Syksyisiä mietteitä

”Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa ja huomasi, että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.
Lähtö tulee hypyn lailla! Yhtäkkiä kaikki on muuttunut, eikä lähtijä saa hukata minuuttiakaan, hän nyhtää teltankepit maasta ja sammuttaa hiilloksen sukkelasti, ennen kuin kukaan ehtii estellä häntä taikka tulla mitään utelemaan; reppua selkään nostaessaan hän hyppelee, ja lopulta hän on tiellä, yks kaks rauhallisena kuin ties mikä vaeltava puu, jossa yksikään lehti ei liiku. Teltan paikalla on vain tyhjä suorakulmio vaalennutta ruohoa, ja myöhemmin aamulla ystävät heräävät ja sanovat: Hän on lähtenyt, syksy tulee.”

Tämä lainaus on Tove Janssonin kirjasta Muumilaakson marraskuu,

Se kuvaa hyvin myös minun ajatuksiani syksyisin, kun takana on ihana valoisa Suomen kesä ja kaikki se mukava mitä on saanut yhdessä omien rakkaittensa kanssa kokea. Kesä minulle tarkoittaa vanhaa tuttua ja turvallista. Siitä nauttimista minkä on saavuttanut ja mikä on loppupeleissä se tärkein. Oma koti, kotimaa ja läheiset.

Tuossa siteeraamassani kirjassa teemana on myös muuttuminen. Laaksoon saapuu joukko olijoita, jotka tavallisesti syksyn tullen jäävät kotiin lukkojen taakse lämpimään. Mutta nyt kirjan syksynä he lähtevät muumilaaksoon. Kaikilla on jokin oma juttunsa tai ongelma. Ratkaisuksi etsitään muuttoa sieltä vanhasta tutusta turvallisesta ja pois lähtemistä. Nuuskamuikkunen esimerkiksi etsii säveltä syyslauluunsa.

Paikalle saapuu myös minun yksi suosikeista Nuuskamuikkusen lisäksi. Ruttuvaari. Ruttuvaari on hirveän vanha ja unohtaa paljon asioita. Eräänä päivänä hän oli unohtanut nimensä. Sängystä nouseminen oli sen takia vaikeaa mutta ratkaisuksi hän keksi itselleen uuden nimen ”Ruttuvaari”. Kaikkea hän ei ole unohtanut ja muistaakin omat sukulaisensa, jotka käyvät katsomassa häntä sunnuntaisin. He puhuvat hänelle huutaen ja hitaasti, jotta hän ymmärtäisi muka paremmin. Mutta Ruttuvaari ei ole kuuro ja hän ymmärtää kaiken. Niinpä hän eräänä päivänä lähtee kotoaan, pakkaa kahdeksat silmälasinsa ja kirjoittaa jälkeensä lapun: ”Nyt menen omaa tietäni ja minusta tuntuu hyvältä”. Hänelläkin lähteminen oli oma valinta.

Luultavasti oman lapsuuden jatkuvat paikkakunnalta toiseen muutot tai sitten vaan levottomat jalat tai sielu saavat sen aikaan, että syksyn tullen huomaa ajattelevansa, että nyt ei voi enää jäädä paikoilleen vaan on lähdettävä eteenpäin, koettava jotain uutta. Sitä alkaa surffailemaan netissä erilaisilla matkailusivustoilla, etsimään matkatarjouksia, soittelemaan Torreviejassa talveaan viettäville ystäville. Yksi kysymys esitetään ensimmäisenä: ”Aiotteko tänä syksynä lähteä etelään?”
Toivottavasti tämän syksyn soittokierroksella saadaan monta ”Kyllä” vastausta. Uusia tutkimusretkiä ja kokemuksia kun on kaksinverroin mukavampi kokea yhdessä.

Toisessa Tove Janssonin kirjassa Näkymätön Lapsi Hemuli sanoo: ”Ellei joku satu tietämään mitä eläkkeelle pääseminen merkitsee, niin kerrotaan asia: kun tulee tarpeeksi vanhaksi, saa kaikessa rauhassa tehdä juuri mitä haluaa.” Matka Espanjaan on kaikista hurjista koronaluvuista huolimatta varattu ja blogiini ilmestynee seuraavien kuukausien aikana uusia tarinoita uusista kohtaamisista, kokemuksista ja kohteista

Kommentoi