Part Natural el Fondo

Park Natural el Fondo (Hondo), Costa Blanca

Retki Fondon kosteikkoalueelle.

El Fondon luonnonpuisto sijaitsee Beettisen vuorijonon itäisimmässä osassa Baix Vinalopón alueen eteläpuolella. Lähemmin ”la Plana d’Elx” -nimisessä tektonisella alueella. Älkää kysykö mitä tuo tektoninen tarkoitta. Osaan vasta vain, että liittyy jotenkin mannerlaattoihin. Tuo vuorijonon vuoret on juuri ne, jotka torreviejalaiset näkevät Crevillentin suunnalla. Sama vuorijonon jatkuu Andaluciaan asti. Joka tapauksessa kyseessä tässä luonnonpuistossa on kosteikkoalue, joka julistettiin luonnonpuistoksi joulukuussa 1988 jotta alueen ekologiset ja maisemalliset arvot säilyisivät.

Alue käsittää yhteensä 2387 hehtaaria, ja siihen kuuluu kaksi isoa vesiallasta. Levante ja Poniente, joiden pinta-ala on 450 ja 650 hehtaaria. Levanten altaan kapasiteetti on viisi miljoonaa kuutiometriä ja Ponienten altaan yksitoista miljoonaa kuutiometriä. Näiden altaiden ympärillä on pienempiä lampia/laguuneja sekä suola-altaita ja viljelyalueita. Vesi tälle kosteikkoalueelle tulee kahdesta alueen joesta, Vinalopó- ja Segura-joista. Noin 40000 hehtaaria viljelymaata saa vetensä näistä altaista.

Tämän luonnonpuiston suurin merkitys on sen eläimistöllä, niiden runsaus ja laaja kirjo on tärkeä. Siellä elää ja vierailee lajeja, joita uhkaa sukupuuttoon kuoleminen. Ympäröivillä suola-altailla on suunnaton arvo, koska niillä elää ainutlaatuisia lajeja, joista monet ovat endeemisiä. Ja mitähän tämä endeeminen sitten olikaan? No se taas tarkoittaa kotoperäistä. Lajia jota tavataan vain suhteellisen suppealla rajatulla maantieteellisellä alueella.

Fondon kosteikko on yksi tärkeimmistä kosteikkoalueista koko Euroopassa, sillä se on erittäin uhanalaisten lajien turvapaikka ja näin se edistää lajien elpymistä. Se toimii monille muuttolinnuille pysähdys- ja lepopaikkana sekä talvikotina useille lajeille. Osa puiston eläimistä elää siellä kuitenkin ympärivuotisesti.

Kansainväliset tunnustukset:

(ZEPA) lintujen erityissuojelualueet.(Eurooppalainen direktiivi 79/409 / CEE).
(RAMSAR-yleissopimus) (1971).Kosteikko, jolla on erittäin tärkeä ornitologinen merkitys

Luontokeskuksessa oli siellä käydessämme näyttely, jossa kosteikkoalueista kerrottiin. Luin esimerkiksi että 62 miljoonaa ihmistä maapallolla saa suoraan elantonsa kosteikoista. Valencian alueella kosteikkoalueita on osattu käyttää muinaisista ajoista asti. On viljelty esimerkiksi riisiä. Pajukorivalmistus, suolan tuottaminen, sammakoiden kerääminen, karjalle olkia ruoista jne – vain muutamia mainitakseni. Myös rakentamiseen saadaan materiaalia kosteikoilta. Fondon altaat ovat esimerkki siitä miten vesialtaat on rakennettu vain oljen ja mudan avulla. Talojakin tietty on tällä tekniikalla rakennettu. Nykyään vanhat elinkeinot antavat tilaa uusille. Esimerkiksi kosteikoilta saadaan materiaalia käsityöläistuotteille. Nykyisin luontomatkailu hyödyntää paljon kosteikkoalueita eikä saa unohtaa myöskään niiden merkitystä opetussektorille. Valencian kosteikkoalueilla sijaitsevilla luonnonpuistoilla on noin miljoona kävijää vuodessa.

