San Pedro Iglesia Teruelissa
Bien de Interés Cultural (BIC)
San Pedron kirkko ja torni kuuluu UNESCON Teruelin Mudéjar-arkkitehtuurin maailmanperintöluetteloon. Muita tähän luetteloon kuuluvia Teruelin Mudejar-rakennuksia ovat:
Santa María de Mediavillan katedraalin torni, katto ja kupoli
Minä toteutin vihdoin pitkäaikaisen haaveeni Teruelin retkestä ja pääsin ihastelemaan kaupungin Mudéjar rakennuksia muutaman päivän kestävällä visiitillä. Minua on aina kiehtonut tämä Mudéjar arkitehtuuri. Jo vuosia sitten Sevillassa Casa de Pilatos rakennuksessa tyyliä ihastelin ja mietin, että olisi mukava käydä Teruelissa, jossa tämän tyylisuunnan rakennuksia on.
Kolmipäiväisen käynnin ensimmäinen kohde oli tämän postauksen aihe:
Iglesia San Pedro Teruel
Vuonna 1170 Aragonian kuningas Alfonso II aloitti tämän upean kirkon rakennustyöt. Se onkin yksi Teruelin vanhimmista kirkoista. Rakennettiin puolustuskirkoksi. Ensimmäinen kirjallinen dokumentti, jossa kirkko on mainittu on vuodelta 1196. Kirkko on käynnyt läpi useita muutostöitä. En ala niitä tässä luettelemaan muuten kun, että tärkeimmäksi niistä oppaissa mainitaan 1300-luvulla tehdyt työt, joiden tuloksena kirkko on nyt yksilaivainen suorakaiteen muotoinen ja reinoilla on sivukappelit. Netistä löytyy todella paljon eri sivustoja tästä kirkosta ja sen arkkitehtuurista. Minun on parempi maallikkona vain pysytellä kuvien postauksessa ja niiden kautta kertoa millainen kaunis kirkko on kyseessä.
Sisäpuolelta kirkko on goottilainen ja siinä on monikulmionmuotoinen apsis/apside. (”Apsis tai apsidi on pyöreä huoneen pääty, jonka katto on tavallisesti puolikupolin muotoinen holvi. Apsis näkyy rakennuksen ulkopuolella kaaren muotoisena ulokkeena” tieto kopioitu wikipediasta). San Pedro kirkon apsis on samaa korkeutta ja leveyttä kun kirkon muu osa ja näin vaikutelma on avara. Ja katon maalaustaide veti taas pienen ihmisen sanattomaksi. Kirkon sisätilojen nykyinen ulkoasu on seurausta vuosina 1896-1910 kirkossa olleen tulipalon seurauksena tehdystä uudistuksesta. Ihastelin tarkkaan seinien ja holvien kuvakoristeluja. Oppaan mukaan taidemaalari Salvador Gisbertin vuosina 1904-1910 toteuttamat. Lasimaalaukset on samalta taiteilijalta. Maalaukset on tyyliltään uusgoottilaisia ja eivät ole alkuperäisten Mudéjar tyylisten koristeiden kaltaisia. Netistä löytyy tieto, että näitä kauniita koristeluja on arvosteltu tämän takia paljon. Yhtä kaikki – upeita ovat vaikka aiheet eivät vastaa Mudéjar mestareiden töissään käyttämiä. Tämän kohteen jälkeen kävimme Teruelin katedraalissa, Santa María de Mediavillassa, ja siellä sitten nähtiin ja hämmästeltiin Mujéjar kattomaalauksia.
Alttariaulu on tehty vuosina 1539-1541 Gabriel Yolin työpajassa. Altaritauluun liittyy kiinnostava tarina. Sen purettiin osiin ja kuljetettiin muualle, esim Valenciaan sisällissodan aikana turvaan. Myöhemmin se ”kasattiin” uudelleen kirkkoon. Kauan alttaritaulu, joka on yksi Aragonian alueen merkittävimmistä renesanssialttaritauluista oli vajaavainen, vähän kun palapeli, josta puuttui osa. San Sebastiánin figuri oli hävinnyt. Tiedettiin kuitenkin, että se oli paikallaan vuonna 1974, sillä taulusta on olemassa kuva tuolta vuodelta. Sen jälkeen San Sebastián hävisi. Nyt siis epäillään, että joku ”otti” sen omakseen tuon vuoden jälkeen, mutta tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja palautti sen. Ei kirkkoon vaan se ilmestyi Teruelin pyhän taiteen museon varastoihin, joista varaston työntekijä löysi sen. Nyt tänä vuonna 2022 kesällä San Sebastián palapelin viimeinen puuttuva pala palasi osaksi alttaritaulua.
Kirkon ulkopuolelta tornissa ja monikulmaisessa abside-osassa on nähtävissä Mudejar tyyli. Absidessa on seitsemän pientä kaunista tornia. Mudejar-koristeluissa on käytetty lasitettuja keramiikkalaattoja ja kuvioina usein tyypillisiä kahdeksansakaraisia tähtiä. Näihin tähtiin törmää kaupungin monissa rakennuksissa.
