Teruel rakastavaisten museo

Tarinan mukaan Teruelissa asui 1200-luvulla Juan Diego de Marcilla ja Isabel de Segura nimiset nuoret rakastavaiset. Pojan perhe oli köyhä ja tytön rikas. He olisivat halunneet mennä naimisiin mutta koska poika oli köyhä tämä ei ollut mahdollista. Hän sai kuitenkin tytön isän suostumaan siihen, että tyttö naitettaisiin sopivammalle sulhasehdokkaalle vasta 5 vuoden kuluttua, jos tämä köyhä Juan Diego raukka ei onnistu hankkimaan itselleen rikkauksia siihen mennessä. No Juan Diego lähti sotilaaksi kaukomaille rahankeruuseen ja palasikin rikkaana miehenä viiden vuoden jälkeen. Tyttö oli odottanut rakastaan,  mutta ei ollut pystynyt pitkittämään isänsä lupaamaa viiden vuoden odotusaikaa. Kun hänen mielitiettynsä oli palannut takaisin vain yhden ainokaisen päivän myöhässä Isabel oli edellisenä päivänä ehditty naittaa läheisen Albarracinin kaupungin rikkaalle maanomistajalle. Juan Diego oli menettää järkensä, arvaahan sen. Ensin ahkeroit 5 pitkää vuotta maailmalla sotien ja onnistut tavoitteessasi kerätä tarpeeksi rahaa omien häiden järjestämiseen ja tytön saamiseen. Mutta kun saavut perille edellisenä päivänä rakkaasi on naitettu naapurikaupungin Albarracinin señorille, rikkaalle maanomistajalle ja mahtimiehelle.

Kun Juan Diego palasi takaisin Terueliin hän tietysti järkyttyi kuultuaan, että Isabel oli jo mennyt naimisiin vain päivää aikaisemmin.  Sydän murtuneena hän meni Isabelin asuntoon yöllä ja pyysi häntä: ”bésame, que me muero” (”suutele minua, sillä minä kuolen”).  Isabel kieltäytyi sanoen olevansa nyt naimisissa oleva nainen.  Hän pyysi häneltä vielä kerran viimeistä suudelmaa, mutta tyttö kielsi hänet uudelleen, ja Juan Diego kuoli hänen jalkojensa juureen.

 Seuraavan päivän hautajaisissa Isabel nousi paikaltaan kirkossa ja työnsi arkun verhon syrjään, suuteli Juan Diegoa ja antoi hänelle kuolemassa suudelman, jonka hän oli kieltänyt häneltä elämässään.  Ja niin siinä kävi, että Isabel kuoli siihen paikkaan syleillen kuolleen rakastajansa ruumista.

Liikuttuaan Isabelin rakkaudenilmauksesta Juan Diegoa kohtaan, perheet päättivät haudata nämä kaksi rakastajaa vierekkäin San Pedron kirkkoon.

Vuonna 1619 kaivettiin kaksi muumiota San Pedron kirkossa, San Cosme y San Damiánin sivukappelin alapuolella.  Kaupungin notaari Juan Yagüe de Salas väitti, että muumiot kuuluivat legendaarisille Juan Diegolle ja Isabelille, koska hän oli löytänyt muinaisen asiakirjan, joka oli päivätty vuodelle 1555 ja jossa väitettiin, että Teruelin rakastajat oli haudattu sinne. Ja nyt nykypäivänä heidän muumioituneet ruumiinsa lepäävät vierekkän kauniissa sargofageissa Teruelin rakastavaisten museossa.

Isabel siis kuoli oletettavasti takotsubokardiomyopatiakohtaukseen.