piisaa. Mahtava kokonaisuus ja olisikin pitänyt etukäteen hyvin tutustua pohjapiirustukseen.
Seuraavaksi kuvia ja tietoja Merveillen eri osista siinä järjestyksessä kun me sen opastaulujen mukaan kuljimme. Hyviä oppaita on saatavilla ja myös audiojuttu johon nämä minun tiedot perustuu. (Hyvin paljon ihan copy/translate pohjalta olen tämän kirjoittanut muistiin. En siis mene 100-prosenttisesti takuuseen tietojen oikeellisuudesta kun ranskankielen taito on valitettavasti päässyt ruostumaan ja olen joutunut käyttämään konekäännöksiäkin. Sisällä kulkiessa ilmansuunnat ja kerrokset sekoittui iloisesti yhdeksi valtavaksi ihastukseksi paikan hämmästyttävistä arkkitehtoonisista rakennelmista.
Kun olimme ihastelleet kirkkoa ja sen kauniita osia jatkoimme matkaa siis itse luostariin. Kirkon yhdessä nurkassa oli kapea ovi, josta pääsi luostarin ristikäytävään.
Cloistre , luostarin ristikäytävä:
Kaunis ristikäytävä on ensimmäinen Merveillen osa, jonne astuimme kirkon tutustumisen jälkeen. Se siis sijaitsee samalla tasolla kirkon kanssa. Se oli kävely-, keskustelu- ja meditaatiopaikka. Tilan keskellä on avoin puutarha ja puutarhaa kiertää kaunis katettu pylväskäytävä. Keskuspuutarhan sijaintia kuvaa sanonta ”se on on meren ja taivaan välissä”. Luostarin keskuksena tästä osasta on pääsy kaikkiin luostarin muihin tiloihin.
Graniittiseiniä koristavat Eedenin puutarhaa muistuttavat kukat. Tämä ristikäytävä on ainutlaatuinen sen takia, että se sijaitsee muiden rakennusten yläpuolella penkereellä. Luostaria on restauroitu toistuvasti ja se kuulema näkyy tässä osassa pahiten. Alkuperäiset pylväät on poistettu ja katon koristelut on peräisin myöhemmiltä aikakausilta. Näistä huolimatta tätä ristikäytävää pidetään yhtenä 1200-luvun ranskalaisen luostarirakennustaiteen kauneimpana esimerkkinä. Paljon en luostareissa ole käynyt, mutta kaunis ja mielenkiintoinen osa oli tämäkin. Pystyin turistipaljoudesta huolimatta kuvittelemaan munkit kävelemässä käytävää pitkin mietteissään kirja kädessä. Paikka jossa mieli lepää.
Tässä osassa olevan käytävän pylväitä on 137. Taas tulee symboliikkaa: Numero 3 symboloi pyhää kolminaisuutta, Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä. Numero 7 symboloi viikon seitsemää päivää ja ykkönen sitä, että Mont Saint-Michel oli ensimmäinen paikka, jonka Jumala loi maan päälle, koska se on veden ympäröimä korkealla meren yllä.
Puutarhassa papit kasvattivat lääkeyrttejä ja vihanneksia. Se toimi myös asukkaidensa ”kuntosalina”. Benediktiläismunkit elivät periaatteen ”terve mieli terveessä ruumiissa” mukaan. Koska puutarhaosassa ei ollut kattoa papit saivat katsoa suoraan ylös Jumalaan.
Pylväskäytävällä ei ole ikkunoita, sekin tarkoituksella, sillä ikkunat ulkomaailmaan ovat vain häiritsevä tekijä mietiskelylle. Tilassa on nykyään lattiaan asti oleva lasi-ikkuna kahden pienemmän keskellä, mutta se ei siis kuulu alunpitäen tähän pylväskäytävään vaan se on ollut ovi toiseen rakennukseen, joka romahti 1400-luvulla ja jota ei koskaan rakennettu uudestaan. Tuota aukkoa katsoessa saa hyvän käsityksen siitä, että luostarin eri osat tosiaan on rakennettu vuoren seinään. (Kaikki ei sitten pysyneet kiinni paikallaan vaan romahtivat alas).
