Troyes on kaupunki Auben departementissa Ranskassa Champagne-Ardennen alueella.
Asukkaita 61544.
Troyes valikoitui meidän kevään 2024 reissun yhdeksi yöpymispaikaksi lähinnä hyvän sijaintinsa takia. Kaupunki osui ihan matkan varrelle, kun palasimme Espanjasta Suomeen. Valintaan myötävaikutti myös muutaman seuraamani blogin kirjoitukset Troyesin ristikkotaloista.
Ja olihan niitä, ristikkotaloja, tässä ranskalaisessa keskiaikaisessa kaupungissa. Katutolkulla ja hyvässä kunnossa. Troyes on kuuluista näistä taloistaan, koska ne ovat poikkeuksellisen värikkäitä. Troyes säästyi sodassa pommituksilta ja se näkyy näiden talojen määrässä. Monet taloista ovat 1500-luvulta.
Ristikkotaloja on mukava ihastella. Niissä on monesti kiinnostavia yksityiskohtia. Niistä löytää patsaita, erikoisia ikkunoita ja hienoja kaiverruksia. Troyesissa, jossa taloista on pidetty suurilta osin hyvää huolta, taloissa toimii useita ravintoloita, kivoja pikkukauppoja ja kahviloita. Kaupunki on elävä kaunis matkailukohde. Samanlaisia ristikkotalokohteita olemme Ranskassa kolunneet esimerkiksi läheisessä Auxerressa ja Sensissä – puhumattakaan upeasta Colmarista.
Olimme suunnitelleet kaupunkiin saapumispäivän ajomatkaksi vain parisataa kilometriä pitkän legin. Näin jäi hyvin aikaa tutustua pieneen Troyesiin. Päänähtävyydet ehti hyvin nähdä yhden iltapäivän aikana ja aikaa jäi vielä vaellella kapeilla kujilla ja poiketa rauhassa syömään. Hotelliksi varasimme Kyriad Troyes Centre -hotellin, joka sijaitsi vajaan kilometrin päässä keskustasta. Hyvä hotelli ja hyvä oma parkkihalli. Halliin sisäänajokaan ei ollut liian ahdas. Aamiainen oli hyvä eikä hintakaan kovin korkea.
Seinen vartta pitkin kävelimme keskustaan. Poikkesimme ensin halliin, joka on lähellä upeaa teatterirakennusta nimeltä Champagne Theather. Heti hallin jälkeen olimmekin jo keskustassa.
Kauppahalli, Marché des Halles
Aina mennään kauppahalliin käymään, jos vain ovat auki. Ranskan kauppahallit on varteenottavia käyntikohteita. Tässä Troyesin kauppahallissa on oppaan mukaan 35 eri yrittäjää tuotteineen. Nyt käydessämme niistä oli vain osa miehitetty ja auki. Mutta nähtävää oli ihan riittämiin.
Cathédrale Saint-Pierre Saint-Paul
Tietysti poikkesimme Troyesin katedraaliin Cathédrale Saint-Pierre Saint-Paul. Tässä goottikirkossa oli upeat lasi-ikkunat ja holvikaaret.
Basilique Saint-Urbain
Toinenkin goottikirkko löytyi keskustasta. Basilique Saint-Urbain.Tämän kirkon rakentamisen aloitti paavi Urbanus IV 1200-luvulla, eli siitä nimi. Hieno kirkko, jossa pikaisesti poikettiin ihastelemassa myös lasi-ikkunoita. Ja ulkopuolella oli myös tosi upeat gargoilit. Gargoili, ranskaksi gargouille, on ns. vedensyöksijä, joilla ohjataan vesi pois rakennuksen seinistä. Siis ränni. Mutta tosin paljon upeampi kun normi sellainen. Näitä aina ihailen. Varsinkin goottikirkoissa ne ovat usein tosi upeita. Gargoilit esittää yleensä ihmis-, eläin- tai fantasiahahmoja. ”Irvikuvia” kuten google kääntäjä sanan kääntää. Yleensä ne on siis tehty kivestä, mutta esimerkiksi Espanjan Almagron teatterikaupungissa oli monessa asuintalossa pellistä tehdyt hienot ”nykyaikaan” sovitetut gargoilit.
Ludvig XV -portti
Nähtiin myös Hôtel-Dieu hieno vuodelta 1760 oleva portti nimeltä Ludvig XV -portti. Tämä rakennus ja sen todella upea portti on muutaman metrin päässä katedraalista. Toinenkin saman tyylinen portti oli joen toisella puolella.
Sydän, Le Cœur de Troyes
Tämä kanavanvarrella oleva taideteos on paikallisen taiteilijan suunnittelema ja loistaa kuulema pimeällä punaisena. Sydän on 4 metriä leveä, 3,5 metriä korkea ja 2 metriä syvä. Siitä on tullut Troyesin symboli. Hallissa ja konditorioissa myytiin sydänpatsasta esittäviä herkkuja.
Toinenkin sydänpatsas kaupungista bongattiin. Tämä oli hallin edustalla.
Silversmith’s Tower
Yksi ristikkotaloista, jossa oli mielenkiintoinen torni. Tämä talo oli ihan keskustassa kadulla, jossa oli paljon ravintoloita. Silversmith’s Tower on tyypillinen esimerkki Troyesin arkkitehtuurista. Talo on rakennettu vuosien 1578 ja 1618 välillä.
