Ricoten laakson pienet kylät ja niiden ympäristö tarjoavat oivat mahdollisuudet pitkiin ja lyhyisiin patikkaretkiin. Alueella on lukuisia merkittyjä reittejä, joilla voi ihailla kauniita vuorimaisemia, kiinnostavia kulttuuriperintökohteita, reheviä hedelmätarhoja ja Segura joen rantamia.
Me kuljimme yhden tälläisen merkityn reitin, joka alkoi Ricoten pienestä kaupungista. Reitti kiersi Sierra de Umbria nimisen vuoren, jonka juurella Ricoten kaupunki on. Reitin numero on PR-MU8 – Senda de los Moriscos – Huerta de Ricote.
Teimme reitin päinvastaiseen suuntaan mitä oppaissa kuvataan. Luin jonkun lapsiperheen wikiloc kuvauksista, että he kiersivät reitin näin päin kun mukana oli lapsia ja näin vältytään yhtämittaiselta jyrkältä nousulta. Näin minun ensimmäiseksi luontovaellukseksi pitkään aikaan ajattelin, että oma kunto paremmin riittää ”lapsiystävälliseen” reittiin.
Reitti on luokiteltu helpoksi ja se on ympyräreitti. Voin suositella kaikin puolin normaalikuntoiselle luontoihmiselle. Pituutta reitillä on 8 km ja korkeuseroja on ihan kiitettävästi helppo-luokituksesta huolimatta. Polut ja kulkuväylät ovat pääosin helppokulkuisia, mutta mukaan mahtuu myös osuuksia, joita ei kevyillä kesäsandaaleilla kannata lähteä tarpomaan. Itselläni oli jalassa kunnolliset tuetut vaellussandaalit ja kanssakulkijalla tavalliset paksupohjaiset tukevat lenkkarit.
Maisemat reitin varrella ovat hyvin vaihtelevia. Jokaisen mutkan takaa löytyi jotain ihasteltavaa. Kuvat kertovat enemmän kun tuhat sanaa. Itseäni kiehtoi varsinkin jylhät vuorimaisemat. Reitti oli myös hyvin merkitty, mikä minulle oli tärkeää, sillä kun pitkästä aikaa ryhtyi omatoimivaeltajaksi oli rauhoittavaa tietää, että ei joudu vaeltamaan vuorenrinteelle suunniteltua pidemmäksi ajaksi. 8 km tuossa maastossa kun on ihan riittävä haaste.
Auton jätimme parkkiin Ricoten kaupungin yhdelle kadulle. Reitin ”virallisessa alussa” tai meidän tapauksessa lopussa oli myös parkkialue, mutta se selvisi meille vasta kun olimme reitin kiertäneet. Tässä oikeastaan ainut miinuspuoli opastukseen. Parkkialuetta kaupungissa ei missään ole mainittu.
Tutustuimme päällisin puolin ensin kaupunkiin. Siitä kirjoitinkin jo edelliseen postaukseen. Kaupunkikierroksen jälkeen etsimme kadun nimeltä Calle San Pedro, jonka toisessa päässä on Calle Principe. Tässä risteyksessä on kaunis maurilainen portti. Siitä portista kävelimme läpi ja tulimme kadulle Calle Cañadas. Sitä pitkin kun kävelee mäkeä ylös vain noin 200 metriä tulee tienhaara, jossa matala tehdas tai varastorakennus. Tästä risteyksestä käännytään vasemmalle kulkemaan rakennuksen reunaa mäkeä ylös. Rakennus jää siis oikean käden puolelle.
MIRADOR DE SOLVENTE. Jo tältä näköalatasanteelta saa hyvän ensikuvan maisemista, jotka reitin varrella meitä odottivat. Kannattaa tähyillä vastapäisen Sierra del Salitren huipulle. Siellä näkyy vanhan nyt raunioituneen Ricoten linnan rauniot. Tuohon linnaan on vastikään kunnostettu myös oma merkitty vaellusreitti, jonka alku on Ricoten kaupungin jalkapallokentältä. Reitin numero PR-MU 39.
Jatkamme kulkua merkityllä polulla, kohta tulee pieni puinen silta, josta saadaan vielä varmistus, että oikealla polulla ollaan.
Maisemat vain paranevat. Oikealla avautuu näkymä Embalse de Ojós tekojärvelle ja muutaman metrin poikkeama polulta niin saadaan reitin ehdottamasti upein näköala alas järvelle ja joelle ja yli koko vuoriston. Ricoten linna myös näkyy vastapäisen Salitren vuoren huipulla. Jos taas ymmärtää katsoa vasemmalle ylös Umbrian vuorelle, jota polku kiertää, näkyy hieno Ventanica de Ojó kalliomuodostelma.