Ristikäytävä lepää Salle des Chevaliersin (ritarihuoneen) holveilla. Ja jos katsoo kuvaa, jonka olen ottanut ulkoapäin, huomaa ylimpänä yhden ison ikkunan ja sen kummallakin puolella pienemmät ikkunat. Ne ovat ristikäytävän mainitsemani ikkunat. Alapuoliset holvi-ikkunat kuuluu ritarisalille. Huomaat, että koko homma tosiaan on rakennettu vuoren seinään ja tilaa ikäänkuin ”ihmeen kaupalla lisätty kasvattamalla vuorta ulospäin.
Le Refectoire, ruokasali
Samassa kerroksessa ristikäytävän ja itse kirkkosalin kanssa – eli ylimmässä ja alhaalta päin luettuna kolmannessa kerroksessa – on myös ruokasali. Se on valtava suorakaiteen muotoinen huone. Huoneessa on 59 kapeaa ikkunaa, jotka tuovat valoa koko huoneeseen. Jokaista ikkunaa kehystää kaari, jota tukee kaksi pylvästä. Näiden pylväiden ansiosta määrätystä perspektiivistä saa käsityksen ikäänkuin huone olisi ikkunaton mutta huone monine ikkunoineen on hyvin valoisa. Tässä paikassa munkit aterioivat tiettyinä päivinä ja kuuntelivat hiljaisuudessa lukijaa, joka luki ääneen ”saarnastuolista”.
Katto on puusta, paikallisesta tammesta valmistettu, tyypillinen 1100-luvun kirkoille. Tämän tavan toivat aikanaan viikingit mukanaan kun osa heistä jäi asuttamaan ryöstöretkialueita ja myöhemmin kääntyivät kristinuskoon. ”heidän veneistään tuli katto heidän kirkoille”.
Millaista ruokaa tässä ruokasalissa syötiin:
Munkeilla oli kolme ateriaa päivässä. Klo 6:30 aamiainen, klo 14:00 lounas ja 19:45 illallinen. Munkit söivät aina hiljaisuudessa ja kuuntelivat yhden heistä lukevan Raamattua ääneen.
Benediktimunkkien ruokavalio oli hyvin yksinkertainen. Ja he söivät paljon vihanneksia. Maan päällä kasvavia kuten herneitä, purjoa ja kaalia, ei kuitenkaan juureksia, sillä ne kasvoivat maan alla liian lähellä pahaa. Munkit söivät myös paljon kalaa, varsinkin perjantaina. Liha kiellettiin kokonaan benediktiiniläisruokavaliosta, koska se antaisi liikaa energiaa, jota he eivät tarvitse. Punainen liha varattiin kuninkaallisille ja rikkaille naisille, jotta heillä olisi voimaa taistella ja kantaa vauvoja. Munkit benediktiiniluostareissa saivat siipikarjaa vain kerran vuodessa jouluksi. Viljat ja puuro oli tärkeä osa heidän ruokavaliotaan. Kaikki osallistuivat vuorollaan ruuanvalmistukseen ja siivoustehtäviin. ”Ora et Labora” Tee työtä ja rukoile.
Ruokasalista laskeuduimme alas portaita pitkin seuraavalle tasolle. Alhaalta päin laskettuna toiseen kerrokseen. Portaiden alapäässä seinällä on se suurikokoinen relieffi, jossa arkkienkeli Mikael painaa sormellaan reiän kovapäisen piispa Aubertin kalloon.
La salle des Hôtes, vierassali:
Reliffin ihailun jälkeen astuttiin sisään seuraavaan saliin. Vierassali. Tässä salissa on upeat pylväät ja holvikatto. Huoneessa on kaksi mahtavan kokoista tulisijaa. Ne toimivat keittiönä ja ne erotettiin muusta huoneesta palkkeihin ripustettavilla kuvakudoksilla. Huone oli koristeltu maalauksilla ja lasimaalauksilla. Tämä huone oli kaunis ja valoloinen huone. Siinä otettiin vastaan arvokkaita vieraita.
Tästä tilasta löytyy myös kappeli nimeltä Sainte Madeleine.
Chrypte des gros-pillerien/Paksujen pilareiden krypta.