Pont de la Via Agrippa
Taisin jo mainita, että Troyes on Seinen varrella. Matkaoppaissa mainittiin yksi mielenkiintoinen joen silta nimeltä Pont de la Via Agrippa. Ja nimihän viittaa vahvasti Marcus Vipsanius Agrippa -nimiseen roomalaiseen mahtihenkilöön. Hän oli Rooman keisari Augustuksen kaveri, joka noin parikymmentä vuotta ennen ajanlaskumme alkua rakenteli Galliassa (nykyinen Ranska) Rooman sotajoukoille tieverkostoa vallatakseen Asterixin ja Obelixin maat roomalaisille.
Lili ou La Dame au Chapeau
Seinen varrella olevalla kadulla ja sen molempien rantojen yli olevilla silloilla on muutama kiva patsas tuon Troyesin symbolisydämen lisäksi. Siellä voi nähdä Lilin, joka istuu suuri lierihattu päässään lukemassa kirjaa. Patsaan nimi on ”Lili ou La Dame au Chapeau”. Lili tai Lady ja hattu. Pronssipatsaan taiteilija on unkarilainen taiteilija Andras Lapis. Hänen patsaissaan usein on pääosassa nainen ja hattu.
Attendez-moi eli Odottakaa minua
Toinen kiva patsas löytyy muutaman metrin päästä Lilistä myös kanavan varrella. Ensin ehkä huomaat vain lentoon lähtevän lintuparven. Kun tarkemmin katsot, huomaatkin, että lintupatsaassa on myös toinen osa. Nimittäin sillan kaiteiden välissä koira. Patsaan nimi on ”Attendez-moi” eli ” ”odottakaa minua”. Belgialaisen Tom Frantzenin työ. Jossain olisi ollut hänen toinenkin työnsä ”La ribambelle joyeuse” ”iloinen joukko”, mutta sen tutkiminen jäi seuraavaan kertaan. Todella hauska patsas.
Työkalumuseo, Maison de l’Outil et de la Pensée Ouvrière -museo
Kun vaeltelimme kaupungin kujilla näimme myös tämän upean rakennuksen, jossa on nykyään työkalumuseo. Sisälle emme menneet, mutta poikkesimme talon sisäpihalla. Museossa olisi ollut 12 000 työkalun kokoelma, jotka on ainakin kuvien mukaan upeasti esillä 65 vitriinissä. Collection – Maison de l’outil et de la pensée ouvrière
Talossa toimi vuonna 1409 hotelli. Hôtel de l’Aiglea. 1524 se rakennettiin uudelleen, sillä se tuhoutui kaupungin tulipalossa. Siihen perustettiin sairaala, ja myöhemmin orvoille lapsille tarkoitettu laitos, jossa heidät opetettiin sukkahousujen tekoon. Vuonna 1770 talossa opetettiin 40 sukkahousunvalmistajaa. Monta muutakin toimintaa siinä on ollut, esimerkiksi, painotalo ja armeijan hallintoja. Talo luokiteltiin historialliseksi muistomerkiksi jo vuonna 1962. Kaupungin omistamaksi työkalumuseoksi se vihittiin 1974.
Talon pihalla on erilaisia pensas- ja kukkaistutuksia ja kaikkien nimet on kirjoitettu seinällä olevaan piirokseen. Kameliapensas oli jo valitettavasti kukkinut. Joskus vielä matkustan johonkin missä näitä ihanania kukkia voin nähdä kunnolla.
Ruelle des Chats, Kissakuja ja Cour de Mortier d’Or – sisäpiha
Olin myös etukäteen lukenut kujasta nimeltä Ruelle des Chats. Kissakuja oli kapea kuja ristikkotalojen välissä. Kujan talot on niin lähellä toisiaan, että kissat pystyvät hyppäämään talon katolta toiseen taloon ilman, että putoavat alas. Tämä kuja on ehdoton nähtävyys Troyesissa. Sen kautta pääsee Cour du Mortier d’Or- nimiseen talon sisäpihaan. Mielenkiintoinen ja kaunis kokonaisuus. Tyypillinen Troyesin kaupungin ristikkotalojen sisäpiha. Kissakuja on 1400-luvulta.
Troyesin kaupungilla oli katuvalot jo vuonna 1534, jolloin kaupunki päätti ne asentaa shampanjamessujen ajaksi. Valot oli talikynttilälamppuja. 1766 kaupungissa oli jo 150 yleistä katulamppua. 1800 talikynttilät vaihdettiin öljylamppuihin ja 1842 tuli kaasulamput.
Kaupungintalo
Kaupungintalon edessä on suuri aukio, jossa paljon ravintoloita ja tietysti karuselli. Näitä löytyy melkein jokaisesta Ranskan kaupungista.
Ravintoloita ja kahviloita oli todella paljon. Suuren maailman tyyliin monet aukesivat vasta illalla tai jos olivat auki niin kokki saapui paikalle vasta klo 18. Mekin kiertelimme kujilla päivällä ja luimme ruokalistoja, jotka olivat kadulla esillä. Klo 18 ”ryntäsimme” nälissämme sisään valitsemaamme ravintolaan. Päästiin näkemään ristikkotalo myös sisältä. Ravintolaa piti nuori pariskunta, heidän lapset pyörivät jaloissa ja äiti tuli juttelemaan meille, ranskaksi tietty. Hyvää oli pitsa. Ihmettelimme myös hintatasoa, joka oli mielestämme edullinen vaikka kyseessä oli turistikaupunki.
Lopuksi laitan tänne muistiin kuvan katedraalin luonta bongaamastani upeasta wisteriapensaasta. Satuttiin ajamaan keväällä juuri siihen aikaan Ranskassa kun wisteriat kukkivat. Mahtavia kukintoja oli tietty kuvattava vähän joka mutkassa.
