Elche vanha hautausmaa

Cementerio Ntra. Sra. de la Asunción, Cementerio Viejo de Elche

Av. de la Llibertat, 152, 03205 Elx, Alicante

Hautausmaan nimi Cementerio Ntra. Sra. de la Asunción tulee suoraan Elchen kaupungin suojeluspyhimyksen nimestä  ja hautausmaan portin pielessä onkin tämä hieno pyhimyskuva.

Hautausmaa on kuulunut vuodesta 2010 lähtien Euroopan kulttuurihautausmaiden verkostoon/la Ruta Europea de Cementerios

Tuohon verkostoon kuuluu 53 hautausmaata, jotka sijaitsevat 39 kaupungissa ja 18 Euroopan maassa.

Yritän aina matkoillani käydä näissä vanhoissa hautausmaissa, jos ne osuvat reitin varrelle. Samaan kulttuurihautausmaiden verkostoon kuuluu myös Alcoyn hieno hautausmaa, josta kirjoitinkin jo postauksen tänne blogiini. Lähellä Elcheä löytyy myös todella erikoinen hautausmaa, nimittäin Noveldassa islamilainen necropoli  ”Fossar dels moros” 1200-1300-luvulta oleva Almohade-ajan hauta-alue. Siitä olen kertonut muutamalla rivillä ja kuvalla Noveldaa koskevassa postauksessa.

Nyt käyntikohteena ollut Elchen vanha hautausmaa  perustettiin vuonna 1811. Tuohon aikaan kaupungissa oli paha keltakuume-epidemia. Cartagenasta oli tullut kaupunkiin Katalonian rykmentin sotilaita ja sanotaan, että keltakuume tuli heidän mukanaan. Epidemia oli hyvin tuhoisa, sen aikana rekisteröintiin yli 100 kuollutta päivässä. Tuhansia ihmisiä kuoli, noin 40% kaupungin asukkaista. Epidemian takia tarvittiin lisää haudankaivajia ja esimerkiksi vankeja vapautettiin haudankaivajiksi. Haudat haluttiin kaivaa kaupungin ulkopuolelle ja alueelle, jossa nyt on tämä vanha hautausmaa kaivettiin joukkohautoja epidemian uhreille. Suurin osa haudankaivajista lukemani mukaan kuoli tehdessään tätä heille osoitettua työtä.

Hautausmaalla on ollut myös toinenkin joukkohauta, jonne haudattiin sisällissodan aikana Francon hallinnon teloittamia ammattiyhdistysmiehiä. Nuoria miehiä, joiden muistoksi hautausmaalla on myös kaunis muistomerkki.  Ammuttujen ja sotaoikeudessa tuomittujen joukossa oli myös tunnettu elcheläinen ammattiyhdistysmies muurari Manuel Clement Maciá, naimisissa oleva 38-vuotias kahden lapsen isä. Hänen tuomitsemisensa kuolemaan on hyvä esimerkki siitä, kuinka Francon hallinto saattoi tuomita ihmisiä kuolemaan, vaikka kaikki todisteet osoittivat, että syytetty ei ollut osallisena mihinkään veritekoihin. Hänen tapauksessaan tuomioon riitti nimi ja allekirjoitus väärässä dokumentissa ja ammattiliiton UGT:n (Unión General de Trabajadores) jäsenyys. Meidän käynnin aikana muistomerkki oli harmiksemme aidattu rakennustelineillä ja maassa oli sininen muovipressu. Ottamani kuvat eivät tee oikeutta muistomerkille. Seinämaalauksen on tehnyt taiteilija Andreu Castillejos.

Jostain luin, että elokuussa vuonna 2021 aloitettiin joukkohaudan avaaminen ja sinne haudattujen teloituksen uhrien tunnistaminen, jotta heidän maalliset jäänteensä pääsevät lopulta omaisten hautaamiksi. Elchen kaupunki haki Valencian aluehallinnolta avustusta Franco-diktatuurin uhrien tutkimista, sijaintia, rajaamista, kaivamista, tunnistamista varten ja sai 82 prosenttia pyydetystä summasta. Joukkosurma tapahtui vuonna 1939. Ammutut olivat Elchen, Aspen ja Crevillenten asukkaita.

Perheholveja ja panteoneja on hautausmaalla paljon, niin vanhoja kun uusiakin. En ole aiemmin miettinyt näiden panteonien merkitystä ja lähinnä olen pitänyt tälläisen "oman pikku talon" pystyttämistä hautausmaalle hieman omituisenakin. Nyt kun tuolla käveli ja luin hautakirjoituksia ja ihmettelin panteonien sisällä olevia pieniä alttareita kukka-asetelmineen tuli mieleen, että tapahan ilmentää tahtoa pysyä yhdessä perheenä vielä kuoleman jälkeenkin. Tavallaan siis ihan hienokin symboolinen juttu.
Panteonien yläpuolella on aina jokin teksti kertomassa kenelle se kuuluu. Tekstejä voi olla esim.
Panteon de viuda e hijas de xx (xx:n lesken ja lasten panteon. Eli oletettavasti mies kuollut ja leski sitten tehnyt perheelleen panteonin kuten tämä kuvan)
Familia xx
Propiedad de xx (xx:n omaisuutta)
Hijas de xx (xx:n lapset)

Hautausmaalla oli myös yksi ainutlaatuinen panteon, jossa on maanpäällinen osa mutta myös maanalainen holvi, jonne omaisilla pääsy portaita pitkin.