Kun poistut vierassalista seuraavaan saliin samassa kerroksessa, eli tavallaan keskikerroksessa saavut paksujen pilareiden saliin. Ja wou mikä pylväsmetsä. Vaikuttava paikka, jonka tarkoitukseksi selvisi tehtävä tukea rakenteita. Sali ja sen pylväät nimittäin ovat suoraan kirkon kuoriosan alla ja kun alkuperäinen kuori romahti nämä pilarit rakennettiin vuonna 1421 tukemaan uutta ylvästä goottilaista kuoriosaa. Pylväät lepäävät suoraan kalliolla.
Valtavia pylväitä on 10. Niiden ympärysmitta on 5 metriä. Huone on hyvin pimeä, sillä se on matala ja sen ikkunat on pieniä.
Tätä huonetta käytettiin myös vankilana Ranskan kuningas Ludvig XI aikana. Hän oli hyvin julma kuningas ja kuuluisa kidutuksistaan 1460-luvun tienoilla. Myöhemmin, vuodesta 1793 lähtien, kun koko luostari muutettiin vankilaksi, tämä paikka oli Mont-Libren vankilan pahin. Hassua ajatella, että Ranskan vallankumouksen jälkeen Mont Saint-Michelistä tuli vankila, mutta sitä kutsuttiin myös vapaaksi vuoreksi, Mont-Libre, vallankumouksen innoittamana. Olosuhteet oli karmaisevat, sali oli kylmä ja kostea ja elinajanodotus Mont Libre vankilassa olikin 45 päivää. Vapaan vuoren ensimmäiset vangit olivat ne 300 munkkia, jotka kieltäytyivät luopumasta uskostaan ja uskonnollisesta harjoituksestaan. Ne, jotka muuttivat elämäntapaansa saivat jäädä luostariin mutta toimivat vartijoina.
Saint-Martinin krypta
Saint Martin Crypta rakennettiin vuoden 1000 jälkeen
Paksujen pilarien salin sivulla on Saint-Martinin krypta, joka on rukoukseen tarkoitettu kappeli. Kappelia käyttivät munkit, mutta joskus myös pyhiinvaeltajat. Tämän kryptan holvi on puoliympyrän muotoinen, jänneväli 9 metriä. Jättimäinen sen ajan mittapuun mukaan.
Tässä kryptassa on myös yksi Ranskan mustista madonnapatsaista.
Notre Dame du Mont Tombe (Our Lady of Mt Tomb)
Mustat Madonna-patsaat eivät ole kovin yleisiä, eikä niistä ole paljon tietoa. Patsas on 1800-luvun lopulla, kipsipatsas samanlainen kun se musta madonna patsas joka tuhoutui vallankumouksen aikana.
”Musta madonna patsaat on usein tehty puusta, mutta joskus kivestä. Ne jakautuvat kahteen pääryhmään: vapaasti seisovat pystysuorat hahmot tai valtaistuimella istuvat hahmot. Euroopassa on noin 400–500 mustaa madonnaa riippuen siitä, miten ne on luokiteltu. Pelkästään Etelä-Ranskassa on ainakin 180 Vierges Noirea, ja myös muita kuin keskiaikaisia kopioita on satoja. Jotkut ovat museoissa, mutta useimmat ovat kirkoissa tai pyhäköissä, ja uskovat kunnioittavat niitä. Jotkut liittyvät ihmeisiin ja houkuttelevat huomattavan määrän pyhiinvaeltajia”.(kopioitu suoraan netistä)
Tällä kryptalla on myös synkkä aika historian kirjoissa. Kun Mont Sain-Michel toimi vankilana tästä kryptasta tehtiin vesisäiliö joka vuorattiin lyijyllä. Näin monen vangin kohtaloksi tuli kuolla lyijymyrkytykseen.
L’Ossuaire des Moines/entinen luukammio
Pyhän Martinin kryptasta kun kulkee pientä käytävää pitkin tulee esiin valtava pyörä, La cage à écureuils/oravanpyörä, jolla nostettiin luostarin ollessa vankilana vankien ruokatarvikkeet ja vesi ylös. Pyörä on rakennettu vuonna 1820. Ja tosiaan – sen toimintamekanismi on sama kun nimensä mukaisen oravanpyörän. Vangit, yleensä kaksi kävelivät pyörän sisällä. Tavarat oli lastattu kärryihin, jotka kulkivat kallion pinnalla olevaa ”rataa” pitkin. Siis niitä ei nostettu ilmasta vaan köydellä vedettiin kärryjä kallion pintaa myöten.
