Päiväretki Orihuelan palmupuistoon. El Palmeral Orihuela.
Näin pandemia-aikana retkeily on jäänyt vähemmälle. Jos jonnekin lähdetään paikan valinta on melkein tiedettä. Ensin tutkitaan kyseisen alueen koronaluvut. Jos ilmaantuvuus ei nosta tukkaa pystyyn tutkitaan seuraavaksi kohdetta lähemmin esimerkiksi muista matkakertomuksista. Mihinkään massaturismikohteeseen nyt ei kannata itseään tunkea. Seuraavaksi suunnitellaan eväät ja etsitään valmiiksi google mapsin kautta jokin nätti rauhallinen paikka lounaseväiden nauttimista varten. Näin vältytään nälältä ja turhilta riskeiltä kun ei hakeuduta ravintoloihin tai kahviloihin. Lähtöpäivänä vielä tarkistetaan oman alueen koronarajoitukset, onko tullut uusia rajoituksia. Nythän esimerkiksi ei saa poistua oman Valencianalueen ulkopuolelle mutta tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti ja oma elinpiiri rajoittua vielä pienemmälle alueelle. Tämän nyt kirjoitin vähän karrikoidusti ”pilke silmässä” mutta hyvin suunniteltu on aina jo melkein puoliksi tehty.
Noilla kriteereillä eilisen retkemme kohteeksi valikoitui Orihuelan palmupuisto.
Palmulehdon historia on pitkä. Sen perustivat aikanaan muslimit valloittaessaan Orihuelan alueen ja rakentaessaan sitä reunustavalle vuorelle linnoituksen. Alueella on perinteisesti ylläpidetty puutarhatiloja, joissa viljeltiin taatelipalmujen lisäksi esimerkiksi puuvillaa, hamppua tai joitain vihanneksia, sekä hedelmä- ja oliivipuita.
Puistoa reunustaa kolme vuorta Sierra de Orihuela pohjoisessa, San Miguel -vuori etelässä ja Oriolet lännessä. Nämä vuoret yhdessä alueen läpi kulkevan kastelujärjestelmän kanssa muodostavat suotuisan ekosysteemin viljelylle.
Tällä hetkellä palmulehto on enemmän luonnonkaunis ja kulttuurinen alue. Puisto on julistettu kulttuurikohteeksi. Alueen merkitys maatalouteen liittyvänä alueena on vähäisempi.
Puiston pinta-ala on 600.000 m2 ja se on Euroopan toiseksi merkittävin. Ensimmäisellä sijalla on Elchen palmupuisto. Alunperin puistossa oli noin 30.000 palmua mutta määrä on vähitellen laskenut. Vuonna 1993 laskettiin olevan 8100 puuta ja vuonna 2002 7400. Vuonna 2020 inventoitiin 8.176 joista 6.244 on kunnan omistamia. Osa palmupuiston alueesta on nimittäin yksityisomistuksessa. 517 noista kunnan omistamista puista pidetään Valencian itsehallintoalueen perintöpuista annetun lain mukaan monumentaalisina puina, koska ne ovat yli 12 metriä korkeita. 26 palmuun on lisätty nimilappu. Näin ne on erotettu muista puista erityisistä geneettisistä ominaisuuksistaan, hedelmien laadusta, ulkonäöstä, siitepölyn laadusta jne. johtuen.
Pääosa palmuista on ns. ”Phoenix dactylifera” lajia. Lajin puut voivat kasvaa jopa 25 metriä korkeiksi ja ne voivat elää poikkeustapauksissa yli 250 vuotta. Arabit toivat tämän lajin mukanaan miehittäessään Iberian niemimaan. Lajin runko muodostuu pitkistä elastisista kuiduista, jotka tekevät rungosta erittäin joustavia. Tämän vuoksi ne kestävät voimakkaita tuulia. Toisin kuin lehtipuut, niillä ei ole toissijaista kasvua, mikä tarkoittaa, että ne eivät pysty korjaamaan ulkopuolisia vaurioita. Naaraspuolisten yksilöiden kukat tuottavat hedelmää hedelmöittyessään ja nämä hedelmät ovat niitä meidän tuntemia taateleita.
Jos tämä retki alkoi koronatarkistuksilla niin se myös päättyi niihin. Piispanpalatsiin sisään astuessamme meiltä mitattiin lämpö otsasta. Ensimmäistä kertaa minulta ikinä. Jälkikäteen jäin miettimään mitkä olisivat olleet seuraavat toimet, jos kuumetta olisi havaittu