Näyttely oli tosi mielenkiintoinen. Kerrottiin myös esimerkiksi kosteikkoalueiden merkityksestä ympäristönsuojelun kannalta. Suurin osa ihmisen ja talouden toiminnasta keskittyy rannikkotasangoille, kuten Valencian alueella, jossa asutaan kapealla vyöhykkeellä vuorten ja meren välissä. Silloin tarvitaan paljon pohjavettä elämiseen. Yksi pohjaveden suurimmista ongelmista suurilla alueilla Valencian rannikolla on maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttama pilaantuminen. Kosteikot ovat luonnollisia ja halpoja veden nitraattien puhdistajia. Kosteikot toimivat kun suuret sienet. Imevät itseensä vettä ja säännöstelevät sitä. Samalla ne puhdistavat siitä nitraatti- ja muita epäpuhtauksia.

Kasvillisuutensa puolesta Fondon luonnonpuisto on aika yksitoikkoista. Se millaisia kasveja siellä näkee riippuu paljon missä osassa puistoa kulkee. Eri alueiden vesimäärä tätä tietty säätelee. Kun siellä tallustelimme näimme lähinnä ruokoa, meidän kaislannäköistä korkeaa kasvia. Se kasvaa noissa vesialtaissa, joissa vesi on suhteellisen makeaa ja niiden rehevöitymisaste on korkea. Pienemmät reuna-altaat taas ovat matalavetisiä ja niiden suolapitoisuus on korkea. Niissä kasvaa esimerkiksi Ikiviuhkot eli rantaneilikat (Limonium), pikkukilokki (suaeda)ja suolayrtti (Salicornia). Puiston laidoilla näimme myös palmuja ja eukaliptuspuita.

Luontokeskuksessa oli nähtävillä hienoja kuvia puiston siivekkäistä asukkaista ja niiden nimet. Mainitsen tässä vain puiston asukkaiden tieteelliset nimet kun en oikein luota kääntäjään näissä jutuissa. Minulla on hyvä ystävä, jonka mies on lintubongari – oikein siis kunnollinen sellainen – ja aion häneltä sitten tavatessamme kysyä näille suomalaiset nimet. Osa linnuista on hyvin harvinaisia. Mielenkiinnolla odotan mitä hän on listasta mieltä. Hän kun on kiertänyt bongausmatkoilka kaikilla mantereilla.

  1. La cerceta pardilla (Marmaronetta angustirrostris) – tälle lajille Fondon kosteikko on koko Iberian niemimaan tärkein lisääntymispaikka ja sitä ei tavata missään muualla mantereellamme
  2. Lamalvasía cabeciblanca (Oxyura leucocephala). Fondon populaatio tästä lajiasta on maailman suurin.
  3. La garza imperial (Ardea purpurea) jonkinsortin haikara
  4. Le martinete (Nycticorax nycticorax)yöhaikara
  5. La garcilla cangrejera (Ardeola ralloides).
  6. E pato colorado (Netta rufina) y
  7. El porrón común (Aythya ferina).
  8. El tarro blanco (Tadorna tadorna)
  9. Laavoceta (Recuvirostra avosetta)
  10. La cigüeñuela (Himantopus himantopus)
  11. La canastera (Glareola prantincola),
  12. El pato cuchara (Anas clypeata)
  13. El porrón común (Aythya ferina)
  14. La focha (Fulica atra) nokikana,joita talviaikana tavataan puistossa 30000 kpl.
  15. El aguilucho lagunero (Circus aeruginosus)
  16. El águila pescadora (Pandion haliaetus)
  17. Los esquivos bigotudo (Panurus biarmicus)
  18. pájaro moscón (Remiz pendulinus)
  19. carricerín real (Acrocephalus melanopogon)

Monia lajeja uhkaa suoekosysteemien katoaminen ja heikentyminen.

Linnut ovat eittämättä puiston suurin rikkaus mutta on siellä myös vedeneläimiä kuten ankeriaita (Anguilla anguilla) ja erittäin uhanalainen Turkoosikillinen (Aphanius iberus) -kala.

Mainitaan myös punahäntäinen lisko (Acanthodactylus erythurus) jota emme onnekseni tavannut. Kuten emme myöskään nähneet makean veden katkarapuja (Paleomonetes zariquieyi), tai endeemisiä äyriäisiä.

Puiston infotaululla on tietoa eri reiteistä. Alueella on 4 eri kävelemiseen soveltuvaa reittiä. Puistossa sen eteläpään sisäänkäynnin puolella on hyvä iso parkkipaikka. Keskuksessa oli myös wc ja näyttelytila. Ulkopuolella on kiva alue, missä voi syödä eväitä.

Kirjoituksen tiedot olen kääntänyt suoraan puiston opastaulujen teksteistä

Kommentoi