Tähän San Pedro kirkkoon pääsee tutustumaan osana Fundación Amantes de Teruel säätiön järjestämää tunnin opastettua kierrosta. Koko kierrokseen kuuluvat osat on:
Iglesia de San Pedro
Claustro de San Pedro
Ábside ja Jardín de San Pedro
Erillisestä muistaakseni yhden euron lisämaksusta pääsee myös kipuamaan torniin ihan ylös kellohuoneeseen asti
Torre de San Pedro ja Ándito
Tornissa on 74 kpl porrasta. Suosittelen torniin kiipeämistä ehdottomasti sillä tornivierailuun kuuluu myös Ándito osan käynti. Meidän nelihenkinen porukka oli ainoita, jotka tämän osan oli sisällyttänyt kierrokseen. Ehkä muut vierastivat porrasmäärää. Oli mukava ja todella mielenkiintoinen osa käynnistä, tavallaan privaattikierros oppaan perässä.
Itse torni on rakennettu 1200-luvulla, ja sen alkuperäinen korkeus on 25 metriä, ja se on oletettavasti vanhin Teruelin kaupungin neljästä keskiaikaisesta Mudejar -tornista. Toisin kun muut tornit se on selvästi suorakaiteen muotoinen. Tornissa on kolme päällekkäistä huonetta ja ylimpänä mahtavat tornikellot ja bonuksena kiipeilystä upeat näkymät.
Opas johdatti meidät yhdestä tornin huoneesta Ándito-osaan. Se oli kapea käytävä, joka kiertää kirkkoa sen ulkopuolelta. WAU mikä kokemus, käytävää pitkin sen ulkoreunoilta näki tornin ulkopinnan yksityiskohdat, kirkon ikkunoiden lasimaalaukset kosketusetäisyydeltä sekä kirkon ruusuikkunan siis ulkopuolelta ihan läheltä. Tämä ainutlaatuinen tilaisuus on kyllä yksi mieleenpainuvimmista kirkkoihin liittyvistä kokemuksista, joita olen saanut Espanjan retkilläni kokea.
Claustro de San Pedro.
Tästä osasta kirkon rakennuksia en uskalla kirjoittaa paljoakaan. Minulle jäi vähän epäselväksi koko luostarijuttu. Jos ymmärsin ollenkaan oikein tuo rakastavaisten mausoleumi on osa luostaria tai ehkä luostarin kappelia. Osa on rakennettu ihan uudestaan uudisrakennukseksi. Sen ymmärsin oppaista, että luostari ei ole koskaan rakennettu munkkien käyttöön vaan rakennus tehtiin helpottamaan yhden Teruelin rikkaan perheen suoraa kulkua kirkkoon. Perhe lahjoitti varoja kirkon rakentamiseen. Vastineeksi tästä perhe halusi, että sillä oli suora pääsy talostaan kirkkoon.
Puutarhaan ei myöskään päässyt vaikka lipun sinne oliki ostettu. Oli suljettu.
Mausoleo de los Amantes
Tuo opastettu kierros San Pedro kirkkoon alkoi kuitenkin, ei kirkosta vaan ns rakastavaisten mauseleomista. Museosta, joka vihittiin vuonna 2005. Arkkitehti Alejandro Cañadan suunnittelemassa rakennusprojektissa on erilaisia näyttelytiloja, joiden tarkoituksena on kertoa kuuluisa Teruelin rakastajien tarina.
Teruelin rakastavaisten muumioituneet jäännökset, jotka aikanaan löytyivät kirkosta on nyt sijoitettu kauniisiin alabasterisargofageihin. Sargofagien yläpuolella on todella kaunis ja taidokas kattokupoli. Tämän kauniin tilan ympärillä on siis Teruelin rakastajien museo, joka kertoo nuoren Isabel de Seguran ja Juan Martínez de Marcillan, (myös Diego de Marcillaksi kutsuttu) nuorten rakkaustarinan. Tähän tarinaan törmää kaikkialla kaupungissa. Tuo alabasterihauta on Juan de Ávalos suunnittelema ja todella koskettava. Diegon veistoksen jaloissa on kaksi leijonaa, jotka symboloivat voimaa ja urheutta. Isabelin veistoksen jaloissa näkyy kaksi enkeliä, uskon, kuuliaisuuden ja puhtauden symboleja.
Tarinan näistä kahdesta nuoresta rakastavaisesta voi lukea kirjoittamastani postauksesta täältä. Uskoo ken tahtoo.
Noissa sargofageissa kauniiden ristikkojen takana patsaskannen alla on tosiaan nähtävissä kahden ihmisen luurangot. Kuvia niistä ei saanut ottaa,mutta niitä pääsi kyllä katsomaan ihan läheltä.