Kuvan iso pyörä sijaitsee munkkien entisessä luukammiossa/L’Ossuaire des Moines. Luukammio on rakennettu noin vuonna 1060.
Huoneessa on syvä reikä, johon kuollut munkki pudotettiin. Kuolleita munkkeja ei nimittäin haudattu luostariin, koska siellä ei ollut paikkaa. Vain apotit haudattiin kylän hautausmaalle ja 1400-luvulle asti luostarin kirkkoon. Loput joutuivat tänne luukammioon. Kuolleen munkin päälle heitettiin poltettua kalkkia lihan ja kudosten kuivaamiseksi mahdollisimman nopeasti. Munkin ruumiillahan ei ollut väliä, sillä ruumis ja sielu ovat erillään. Sielu menee suoraan taivaaseen. Munkki antoi sielunsa Jumalalle ja ruumiinsa kirkolle. Ja arkkienkeli Mikaelhan hänen sielunsa taivaaseen johdattaa.
Tästä munkkien luukammion käytöstä löytyy kyllä toisenlainenkin kuvaus, jonka mukaan sinne siirrettiin kylän hautausmaalta haudattujen munkkien luita, jotta saatiin tilaa uusille kuolleille. Jotenkin minä kuitenkin uskon kaikesta karmeudesta huolimatta tuota ensimmäistä sillä se löytyy luostarin oppaasta.
St Etienne Chapel/Kuolleiden kappeli.
Tämä kappeli sijaitsee munkkien luuvaraston lähellä. Tässä kappelissa munkit surivat kuolleita ystäviään ja kolleegoitaan. Sen jälkeen kuolleiden ruumiit pudotettiin luuvarastoon.
Tässä kappelissa on myös Pieta, Neitsyt Marian patsas, joka suree poikaansa Jeesusta. Patsaan Jeesuksen kasvot ja Marian käsi on vaurioituneet. Vauriot on vallankumouksen ajalta.
St Etiennen kappelin seinällä on osa frescoa, joka on löytynyt sortuneen kohdan raunioista. Siinä kuvataan ajan kuluminen. Ensimmäisessä hahmossa on raskaana oleva nainen, keskimmäisessä aikuinen mies ja viimeisessä oikealla luuranko, kuollut.
Pitkä portaikko, jossa on puoliympyrän muotoinen holvi, johtaa kappelista ”munkkien kävelytienä” tunnettuun tilaan.
Passerelle couverte du Deambulatorium/Munkkien kävelykatu
Oletettavasti tämä on ollut ristikäytävänä ennen kun Merveilleen raakennettiin nykyinen ristikäytävä keskuspuutarhoineen itse kirkon tasalle. Alunperin tämä pylväskäytävä on ollut romaanista tyyliä, mutta sen holvit muutettiin myöhemmin goottil
Tästä huoneesta on käynti seuraavaan saliin.
Salle Chevaliers/Ritarihuone huonetta nimitettiin myös nimellä Le Scriptorium
Ritarihuone oli munkkien yhteinen työhuone. Täällä munkit tekivät kirjalliset työt. Siitä siis nimitys Le Scriptorium.
Keskiajalla luostareilla oli suuret kirjastot: kirjat olivat pääasiassa uskonnollisia kirjoja sekä antiikin, kreikkalaisten ja latinalaisten kirjailijoiden kirjoja. Mont Saint-Michel oli kuuluisa kirjastostaan. Mont Saint-Michel sai myös loistonsa aikana nimen le Cité des Livres, kirjojen kaupunki.
Tässä työhuoneessa munkit tekivät kirjoja, kirjoittivat ja opiskelivat. He myös työskentelivät kemisteinä ja käsityöläisinä tehden paperia, musteita, kansia jne. Yhden kirjan teko voi kestää yhden vuoden. Kirjojen arvo oli mittaamaton ja yhden raamatun hinnaksi saattoi tulla nykyrahassa 2 miljoonaa euroa. 1400-luvulla kun Gutenberg keksi painokoneen luostareiden alamäki alkoi. Myös Mont Saint-Michelin ritarihuoneeseen tuli muutama painokone, mutta vanhat apotit eivät niistä pitäneet ja nimittivät niitä paholaisen koneiksi.