Hautakivissä voi panna merkille runsaat ikonograafiset piirteet. Suurin osa niistä liittyy tietysti kristinuskoon. Hyvin yleinen on Jeesuksen pää tai kasvot, Jeesus ristillä tai vain risti. Kaupungin suojeluspyhimyksen kuvat ovat myös hyvin yleisiä. Koska ollaan Elchessä, palmukaupungissa, myös palmukuvioita oli hautakivissä. Suurin poikkeava elementti jos verrataan suomalaisiin ja luterilaisiin hautakiviin on kuitenkin poismenneiden kuvat, joita täällä on melkein joka haudalla pienissä kehyksissä.

"D.O.M".

Hautakiveen tai niinkun tämän vanhan panteonin yhteen "hautaluukkuun" kaiverrettu lyhenne "D.O.M". Lyhenne tulee lauseesta "Deo optimo maximo". Latinaa ja kääntyy: "Suurimmalle ja parhaalle jumalalle". Rooman valtakunnassa lausetta käytettiin kun viitattiin Jupiter-jumalaan. Kristinusko otti sen aikanaan käyttöön merkityksellä: "Jumalalle paras ja suurin". Lausetta näkee kirkkojen ovien yläpuolella ja sargofaageissa. Jotkut tuntevat DOM lyhenteen javascrip ohjelmointiin liittyvänä tai taitaapa joku juomakin kantaa DOM nimeä.

Tässä hautausmaan suurimmassa ja ehkä tärkeimmässä panteonissa on Elchessä eläneen Aureliano Ibarra y Manzonin hauta. (1834 -1890). Aureliano Ibarra y Manzoni oli arkeologi, kirjailija, taidemaalari ja politikko. Hän oli kuuluisa elcheläinen, joka joutui myös vainotuksi poliittisen vakaumuksensa vuoksi. Hän oli demokraattisen puolueen jäsen. Hänen suuret saavutuksensa liittyivät argeologiaan ja Elchen ja Santa Polan alueeseen. En uskalla lähteä niitä tässä luettelemaan kun en asiaan ole perehtynyt.

Hän on kuulema sanonut eläessään: ”Kun kuolen, kun Elchen ihmiset muistavat minua, haluan heidän sanovan: Kuinka paljon tämä mies rakasti Elcheä ja sen lapsia!”

No täällä hienossa Elchen vanhan hautausmaan Panteonissa hänen maalliset jäänteensä makaavat. Panteon kuuluu Ibarra Santamarian perheelle ja Campello Revengan leskelle.

Hautausmaan käytävät ja patiot on nimetty ja merkitty ”katukyltein”. Nimet liittyvät raamatun kertomuksiin ja pyhimyksiin.

Alkusäe Jorge Manrique runosta ”Coplas a la muerte de su padre” löytyy muistojen puutarhasta. Jorge Manrique oli espanjalainen 1400-luvulla elänyt runoilija ja sotilas. 

Tämä runoteos kuuluu ns. cancionero-runouteen ja netistä löytyy youtube videoita tästä kauniista runosta ja siitä esitetyistä lauluista. Coplas a la muerte de su padre on hyvin tärkeä 1400 luvun kastilalainen runo ja ihmettelen suuresti ettei sitä edelleenkään ole käännetty suomeksi kun vain joitakin säkeitä.

Recuerde el alma dormida, avive el seso y despierte contemplando cómo se pasa la vida, cómo se viene la muerte tan callando, cuán presto se va el placer, cómo, después de acordado, da dolor; cómo, a nuestro parecer, cualquiera tiempo pasado fue mejor.
Jardin del recuerdo
joitain unikkojakin kukassa

Minulle ei oikein selvinnyt oliko tämä muistojen puutarha osa tarkoitettu vainajien tuhkille vähän niinkun meillä Suomessa muistolehdot, vai oliko se vain paikka missä voi muistella omaisiaan vai onko tässä osassa ollut joukkohautoja. Myöskään netti ei tuonut tähän vastauksia.

Tämä pysähdytti. Kuolinajat aika lähellä toisiaan ja sitten tuo muovitaskussa oleva piirustus kuin tervehdyksenä isovanhemmille - tiedä häntä mutta tälläisiä täällä Espanjassa näkee, kirjeitä ja viestejä eläviltä rakkaiden haudoille.

Lähteenä tähän postaukseen käytin mm näitä sivustoja. Kuvat edelleen kaikki omia.

Lähde: European Cemeteries Route

El Cementerio Viejo de Elche | La Verdad

Elche en la Ruta Cultural Europea de los Cementerios – VisitElche

Voit jakaa halutessasi tämän artikkelin linkin käyttäen allaolevia painikkeita.

WhatsApp
Email

Kommentoi