Nämä panoraamanäkymät seuraavat vaeltajaa pitkän matkan kapeaa polkua kulkiessa. Täytyy vain aina pysähtyä niitä ihailemaan, sillä tämä osuus reitistä on sen hankalakulkuisin. Koska kuljimme sen ”väärään suuntaan” kulkua helpotti se, että mentiin alamäkeä. Mutta varovainen sai olla hyvin epätasaisella , muhkuraisella ja irtokivisellä kapealla polulla.
Tämän osuuden jälkeen Ojósin järvi jää taakse ja polku muuttuu soratieksi. Tässäkin risteyksessä on hyvät merkinnät. Väärää reittiä ei voi valita, jos vain katsoo kiviin merkittyjä merkkejä. Kaksi viivaa alekkain ”oikein” ja viivat ristissä ”ei tänne”.
Maisemat muuttuu jälleen. Kuljetaan mäntymetsässä, oikealla hienot näkymät esimerkiksi Abaránin kaupunkiin, jossa olisi mielenkiintoinen vesiratas reitti joen rantaa pitkin. Kaempana näkyy Ciezan kaupunki. Männyissä ihmettelemme suuria tummanvihreitä roikkuvia havupalloja. Näitä kutsutaan täällä nimellä Escoba de Bruja – noidan luuta. Meillähän Suomessa vastaavia tapaa lehtipuissa ja niitä kait sanotaan tuulenpesiksi.
Suhteellisen pitkä, loivia mäkiä sisältävä metsäosuus päättyy portille, josta ylitetään ajotie. Oikealle jää Albergue de la Caleran rakennus, jonka luonna on opastauluja ja hieno näköalatasanne. Nyt ollaan jo taivallettu Umbrian vuoren rinnettä pitkin sen toiselle puolelle ja näköalatasanteelta näkyy alas laaksoon Ricoten kaupunkiin ja sen hedelmätarhoihin.
Nyt ei ole enää pitkä matka perille, mutta vielä on matkan varrella nähtävää. Laskeudutaan alas hyvin jyrkkää sementoitua polkua. Tässä vaiheessa kehumme itseämme, että tajusimme kiertää reitin näin päin. Olisi ehkä kunto ollut kovilla, jos jo reitin alkupäässä olisi joutunut kapuamaan näin jyrkän mäen.
Mäki päättyy vanhalle julkiselle pesulalle ja melkein täysin tuhoutuneelle myllylle. El lavadero público ja el molino. Näiden vesi tulee Fuente Granden lähteestä ja mylly oli aikanaan Ricoten hedelmätarhojen pääasiallinen vesilähde 1900-luvun jälkipuoliskolle asti. Nyt pesulassa ei vaatteita enää pesseet kylän naiset vaan sen varjossa vilvotteli kylän kulkukissat. Paikalla oli infotauluja, joissa kerrottiin myllyjen toiminnasta niiltä ajoilta (1500-luku)asti kun aluetta hallitsi Santiagon ritareiden veljeskunta, la Orden de Santiago. Myllyt, joita oli monta, olivat heidän monopoli ja alueen kaikki viljelijät joutuivat käyttämään veljeskunnan myllyjä.
Tästä pesulasta alkaa reitti läpi Ricoten hedelmäpuutarhojen. Nyt oli sitruunat kypsiä ja joitakin mantelipuitakin oli vielä kukassa.
1500-luvun alussa rakennetun Nuestra Señora de la Concepciónin Eremitaašin rauniot. Ajanmyötä paikalliset alkoivat kuitenkin kutsua rakennusta nimellä Ermita Nuestra Señora de las Huertas. Nimi tulee pyhäkön sijainnista sillä se on ”Huerta de Arriba” ja ”Huerta de Abajo” puutarha-alueiden risteyksessä. Rakennuksesta, josta nykypäiviin on säilynyt vain surulliset rauniot on kirjallisia tietoja aina 1500-luvulta alkaen. Oletettavasti se on ollut maurien moskeija. Kun paavin käskyllä aikanaan kaikki moskeijat määrättiin muutettavaksi kirkoiksi se koski myös tällä paikalla ollutta rakennusta. Joka tapauksessa hämmästyttävä keskellä vehreitä hedelmäpuutarhoja oleva viesti: ”terveiset menneestä maailmasta” kiitokseksi väsyneille mutta onnellisille vaeltajille.
Yksi alueen vaellusreiteistä kertova esite:
https://nexo.carm.es/nexo/
Tiedot eri lähteistä, esimerkiksi Ricoten kaupungin turistiopas ja Wikiloc.