Huoneessa on tulisijat ja suuret ikkunat lahdelle. Ikkunoista saatiin tarvittava valo tarkkojen töiden tekemiseen. Huonetta käytettiin myös korkea-arvoisten vieraiden majoitukseen. Esimerkiksi silloin kun kuningas tai hovin jäsenet olivat puhiinvaellusmatkoillaan.
Saaren lähellä olevassa Avranchesin kaupungissa on museo, jossa on luostarin kirjoja, jotkut yli 1000 vuotta vanhoja. Linkki museon yhteystietoihin tässä
Avranches Scriptorial – Museum of the Manuscripts of Mont-Saint-Michel AVRANCHES : Normandy Tourism
Seuraavaksi tuli matkan haastavin vaihe. Hyvin kapeat ja jyrkät kierreportaat, joista laskeudutaan pohjakerrokseen ja seuraavaan saliin.
Aumônerie/köyhien ja matkalaisten sali (tästä salista ei minulla ole kuvaa)
Sali on La Merveillen itäisen rakennuksen pohjakerroksessa, ja se on 35 metriä pitkä huone. Tässä huoneessa munkit tarjoavat majoituksen ja ruokaa köyhille Pyhän Benedictin ohjeiden mukaisesti. Siellä otettiin myös vastaan pyhiinvaeltaja, jotka nukkuivat lattioilla ja joille tarjoiltiin hyvin vaatimattomia aterioita. Pyhiinvaeltajat saivat viipyä luostarissa, aika riippui lahjoista, joita he toivat luostariin mukanaan. Usein ne olivat eläviä eläimiä, lampaita, vuohia aaseja jne. Periaatteena pidettiin, että tuliaisen arvo olisi 10% vaeltajan vuosituloista.
Usein rahat olivat vaeltajilta loppu ja tähän liittyy meille kaikille tuttu kampasimpukan kuori, joka nykyäänkin on merkkinä pyhiinvaellusreiteistä, jota näkee monissa kirkoissa ja jota vaeltajat kantavat mukanaan. Kuorta käytettiin kerjäämiseen. Se oli hyvin erottuva ja arvostettukin merkki siitä millä matkalla kulkija oli.
Nykyään salissa on myymälä. Siitä en ottanut kuvaa enkä myöskään ostanut mitään, sillä hinnat oli todella korkeat.
Le cellier/kellari, nykyään butiikki (tästäkään ei minulla ole kuvaa)
Samassa tasossa köyhäinhuoneen kanssa, mutta luostarin länsirakennuksessa oli kellari. Ja siellä myös pieni putiikki.
Kellari on entinen ruokavarasto. Ruoka saapui meritse ja nostettiin kellariin vintturin avulla.
Kiersimme vielä luostarin ulkopuolella olevan pienen puutarhan ja ihmettelimme arkkienkeli Mikaelin patsasta korkealla tornin huipulla, kauniita näköaloja ja La Merveillen ulkoseiniä, joissa juuri vierailemamme salien ikkunat näkyvät.
Luostarikäynnin jälkeen kyllä kiertelimme saaren puolustusvalleilla, kylän kapeilla kujilla, piipahdimme, lukuisissa putiikkeissa ja söimme kuuluisan Luostarisaaren omeletin yhdessä ravintolassa. Siitä ja muusta kirjoitin oman postauksen tänne.
Lähteet:
Paikalla olleet info taulut ja turisti-infosta jaetut esitteet
WSOY: Maailman Nähtävyydet kirjasarja
Netistä mm nämä linkit:
Tässä on mainio dokumentti luostarin tiloista. Voi kun olisin löytänyt tämän ennen matkaamme. Tässä nimittäin on piirroksen avulla näytetty missä eri salit sijaitsevat, eli minkä salin päällä tai alla.
http://vinz1966.free.fr/Fr/
Abbaye du Mont-Saint-Michel — Wikimanche
Le déambulatoire du chœur Le Mont-Saint-Michel: guide, visite, infos, avis, prix, adresse, réserver
The Merveille – What is Mont Saint Michel?